Vuoden yksi kohokohtia on ohi. Vietin neljä päivää kirjamessuilla. Messuilla oli yhteensä 71 500 kävijää. Leikillisesti voisi sanoa, että torstaina ja perjantaina olivat kirjamarkkinat ja lauantaina ja sunnuntaina karjamarkkinat. Kovin pahasti en kuitenkaan arvostelisi väenpaljouden tuomaa ahtautta.
Suomalaiset ovat kirjakansaa. Hyvätasoinen kansansivistystyö tuottaa tulosta. Perusrakenne on kunnossa ja laajat kirjahyllyt houkuttelevat pleraamaan kirjoja. Myös kirjaesittelyt ja keskustelut luovat erinomaisen taustan kirjafriikeille. Ongelmana oli ohjelman runsaus. Kiintoisia ohjelmia on pakostakin päällekkäin. Valitseminen ei todellakaan ollut kaikin osin helppoa. Mutta the show must go on!
Rakentavaa kritiikkiäkin voi varmaan esittää. Kirjaesittelytilaisuudet eivät tosiaankaan olleet mitään PowerPoint -showesityksiä. Keskustelut ja esittelyt tapahtuvat ilman kättä pidempää. Joissakin tapauksissa olisi varmaan ollut eduksi, jos kuvia ja taulukoita olisi projisoitu kankaalle. Videotykkejä oli kyllä tarjolla. Ehkä tämä havainnollistamisen välttely oli tarkoituksellinen linja? Vai ovatko kirjojensa esittelijät hukassa tekniikan kanssa?
Osa esityksista perustui julkisuuden henkilöiden esilläoloon. Kaikkien alojen asiantuntijoitakin oli eksynyt joukkoon. Silti suhtaudun pääosin myönteisesti julkkiskaruselliin. Ainoa, mikä harmittaa oli joidenkin tuntemattomien esiintyjien jääminen täysin tähtien varjoon. Olosuhteet eivät todellakaan ole kadehdittavat jonkun esikoiskirjan esittelylle. Jo pelkkä hälinä ympärillä oli liikaa. Kun katsomotilat eivät aloittavan kirjailijan kohdalla voi olla suuria oli heidät pakko tunkea johonkin nurkkaan ja toivoa, että ohimenijät pysähtyvät. Yleensä eivät pysähtyneet. Tässä olisi selkeä korjauksen paikka, mutta miten korjaus tapahtuisi?
Voidaan tietenkin kysyä, miten vajaan puolen tunnin esitys tuo esille jonkin laajan kirjan luonteen. Ollaan lähellä pintaraapaisua. Riippuu paljolti haastattelijan ammattitaidosta, että puoli tuntia käytetään tehokkaasti. Huumorikin virkistää. Taso vaihteli tässä mielessä huomattavasti. Jotkut juontajat eivät ymmärtäneet, miten tärkeää ajankäytön huomioiminen on esittelyssä. Tämä ei ole kokemattomien harjoittelupaikka.
Oma lukunsa ovat tietysti yleisökeskustelut kirjojen pohjalta tai pikemminkin niiden puute. Keskustelu ei suomalaisessa ympäristössä käynnisty napin painalluksella. Juontajan täytyy olla hiukan ovela onnistuakseen vuorovaikutteisuuden käynnistämisessä. Ehkä myös joidenkin kirjojen esittelyä olisi voinut laajentaa 45 minuutin pituiseksi. Mutta silti haasteeksi jää keskustelun käynnistämisen vaikeus. Tätä asiaa voisi varmaan miettiä.
Joitakin huomioita henkilötasolla. Oli tärkeää, että Hannu Taanila ei ollut enää paikalla. Subjektiivisuus ärsytti niin kiehtova persoona kuin hän onkin. Usein tuntui siltä, että Taanila halusi itsensä keskipisteeksi ja kirjansa esittelijä joutui Taanilan epämiellyttävään käsittelyyn. Taanilan korvasi nyt vastaavassa roolissa Markus Leikola. Hän selvisikin hyvin. Näki, että hän oli perehtynyt asiaansa eikä oivalluskyvyssäkään ollut mitään vikaa.
Monista mainioista juontajista nostaisin esille aina innostavan Timo Harakan. Häntä olisi seurannut mielellään enemmänkin kuin pelkästään yhden kirjan (Tommi Uschanov) osalta.
Entä sitten itse pääosan esittäjät eli itse kirjoittajat ? Seurasin itse pääosin yhteiskuntatieteitä ja historiaa käsitteleviä teoksia ja niiden kirjoittajia. Mielestäni parhaimmistoa olivat Teemu Keskisarja ja Markku Kuisma (Erehtymättömät) Jouni K. Kemppainen (Arto Paasilinnan elämäkerta) ja Päivi Istala (omaelämäkerta) sekä Mirkka Lappalainen (Jumalan vihan ruoska) vain muutamia mainitakseni.
Kirjamessut on kustantajien kavalkaadi. Paikalla oli monia kustantajia, joista en ole koskaan kuullutkaan. Minusta oli hienoa todeta, että näinkin pienillä markkinoilla monet kustantajat esittelivät omia erikoisteemojaan. Kirjafriikin kannalta kirjarunsaus oli ylitsevuotavaa. Ei auttanut muu kuin merkkailla ylös kirjojen nimiä mahdollista myöhempää hankintaa varten.
Yhdessäolon sujumisen kannalta olisi välttämätöntä, että eri taukopaikkojen markkinointi olisi järjestetty tehokkaammin. Nyt parin kahvion eteen siunaantui valtavat jonot. Vähän sivummalle mentäessä löytyi hyvin tilaa. Mutta ehkä yleisö ei pidä tätä ongelmana? Itse totesin, että pienet omat välipalat ja reppu olivat mainio yhdistelmä.
Kirjamarkkinat on hieno tilaisuus. Jatketaan pääosin samaan malliin. Varmaan järjestäjät pohtivat pieniä heikkouksia tarkkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti