Monet seurasivat Irlannin menestystarinaa takavuosina hämmentyneinä. Köyhästä Irlannista tuli parissa vuosikymmenessä rikas. Elintasolla mitattuna Irlanti saavutti kakkossijan Luxenburgin jälkeen. Muistan olleeni ärtynyt EU:lle jo kauan ennenkuin nykyinen kriisi alkoi. Miksi Irlannista tehtiin valtio, jonne EU-tuet erityisesti sopivat. Tietysti aluksi Irlanti ansaitsi tuet, jos tavoitteena pidetään EU:n - minun tulkintani mukaan - alkuperäistä tarkoitusta eli eri valtioiden elinolojen tasoittamisprojektia. Tuki kuitenkin jatkui, vaikka Irlanti oli irtautunut köyhyydestä jo paljon aiemmin.
Minusta näyttää siltä, että Irlannista haluttiin tehdä esimerkki EU:n toimintaperiaatteiden erinomaisuudesta. Kansakunta nostettiin ryysyistä rikkauksiin ! Tietenkään minulla ei ole todisteita tästä.
Finansskriisissä Irlanti on ollut yksi alkuperäisistä murheenkryyneistä. Se onnistui sotkemaan asiansa perusteellisesti. Mistä moinen johtui ? Irlanti noudatti (ja noudattaa edelleen) aggresiivista elinkeinopolitiikkaa, jolla houkutellaan yrityksiä maahan. Alhainen yhteisöverokanta onkin ollut onnistunut ratkaisu monien muiden mielipahaksi. Irlantiin vyöryi läntisten suuryritysten pääkonttoreita ja tehtaita. Onnittelut ! Olen monesti tuonut esille, miten rahamarkkinakuplien syynä yleensä on ollut rahan (yleensä velkarahan) virtaaminen johonkin valtiion tai laajemmalle alueelle. Onko tällä noudatetulla yritysten sijoittumista edistävällä politiikalla yhteys Irlannin ennenkuulumattomaan kiinteistökuplaan ?
Myös EU-tukien yhteyttä kuplatalouteen voidaan pitää todennäköisenä. Tällöin EU:n rahansyytämis-politiikka Irlantiin joutuu aivan uuteen valoon.
On syytä luonnehtia eri kriisimaiden talouden rakenteita hieman tarkemmin. Kreikan osalta olen jo aiemmin eritellyt sen surkeuden syitä. Kreikassa nimenomaan valtiontalouden alijäämä yhdistyneenä yksityisen sektorin (yritykset ja kotitaloudet) viheliäisen epärehelliseen toimintakulttuuriin aiheutti kriisin. Irlannissa ja Espanjassa valtiontalous oli tasapainossa ja itseasiassa ylijäämäinen vuonna 2007. Kummassakin tapauksessa nimenomaan kiinteistökupla aiheutti kriisin puhkeamisen.
Olen aiemmissa blogikirjoituksissa todennut, miten samanaikaisesti kupla kehittyi sekä vanhalla että uudella mantereella. Eksoottiset rahoitusinstrumentit, tavoite nostaa elintasoa omistusta lisäämällä, globaalin talouden valvomattomuus sekä kyvyttömyys hallita uutta rahoitusmarkkinatilannetta johtivat katastrofeihin.
Kun teknologinen ja globalisaatiokehitys polarisoi ihmisten välisiä toimeentuloeroja niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin syntyi tarve uusliberaalissa hengessä parantaa köyhien ihmisten elintasoa ja varallisuuttaa omistusasumista lisäämällä. Ei ole sattuma, että kiihkeän kasvun aiheuttama kupla nosti Irlannin omistusumisen maailman huipulle. Omistusasumisen osuus kaikesta asumisesta on Irlannissa 87 % !
Michael Lewis kirjassaan ”Sinne ja takaisin” saa haastattelemiltaan ihmisiltä sellaisen kuvan, että omistusasunto on irlantilaisille merkki vapaudesta. Lewis toteaa että ”Irlannin uusrikkaat loivat ehkä pyramidihuijauksen, mutta he uskoivat siihen itsekin. Niin uskoi myös suuri määrä tavallaisia Irlannin kansalaisia, jotka ostivat asuntoja mielikuviteksellisilla hinnoilla ”. Irlannissa on ollut tyypillistä, että raharikaat ovat itse uponneet kriisissä uskoessaan taivaan tulleen maan päälle. Voitaneen siis todeta Lewisin tapaan, että ”rynnätessään kohti vapautta irlantilaiset rakensivat oman vankilansa”.
Ehkä irlantilainen versio kiinteistökuplasta poikkeaa amerikkalaisesta siinä mielessä, että eksoottisilla rahoitusinstrumenteillä (strukturoidut arvopaperit) ei monistettu ja levitetty kelvottomia subprimelainoja amerikkalaiseen tapaan. Irlannin kuplaa kuvaa perinteisempi, ”yksinkertaisempi” hurahtaminen kiinteistövillitykseen. Pankkien anteliasuus rakentamisen rahoituksessa saavutti ennenkuulumattoman tason.
Irlannin (ja Espanjan) ominaispiirteitä kriisissä olivat rakennusliikkeiden ottaman tolkuttoman velkarahan keskeinen osuus kuplan synnyttämisessä. Irlannin keskuspankki ei ollut lainkaan kärryillä ilmiön laajuudesta.
Irlannin kriisi on siinä mielessä samankaltainen muiden maiden kriisien kanssa, että kuplan kasvaessa ummistettiin silmät ja korvat tapahtuneelta kehitykseltä. Viimeiseen saakka vannottiin asioiden olevan kunnossa.
Irlannin kriisissä ei ole selkeästi toteutunut subprimekuvio. Näyttää pikemminkin siltä, että hyvin suuri osa irlantilaisista oli mukana kehittämässä kuplaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti