Kauppalehdessä oli 19.10.2012 mielenkiintoinen artikkeli ”Euron pelastaa vain kova markkinakuri” saksalaisesta pankkimiehestä Thomas Mayerista. En yritäkään käsitellä kaikkia asioita, joita artikkelissa otetaan esille. Mayer ottaa uudessa kirjassaan "Zusammenarbeit mit Elementarwesen" kantaa inflaation mahdollisuuteen Euroopassa. Olen lehtijutun varassa, mutta siinä tuodut ajatukset ovat erittäin varteenotettavia.
”Rahan painaminen jatkuu ja paine yhteisvastuun kasvattamiseen lisääntyy. EKP kulkee kulkee kohti ’latinalaista’ keskuspankkimallia, jolle on ominaista rahapolitiikan ja muun talouspolitikan rajan hämärtyminen”. Saksalaisena hän siis haluaisi pitää rahapolitiikan ja finanssipolitiikan irrallaan toistaan. EKP:n roolina tässä saksalaisessa mallissa on rahanarvon varjeleminen. Juuri tästä ollaan lipsumassa ja saksalaiset ovat jääneet vähemmistöön EKP:n neuvostossa.
Mitä tapahtuu seuraavaksi ? Korot pysyvät periaatteessa matalana, samoin euro heikkona. Mayer ennakoi kuitenkin euromaiden keskimääräisen inflaation nousevan 2-3 prosenttiin. Ei kuullosta vaaralliselta ? Totuus on toisenlainen: 2-3 prosentin keskimääräinen inflaatio merkitsee Mayerin mukaan 6 prosentin inflaatiota Saksassa ”ja muissa rahoittajamaissa” (vastaavasti Kreikassa ollaan deflaatiossa). Itse epäilen, että ”rahoittajamaa” Suomessa inflaatio nousee 8 prosenttiin.
Nyt tullaan oleelliseen kohtaan: Mayerin mukaan saksalaiset eivät voi hyväksyä 6 prosentin inflaatiota poliittisesti, koska ”tyypillinen saksalainen perhe asuu vuokralla ja säästöt ovat kiinni pankkien talletuksissa tai joukkolainoissa”. Varsin uskottava skenaario ! Mayer veikkaa uuden tilanteen olevan edessä vuonna 2014 tai 2015. Tämä johtaa saksalaisten osalta inflaation kytkentään palkkoihin ym. Saksan oman inflaation mukaisesti.
Suomen kannalta edellä kuvattu on todella merkittävä näkymä. Onneksi meillä on saksalaiset ! Meillä tilanne on kuitenkin paljon ongelmallisempi. Omistusasuminen on aivan eri luokkaa kuin Saksassa. Kotitalouksien velkaannuttua rajusti lähinnä asuntolainojensa kanssa, tulee suuri houkutus ajaa talous inflaatiomiinaan, jossa rahan arvon heikkeneminen syö velkoja. Olen tästä kantanut huolta monissa kirjoituksissa aiemmin.
Filosofisessa mielessä omistamisen ylikorostaminen on vaarallista. Rahat ovat kiinni tiiviisti seinissä ja muu kulutus tulee kärsimään. Tähän tilanteeseen on ajauduttu vuosien ja vuosikymmenien varrella. Kaikkien asiaa pohtivien olisi syytä miettiä omistajuusfilosofian merkitystä finanssikriisin synnyssä. Mielestäni se on ollut ratkaisevaa. Siitä huolimatta meillä suositaan omistamista monilla eri tavoilla. Korkovähennyksen rajoittaminen on askel oikeaan suuntaa, mutta se on riittämätön ja aivan liian myöhäinen toimenpide.
Säästäjien rooli (ja heitä on Suomessa satoja tuhansia) on orpo. Nyt altistutaan omasta vapaasta tahdosta säästöjen arvon alennukseen. Viheliäisimpiä ovat ne, jotka ovat asettaneet tavoitteksi inflaation kasvun. Ison pankin pääekonomisti voi päästää suustaan tällaisen ”ennustuksen”!
Huikealta kuullostaa Mayerin arvio, jonka mukaan ”euron rinnalle rahaliiton sisään syntyy Saksan ja ehkä joidenkin muiden pohjoisten maiden kova valuutta, joka vahvistuu euroa vastaan. Ainakin aluksi se on virtuaalinen yhteisraha ja käteisenä käy yhä euro”. Näin siis Mayer Kauppalehden mukaan. Teoriaako ? Ei välttämättä, koska nykyinen umpikuja on niin syvä.
Saksalainen maltillinen velkaantuminen on pelastanut kotitaloudet kuplilta. Mayerin mielestä epäpoliittisen keskuspankin tulisi tiukalla rahapolitiikallaan puhkaista varallisuuskuplat ennen kuin ne paisuvat vaarallisen suuriksi. Oikein ! Mutta tässä ollaankin perimmäisten kysymysten äärellä. Historia on täynnä esimerkkejä, ettei ylikuumenevassa taloudessa olla riittävän tiukkoja. ”Kun kerrankin menee, niin antaa mennä” tai ”kuplia ei voi tunnistaa ennenkuin ne ovat puhjenneet” sopivat tunnuslauseiksi niille, joiden mielestä psykologia toimii vain laskusuhdanteessa. Kyllä se toimii korkeasuhdanteessa yhtä lailla. Pisimmilleen vietynä tämä tarkoittaa, että korkeasuhdanteen myönteiset tulokset ovat omaa ansiota ja laskusuhdanteen ikävyydet ovat toisten vikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti