Tohtori Pilvi Torstilta on ilmestynyt tutkimus ”Suomalaiset ja historia”. Hesarissa oli arvio kirjasta, jonka pariin tilastoon perustan tämän kirjoitukseni. Katsotaan myöhemmin kirjan hankkimisen jälkeen palaanko asiaan.
Tutkimuksessa ihmisten käsityksiä historiasta arvioidaan otantamenettelyn avulla (1200 ihmisen haastattelu). Haastateltavat on jaettu syntymävuoden perustella eri ”sukupolviin”. En puutu jaon järkevyyteen tässä. Tuloksista voi päätellä sen, miten graniittiin hakatut perusasiat nousivat arvoon arvaamattomaan. Yllätyskö ? Ei periaatteessa, mutta käytännössä ehkä kuitenkin. Tiedotusvälineistä siilautuu näkyviin liiaksi eliitin mielipide asioihin (esim. kritiikki kouluun tai hyvinvoinnin perusteisiin). Nyt paljastuu, miten tärkeänä ihmiset pitävät peruskoulua ja hyvinvointiyhteiskuntaa, vaikka huomiosta kilpailevat monet suunnattomat mullistukset historian varrella. Jos kysymyksiä näistä instituutioista tarkennettaisiin, niin varmaankin joitakin näkemyseroja tulisi, mutta yleisellä tasolla perusasiat ovat ylivoimaisen läheisiä haastateltaville.
Minua kiinnosti erityisesti kaikkien vastanneiden kiinnostus heihin eniten vaikuttaneisiin taideteoksiin. Kärkeen nousivat Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla aivan suvereenilla tavalla. On syytä hieman pohtia, mistä moinen johtuu. Asian voisi tietenkin sivuuttaa sillä, että kyseiset teokset ovat kertakaikkiaan niin hyviä, että suurempi ihmettely on tarpeetonta. Jotain erityistä tähän suhtautumiseen kuitenkin liittyy.
Koko kyselyssä painottuvat kaikkia kansalaisia koskevat ydinsasiat esim. sankarillisten henkilöhahmojen kustannuksella. Tuntemattomassa sotilaassa sankari on aivan tavallinen ihminen, tavallinen sotilas. Täällä Pohjantähden alla teoksessa korostuu Akseli Koskelan taistelu oman itsenäisen aseman puolesta. Mutta siinäkin kuvataan tavallisen työtätekevän ihmisen elämää dramattisten vaiheiden kautta.
Väinö Linna oli Finlaysonin tehtaan karstaaja, siis tavallinen työläinen ennen siirtymistään kokopäiväiseksi kirjailijaksi. Tartun tässä Linnan henkilöön sen takia, että hänen kauttaan ehkä avautuu ikkuna tutkimuksessa haastateltujen sielunmaisemaan . Linnalta on ilmestynyt laaja teos hänen esseistään (Väinö Linna: Esseitä, WSOY, 2000) . Kysymyksessä on itse asiassa kooste hänen puheistaan ja kirjoituksistaan eri yhteyksissä. Minuun vaikutti ravisuttavasti eräs essee, joka käsitteli Linnan suhtautumista Runebergiin. Runebergin teksteissä sodan romantiikka ilmenee ”verihurmeina”. Runebergin tuotannon perusteella voisi kuvitella, että sankarillinen Suomi (Ruotsi-Suomi) selvisi Suomen sodasta voittajana.
Oleellisempaa on kuitenkin se, että Runebergin suomalaissankarit (kuten Sven Tuuva, Kuormarenki, Munter jne.) ) olivat Linnan mielestä ”liian sitkeitä, liian urhoollisia, liian uskollisia, liian nälkäisiä ja rääsyisiä”. Ja ennen kaikkea he olivat vähän yksinkertaisia ! Runebergin näkemys oli Linnasta vastenmielinen. Linnan asenne tällaista tyypittelyä vastaan on torjuva. Hän tuo esiin tarkoitusperänsä klassikkoteoksissaan selkeästi: hän halusi kumota Runebergin näkemyksen suomalaisista. Tuntemattoman sotilaan näkökulma on Helsingin Sanomien aikalaisarvostelun mukaan ”sammakkoperspektiivi” . Ilmaisu on vihamielinen ja kuvasi ajankohdan upseerien ”runebergilaista” halua sankaripaatokseen. Linna näki asian toisin. Avainlause hänen esseessään ”Runeberg ja suomalainen kansalaismentaliteetti” on seuraava: ”Tuntemattomassa sotilaassa minä annoin… suomalaiselle sotilaalle jotakin, jonka Runeberg oli unohtanut, nimittäin pään”.
Hän halusi tuoda esille rivisotilaan käytännön älyn, vaikkeivat teot aina välttämättä viisaita olleetkaan. Juuri tätä arjen sankaruutta Torstin tutkimuksen ihmiset arvostavat.
Vuonna 1979 pidetyssä puheessa (esseekokoelmassa nimellä ”Viisitoista vuotta myöhemmin”) Linna ehkä hieman huonolla omallatunnolla otti vähän takaisin ja totesi, että Runeberg on ollut ”merkittävä osa suomalaista kulttuuri- ja yhteiskuntaelämää”.
Linna taisteli suomalaisten ikiaikaista alemmuudentunnetta vastaan. Suomalaisten sosiaalinen nousu, sosiaalinen koheesio kansansivistystyön kautta ja itsetunnon koheneminen ovat tärkeitä kytkentöjä Linnan ymmärryksen ja Pilvi Torstin tutkimuksen tulosten välillä.
Kun tutkii eliitin näkemystä Pohjantähdestä, niin on havaittavissa tiettyä loitontumista Linnan historiakäsityksestä. Niinpä on ollut halu tuoda esille Linnan tulkinta kansalaissodassa (viimeksi Mikael Jungner) koskien torpparien asemaa punaiset-valkoiset asetelmassa. Linnan punaisissa torppareilla oli merkittävä asema. Historiantutkimus osoittaa toista. Punaisten ydintä olivat sosiaalisessa arvoasteikossa torppareita alemmat ryhmät. Tämä kritiikki Linnaa kohtaan on mielestäni jonninjoutavaa saivartelua. Suuressa kuvassa hahmottuu joka tapauksessa Linnan näkemys kansallisesta noususta suorastaan globaalin sivistysajatuksen kärkeen.
Tiedostamattaan tai tietoisesti suomalaiset ymmärtävät Linnan tekstin itselleen läheisenä. Siksi Suomalaiset ja historia -tutkimuksessa hänen mestariteoksensa saavat niin valtavan menestyksen kansalaisten suosikkitaideteosten joukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti