Olemme taas saaneet kuulla suurten yritysten epämiellyttävistä henkilöstövähennyspäätöksista. Metso ja OP-Pohjola ovat tärkeimpiä yrityksiämme. Taloudellinen tilanne heikkenee, mutta tässä on kysymys muustakin.
Olen aina ihmetellyt suomalaisten suuryritysten pääluottamusmiesten rauhallisuutta, kun massiiviset irtisanomiset tulevat julki. Niin nytkin. Asia ikään kuin todetaan tapahtuneena tosiasiana. Tietenkin pahoitellaan tapahtunutta, mutta jää sellainen vaikutelma, että minkäs tutkaimelle mahtaa. Jossain Manner-Euroopassa rähäkkä olisi kova.
Jo 1980-1990-luvulla ihmeteltiin, kun yritykset sanoivat irti samaan aikaan kun tulokset olivat hyviä. Argumentiksi otettiin shareholder value: todettiin, että omistajat halusivat vielä paremman tuloksen ja vielä paremman tuoton itselleen. Kun vuoden 2008 jälkeen on mennyt huonommin ovat muut asiat nousseet pinnalle. Enemmänkin on kiinniitetty huomiota toimivan johdon saamiin huikeisiin palkkioihin. Samaan aikaan osakkeenomistajat ovat valitelleet, että omistajat on sivuutettu hyvän jakamisessa. Osakkeenomistajat ovat syyttäneet yritysten johtoa ahneudesta - syystäkin.
Nyt tuntuu siltä, että vanha meno palaa: suuria voittoja tekevät yritykset ”varautuvat tulevaan” ja ovat käynnistäneet jätti-irtisanomiset. On ollut mielenkiintoista seurata selityksiä. Metso antaa ymmärtää, että lisäosingoilla ei ole mitään tekemistä paperikonepuolen irtisanomisten kanssa. Vaikeudet ovat paperikoneissa, ”muualla” menee hyvin. Ajoitus viittaa siihen, että psykologisista vaikutuksista ei välitetä tuon taivaallista. On erittän vaikea hyväksyä selitystä, että firman, jonkin osan kysynnän heikkouden takia toteutetaan massiiviset irtisanomiset näin lyhyellä aikavälillä. Vähintäänkin olisi tullut porrastaa leikkaukset pidemmälle aikavälille, edetä lomautusten kautta tms.
Minä olen aina katsonut, että pankilla tulee olla yhteiskuntavastuuta paljon suuremmassa määrin kuin tavallisella yrityksellä. Pankissa käsitellään lukemattomien ihmisten säästöjä ja lainoja. Vanhanaikaista säästöpankki- ja osuuspankkitoimintaa tulee ikävä. Silloinkin pankit pärjäsivät.
Huomio kiinnittyy pääjohtaja Karhisen perusteluihin, miksi henkilöstöleikkauksiin on lähdetty. Syinä hänen mukaansa olivat lisääntyvä valvonta (tästä pankkisektori saa syyttää itseään, koska käytös on ollut holtitonta), alhaiset korot (pitää paikansa, mutta miksikähän ne ovat niin alhaiset ?) ja konsernin päällekkäisten toimintojen purkaminen (mutta miksi tätä ei otettu huomioon silloin, kun vakuutustoiminta kytkettiin pankkiin). Työntekijäpuolen antamien tietojen mukaan väkeä on palkattu tässä välillä lisää. Nyt joku voi muistuttaa, että suomalaiset pankit ovat käyttäytyneet pääosin vastuullisesti. Niin ovatkin, mutta mihin se vastuullisuus nyt hävisi ? Tuohon vastuullisuuten joudun pistämään kyllä pitkän varauksen: pankit ovat myöntäneet alhaisten korkojen varjolla asuntolainoja aivan liian pienillä omavastuuosuuksilla. Perästä kuuluu. Valmistautuuko pankki jo nyt luottotappioihin ?
Oma lukunsa ovat sitten Karhisen erikoiset: hän toteaa, että pankki ei ole päässyt strategisiin tavoitteisiinsa vuoden 2008 jälkeen. Ehdottaisin, että strategisia tavoitteita tarkistettaisiin ! Ainakin itse olen pannut merkille, että merellä myrskyää ! Tulostavoitteista on haluttu pitää kiinni epärealistisesti hyvin heikoissa suhdanteissa.
Lisää Karhisen erikoisia: hän syyttää hallitusta, että se pyrkii keräämään pankeilta rahaa tulevia myllerryksiä varten. Tämä menee jo tekosyiden puolelle. Ongelma ei ole pankkiveron 60 miljoonaa euroa, vaan säästötavoitteiden suuruus. Kannattaa myös muistaa, että pankkien valvonta kiristyy Euroopassa vähitellen useiden vuosien aikana. Mikään valvontatoimi ei tule yllätyksenä.
Erikseen olisi syytä pohtia finanssitavaratalojen tarpeellisuutta. Suuressa maailmassa ne ovat aiheuttaneet suurta vahinkoa, kun tallettajien rahoja on käytetty riskibusineksessa. Myös vakuutusten, kiinteistövälityksen ja pankkitoiminnan kiinteään yhteyteen tulisi kiinnittää huomiota.
Tavallinen kansalainen on monien paineiden keskellä irtisanomisuutisen kohdatessa: työpaikan menetys, pankkilainojen kohtalo, totutusta elintasosta luopuminen, sosiaaliset suhteet saattavat katketa… ja monet muut asiat. Olen jo aiemmin pohtinut näitä asioita kansankapitalismin näkökulmasta. Useilla ihmisillä on sijoituksia yrityksissä, jotka irtisanovat. Osakkeenomistajia palkitaan usein henkilöstöleikkauksilla (ei kuitenkaan ainakaan välittömästi Metson tapauksessa). Voi olla vaikeaa löytää kultainen keskitie ristikkäispaineissa. Itse kyllä asettuisin kaikissa tapauksissa työllistämisen tärkeyden puolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti