Otsakkeella tarkoitan sekä tulevaisuus- että innovaatiotyötä kunnassa. Pitkähkön kokemuksen perusteella (35 vuotta) sanoisin, että kuntien innovaatiotyön esteitä ovat seuraavat: 1) sitoutuminen innovaatio/tulevaisuustyöhön puuttuu (usein ilmenee siten, että edellistä voimainponnistusta ei aloiteta toteuttaa ennenkuin jo uusi pukkaa päälle ilman, että sitäkään viedään päätökseen) , 2) Ideoita on helppo esittää, mutta toteutusvaiheessa alkaa käydä kato (huomaat olevasi yksin), 3) Perustyö estää paneutumisen uuden luomiseen (usein ilmenee siten, että uudet ideat toteutetaan oman työn sisällä, mutta ei uloteta niitä muihin hallintokuntiin), 3) Reviirirajat ovat liian tiukat (poikkihallinnollisiin hankkeisiin ei lähdetä, koska pelätään omien toimintojen vaarantuvan), 4) Asia esitetään niin, että ”keksi mitä tahansa, mitä maa päällään kantaa, mitään ei hylätä ennakkoon”. Ei näin. Ehdotusten on oltava konkreettisia, 5) Kunnanjohdon sitoutuminen puuttuu, 6) Tulevaisuustyöltä puuttuu oikeantyyppinen vetäjä/puheenjohtaja, 7) Kaikki ovat aluksi innostuneita, mutta vähitellen hanke hiipuu muiden töiden alle.
Listaa voisi tietysti jatkaa, mutta riittäköön tällä kertaa. Työn organisointi on avainasemassa. Yksi malli on esitetty tämän blogin kuviossa ”Tulevaisuus/innovaatioryhmä” (lokakuu 2012). Sitouttamisen kannalta on välttämätöntä ottaa mukaan luottamushenkilöitä. Asian käsittelyn askelmerkit tulee olla suunniteltu etukäteen. Väliraportit tulee esitellä esimerkiksi kunnanhallituksessa tai sen työryhmässä siten, että aikaa käsittelylle ja ohjeistukselle jää.
Oleellinen on työryhmän kokoonpano. Siinä tulisi olla asiantuntijahallintokunnan edustajat. On kyseenalaista voidaanko ryhmälle esim. 20 000 asukkaan kunnassa nimetä päätoiminen vetäjä. Tarvitaan sitoutunut idearikas virkamies, joka voidaan osittain irroittaa työhön. Lisäksi tarvitaan ostettua asiantuntemusta työryhmän työn kommentointiin ja jatkoideointiin. Yliopistojen/korkeakoulujen edustus työryhmässä on välttämätön. Ei olisi pahitteeksi, jos mukana olisi yrittäjien edustaja. Kokoonpanon suuruus voisi olla 5-7 henkilöä. Työhön liittyy ideoiden esittely taustaryhmille (lautakunta, kunnanhallitus, valtuusto, yrittäjäjärjestöt).
Crowdsourcingia voisi soveltaa poikkeuksellisesti siten, että työryhmän alustavat ehdotukset tulisivat kuntalaisten jatkoideoinnin kohteeksi. SoMe-välineiden avulla tämä tulisi helposti organisoiduksi. Työryhmän työtavassa voisi noudattaa etä/internet -periaatetta, kokouksia olisi vähemmän. Laajemmissa tilaisuuksissa voisi käyttää esim. Learning Cafe -menetelmää, joka kokemukseni mukaan on hyvä jatkotyöstöväline.
On välttämätöntä määrittää tulevaisuutyön sisältö esim. teemoittain. Kaikkia kunnan hallinnonaloja ei kannata yrittää viedä kerralla läpi.
Työn lähtökohtana voisi olla kuntastrategian kipupisteet. Näin varsinkin jos halutaan konkreettisia ehdotuksia välittömiin haasteisiin.
Työryhmän työ ei olisi projektiluontoista, vaan prosessityyppistä ja kestäisi koko valtuustokauden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti