Tästä ei ole kauaa, kun eräät kansainvälisen politiikan asiantuntijat pyrkivät löytämään ratkaisun Ukrainan sotaan tavalla, josta käytän nimeä ”pienemmän pahan menetelmä”. Se perustui siihen, että Ukraina antaa periksi joistakin itäisistä alueista pelastaakseen emo-Ukrainan. Yksi perusteista oli, että Donbassin alueen ukrainalaisista venäjää äidinkielenään puhuvia oli vuonna 2001 karkeasti ottaen 58 prosenttia, jos tietoihin on luottamista. Tämä luku ei taas kerro syntyperästä mitään. Nyt näyttää siltä, että Vladimir Putin on pyrkinyt ratkaisemaan ongelman em. asiantuntijoiden puolesta. Putin järjesti näytösluonteiden kansanäänestyksen ja ”tuloksen” selvittyä julisti Donbassin naapurialueineen liitetyksi Venäjään. Lännessä kukaan eikä mikään taho ole ilmoittanut hyväksyvänsä liittämistä.
Mitkä ovat olleet Venäjän teot ja aikomukset päämäärään
pyrittäessä? Tekojen puolella se on tehnyt kaikkensa, jotta kriisissä osallisina olevien kansakuntien
antipatia kohdistuisi Venäjään. Sellaista kysymystä venäläiset eivät esitä kuin
”mitähän tästä ajatellaan lännessä?” Se on raiskannut, kiduttanut ja
teloittanut ukrainalaisia mistään piittaamattomasti. Niinpä väkivaltaa ei edes
yritetä perustella, sillä sen tarkoituksena on vain herättää epämääräistä kauhua.
Ihminen on kuitenkin kummallinen, se terästäytyy – kuten ukrainalaiset - pantuaan
merkille, että viha ja tappaminen on itsetarkoitus.
Mikä on Putinin perimmäinen aikomus? Ukrainan jakaminen? Onko
mahdollista, että koko Ukraina alistetaan
nukkehallituksen avulla? Vai onko mahdollista, että viime kätinen tarkoitus on
jatkuva ekspansio, sillä Neuvostoliiton hajoaminen on kostettava millä keinoin
tahansa?
Suomen talvisodan alla esitettiin näitä samoja kysymyksiä. Kuusisen
hallitus oli nukkehallitus, joka johtaisi ”kansantasavaltaa”. Neuvostoliitto
esitti Suomelle alueluovutusvaatimuksia sillä periaatteella, että takeena olisi
rauhan säilyminen. Neuvostoliitto halusi
turvallisuustakuut ja hinnan maksaisivat suomalaiset. Suomalaiset neuvottelijat jakautuivat
niihin, jotka olisivat halunnet kokeilla
pitääkö Neuvostoliiton sana, mutta päättäjien enemmistö oli eri mieltä. Neuvostoliiton
tarjouksia pidettiin vain täkyinä suuremman saaliin toivossa. Kansan valtava enemmistö
ei myöskään uskonut venäläisen osapuolen vakuutuksiin. Sitä paitsi – näin väitettiin
– länsimaat tulisivat ahdinkotilanteessa Suomen avuksi.
Niin, historia opettaa.
Ja opettaahan se joko oikein tai
väärin. Virheopit paljastuvat usein käytännössä, mutta sitten on myöhäistä. Vai
onko? Jälkiviisaus nimittäin pelastaa monelta pettymykseltä ja huonolta
omaltatunnolta.
:::::::::::::::::::::::::::
Kun mietin tuota komplisoitua tilannetta talvisodan aattona ja
Ukrainan tilannetta nyt, tulee mieleen
Puolan kohtalo toisen maailmansodan alla, sen aikana ja sen jälkeen. Sodan sumu
peittää Puolan nurjan kohtalon täydessä laajuudessaan. Tästä antaa mainion kuvan Torsti Poutasen artikkeli Kanava-lehdessä
6/2022 (”Pettikö länsi Puolan?”), jota ohessa referoin omien johtopäätösteni lisäksi.
Puola joutui toisen maailmansodan alla Neuvostoliiton ja
Saksan valtapoliittisten erimielisyyksien riepoteltavaksi. Ne jakoivat Puolan (ties
kuinka mones Puolan jako) syksyllä 1939, vaikka Englanti ja Ranska olivat luvanneet
taata Puolan koskemattomuuden. Maat julistivatkin sodan Saksalle, mutta eivät
ryhtynet mihinkään sotatoimiin.
Sitten alkoi varsinainen suurvaltapeli. Koska britit
pelkäsivät Saksan valtaavan Puolan, ne
”ymmärsivät” Neuvostoliiton (valloitus)toimia Puolassa. Churchill jopa radiopuheessa
1.10.1939 julkisti tämän näkemyksensä Puolan vielä
taistellessa epätoivoisesti itsenäisyytensä puolesta. Churchillin laskelmissa Neuvostoliitto
jopa näyttäytyi potentiaalisena Britannian liitolaisena Saksaa vastaan, kunhan
Saksan ja Neuvostoliiton välit ensin viilenisivät.
Churchill lupasi tunnustaa Neuvostoliiton valloitukset, jos maa ei liittoudu Englantia vastaan. Tuossa
vaiheessa Neuvostoliitto pelkäsi kuitenkin Saksan vastatoimia niin paljon,
ettei suostunut yhteistoimintaan.
Miksi Englanti ja Ranska eivät puuttuneet tilanteeseen, kun niillä oli mahdollisuus siihen vielä
vaikuttaa? Poutanen sanoo sen johtuneen ensimmäisessä maailmansodassa koetuista
massiivisista uhrimääristä. Englanti
pelkäsi myös Saksan mahdollista erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa ja kääntymistä
Englantia vastaan.
Seuraava vaikuttamismahdollisuus olisi ollut, kun Saksa
hyökkäsi Neuvostoliittoon kesällä 1941. Britannia olisi voinut asettaa ehtoja massiiviselle
avulleen Neuvostoliitolle, mutta se pelkäsi jälleen Neuvostoliiton erillisrauhaa Saksan kanssa.
Neuvostoliiton sotakone vahvistui, kun se löi saksalaiset Moskovan porteilla,
Kurskissa ja Stalingradissa. Vuonna 1943 saksalaiset löysivät 4000 (myöhemmin
20 000) puolalaisen upseerin ruumiit
Katynin metsästä. Puolan pakolaishallitus piti Neuvostoliittoa syyllisenä raakalaismaisiin
teloituksiin (mikä myöhemmin osoittautui todeksi). Britannia joutui pahaan
välikäteen, kun se oli sekä Puolan että Neuvostoliiton
liittolainen. Pakolaishallitukselle oli selvää, että Neuvostoliitto oli syyllinen,
mutta Englanti yritti silti saada puolaiset hyväksymään saksalaiset syyllisiksi
- vastoin parempaa tietoa. Niin tärkeä
Neuvostoliitto oli liittolaisena.
Puna-armeijan edettyä pidemmälle länteen se asetti Puolaan
nukkehallituksen. Puolalaiset vastarintataistelijat jatkoivat taisteluaan
venäläisten miehitysarmeijaa vastaan, mutta
hävisivät. Neuvostoliitto juonitteli
Puolaan sodan jälkeen mieleisensä
hallituksen, joka ratkaisi urheiden puolalaisten kohtalon: he jäivät
rautaesiripun itäiselle puolelle. Suurvaltojen
– Yhdysvaltojen ja Britannian - yhteispeli
lopulta ratkaisi Puolan aseman. Niille sodan lopputulos ja siinä saksalaisten
lyöminen yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa oli pääasia.
Jokainen valtio yritti lopulta pelastaa vain oman nahkansa.
Sotasankari Winston Churchillin häikäilemätön peli omaksi hyväksi on
silmiinpistävää. Sodalla on oma logiikkansa. Puola petettiin moneen kertaan.
::::::::::::::::::::::::::::::
Kun nyt Ukrainassa soditaan, ottavat monet valtiot – vaikka ovatkin Ukrainan
puolella - ajaakseen omaa etuaan esimerkiksi energiahuollossa. Suursotaa (kuten
Puolan ja Ukrainan tapauksissa) on vaikea käydä läheskään rikkumattoman rintaman
puitteissa.
Suurvaltatoimijat ovat näköalapaikalla vaanimassa omien
etujensa täyttymistä. Mitä tekevät tänä päivänä Kiina ja Intia? Niiden intressissä
ei välttämättä ole toimia Venäjän tukijoina loputtomiin. Putin saa moninapaisen
maailmansa, mutta ei siinä muodossa kuin
hän sen kuvittelee sen saavansa.
Vaikka Venäjä säilyy sataprosenttisen varmasti sodan
pääsyyllisenä, on Yhdysvaltain rooli lopullisesti selvittämättä. Se yritti
pelastaa Ukrainaan liberaalin demokratian, ei kahta sanaa, mutta samalla se provosoi
vastakkainasettelua.
Venäjän aggression tavoitteet ovat syntyneet joskus
2000-luvun alussa. Niiden toteuttaminen hämmästyttävän pitkäjänteisesti on yksi
kysymys, johon haluaisin vastauksen. Vladimir Putin on harvoja, joka voisi vastata tähän kysymykseen. Hän on halunnut
asettaa haasteen liberaaleille demokratioille, joka näiden on otettava
vakavasti. Putinin on odotettu kukistuvan, mutta sitä ennen hän asettaa lännen
vapaat demokratiat tulikokeeseen.
Suurin vaara tällä hetkellä on sodan eskaloituminen
koskemaan koko Eurooppaa. Militarismin aave on hiipinyt jokapäiväiseen arkiseen
keskusteluun. Sellaista sotaista intoa, joka vallitsi ennen ensimmäistä maailmansotaa
en ole havainnut, mutta liittosuhteiden ketju on rakentunut valmiiksi
lauetakseen, jos kriisi etenee tarpeeksi pitkälle. Nykyajan sota on kohtalokas,
sillä aiemmin ei ole ollut käytössä
tuomiopäivän asearsenaalia läheskään nykyisessä laajuudessa.
Ukraina on ollut, mikäli on uskomista Johannes Remyn Ukrainan historia kirjaan erittäin kultuurillisesti ,polittisesti ja uskonnollisesti epäyhtenäinen valtio,joka on pitänyt sisällään keskenään vihamielisessä suhteessa olevia kansakuntia.
VastaaPoistaMikäli Ukraina olisi tahtonut säilyttää nykyiset valtiolliset rajansa sen olisi pitänyt muuttua liittovaltioksi,federaatioksi.
Nyt tuollainen ei enää ole mahdollista,vaan ennustan Venäjän pitävän maan itäiset osat itsellään ja jäljelle jäävästä tullee muodostumaan, ajanooon suur Puola.
Yhdysvaltain näkökulmasta juuri tuontapainen,vihamielisesti Venäjään ja Saksaan suhtautuva väestöllisesti suuri valtio on tarkoituksenmukainen estämään euraasian mantereen taloudellisen ja polittisen yhdistymisen.
Puola on jo vaatinut Saksalta korvauksia toisen maailmansodan tuhoista,samoin myös Venäjältä.
Rand ajatushautomon vuodatetut raportit , oivatpa ne sitten todellisia tai eivät kertoo ilmeisen todellisista asenteista, europpaa ja sen Unionia ja etenkin Saksaa kohtaan.
Europan Union olisi Yhdysvaltoja suurempi talous,jos se olisi yhtenäinen ja vahva,sekä päättäväinen.
Nyt Venäjä ja Ukrainan välinen sota on se keilapallo, joka kaataa vauraan Saksan,euroopan taloudellisen ytimen.
Rportissa todetaan että valuuttapako euroopasta on ensimmäinen reaktio, sitä seuraa saksalaisten yritysten siirtyminen Yhdysvaltoihin, koska euroopassa ei enää edullista venäläistä energiaa voida käyttää.
Seuraavassa vaiheessa eurooppalainen osaajisto siirtyy, työn perässä Yhdysvaltoihin, kun Saksa muuttuu epävakaaksi.
Polittisesti Saksassa tullee tapahtumaan radikalisoitumista,kun niin Linke, kuin myös AFD vahvistuvat,näillä molemmilla on negatiivinen suhtautumistapa aglosakseihin ja huomattavan myönteinen suhtautumistapa Venäjään.
Voi olla että Saksassa voi toteutua käännettynä Kreikan Syrizan ja sikäläisen oikeiston hallituskoaliitio.
Hengästyttävä määrä tapahtumia! Äkkipäätä ajatellen epäilen että eivät toteudu:
VastaaPoistaPuola + Ukraina?
Saksa kuihtuu? (korvaukset eivät onnistu). Ehkä ei kuitenkaan!
Totta on, että Linken jotkut jäsenet ja Afd:n jotkut jäsenet liehittelevät Venäjää, mutta ei siitä mitään seuraa.
Eurooppa kuihtuu? Ei näkyvissä olevassa tulevaisuudessa.
Ukrainan moniaineksisuus on totta. Korruptoitunut yhteiskunta, joka nyt peittynyt dramaattisempien tapahtumien alle.