”Siamilaiset kaksoset” Donald Trump ja Vladimir Putin

 

 Donald Trump uhkaa verilöylyllä, jos häntä ei valita presidentiksi!  Vladimir Putin lavastaa vaalit! Näytöspresidentinvaalit! Äänestyslippunsa pilanneet (siis jotka ovat äänestäneet ”väärin”) on ”hoidettava”! Näin kirkuvat otsakkeet  paperisissa ja sähköisissä medioissa. Millään näistä otsakkeista ei ole juurikaan käyttöarvoa, sillä ne voidaan korvata toisilla yhtä ilmeikkäillä otsakkeilla eikä näillä uusillakaan  otsakkeilla ole mitään sisällöllistä arvoa. Voisimme tietysti puhua viihteestä vaalikarjalle, mutta kysymys on aivan liian vakavasta asiasta, jotta voisimme käyttää jotain tällaista kielikuvaa. Mitä siis teemme demokratialla, joissa teeskennellään, että  järjestetään vaalit, ja joissa äänensä antavat  teeskentelevät äänestävänsä.

Trump näyttää elävän vielä edellisiä vaaleja, jotka häneltä todistamattomien väitteiden mukaan ”varastettiin”. Kosto elää! Pelottaa ajatella, mitä tapahtuu Yhdysvaltain kongressin valtauksen vuosipäivänä 6.1.2025 (vaalithan pidetään marraskuussa 2024).

Yleensä kun olemme ymmällä, käytämme asiallisia ilmaisuja, mutta nyt on kysymys siitä, että normaalista vaalikampanjasta yritetään tehdä mielipuolinen ja vain poikkeustapauksessa  puhutaan järkeä. Sellaiset käsitteet kuin vaalien ryöstäminen ovat lähinnä törkeitä ilmauksia tragikomediassa, jota katselemme sohviltamme.

:::::::::::::::::::::::::::::

Siamilaisiksi kaksosiksi kutsutaan kaksosia, jotka jakavat ruumiinosia tai ovat muutoin kiinni toisissaan. Joskus on mielessä käynyt ajatus, että Putin ja Trump ovat henkisiltä ominaisuuksiltaan   kuin siamilaiset kaksoset fyysisiltä ominaisuuksiltaan: he jakavat toistensa mietteet  suhteessa valtaan. 

Vielä vuonna 2017 Trump ensimmäisessä puheessaan oli jotenkin ymmärrettävä: hän ajoi Yhdysvaltain etuja viimeiseen saakka, ja se tapahtuisi tietenkin  siten, että valta siirretään Washingtonista kansalle. Sehän on ikiaikainen ihanne, joka ei tietenkään koskaan toteudu.

Kaikesta edellä esitetystä huolimatta voidaan pohtia sitä, miten kumpikin herroista löytää kannattajansa. Paljolti kysymys on siitä, että Putin taustavoimineen tekee tiuhaan aloitteita, joihin vastustajat joutuvat reagoimaan. Kun aloite on omissa käsissä, saavutetaan etumatka, jota on vaikea kuroa umpeen.

Trumpin kohdalla on kysymys siitä, että villeimmissä ajatuksissaan Trump vastaa kannattajiensa toiveisiin ja haaveisiin, vaikka itse ajatukset olisivat mielikuvitusmaailmasta. Kannattajat ikään kuin hemmottelevat itseään kaipaamillaan sankarillisilla tarinoilla suuresta Amerikasta.

Suuren veden takana tärkeämpää kuin uusien alueiden valtaaminen on säilyttää Yhdysvallat rodullisesti niin puhtaana kuin se on mahdollista, vaikka mustat ja latinot ovatkin päässeet moniin hyviin asemiin amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Trumpin haaveena on soveltaa monroelaista eristäytymistä trumpilaisin höystein. Niinpä Yhdysvaltojen ikiaikainen tavoite olla suurin kansakuntien joukossa on myös Trumpin tavoite. Yhdysvaltojen kuvitellaan olevan niitä harvoja valtioita, joka täyttää ekseptionalismin (exceptionalism) vaatimukset (maailman ainutlaatuisin kansakunta).  Se on toteuttanut jo kohtalouskoisen  Manifest Destinyn 1800-luvulla ja levittänyt  valtansa sille osalle mannerta, jonka se katsoo kuuluvan itselleen, Trumpin Yhdysvallat on kyllästynyt kerjäläisiin – ja varsinkin rikkaisiin  eurooppalaisiin kerjäläisiin - ympärillään ja haluaa heistä irti. Se korkeintaan painostaa valikoituja kohteita riippuvuussuhteeseen tarkoin määritellyllä ”tukikohtaimperialismilla”, mutta sen tarkoituksena ei ole alistaa kokonaisia  valtioita alaisuuteensa.

Yhdysvallat  haluaa ainoana maailman maana toteuttaa  vapauden mallimaan kunniakkaan tehtävän, jolla se täydentää ”MAGA-Yhdysvaltojen” (Let´s  Make America Great Again) velvoitteet, kerran taitamattomien johtajiensa takia asemansa jo menetettyään. Asemansa se saavuttaa takaisin suuren johtajansa Donald Trumpin diilien johdattelemana. Demokratian nimiin vannotaan, mutta jos tai kun siihen liitetään diktatuurin elementtejä, ei se heikennä kokonaisuutta. 

:::::::::::::::::::::::::

Putin on saanut kannattajiensa keskuudessa läpi ajatuksen kiusatusta suurvallasta nimeltä ”Neuvostoliiton perijä”, joka ei ole mikään muu kuin Venäjä-Neuvostoliitto. Tätä valtiota on kohdeltu lännen toimesta väärin kymmeniä vuosia, sanoo Putin. Uusi Venäjä-Neuvostoliitto haluaa saada mahtiasemansa takaisin  satelliitteineen. Venäjä-Neuvostoliittoa on nöyryytetty pitämällä sitä suurvaltakategoriassa pahnan pohjimmaisena. Avukseen se hakee BRICS-maat korostaakseen omaa ja joukkovaltaansa. Sitä paitsi monet Afrikan maat ovat otollisia liittolaisia, koska tuntevat sielujen sympatiaa väärinkohdeltuna pitämäänsä  Venäjää kohtaan. Niissä on jäljellä – jos ei muuta – niin ainakin läntisen kolonialismin jäänteitä.

Päästäkseen päämääräänsä,  rajattomaan Venäjään, Putin tahallisen epäselvästi määrittämänsä maailmanjärjestyksen viitoittamana pyrkii alistamaan Venäjään rajoittuvat  valtiot riippuvaiseksi itsestään.

Sillä on yhtymäkohdat Yhdysvaltojen ekseptionalismiin. Stalin raivostui 1920-luvulla, kun amerikkalaiset omivat yksinoikeudella ainutlaatuisen kansakunnan tittelin. Venäjänhän sen piti olla! Myös Manifest Destiny    voidaan rinnastaa Venäjän ikiaikaiseen pyhimykseen laajentua. Putin ja Lavrov ajattelevat, että Eurooppa on vastenmielinen jälkikristillinen yhteisö. He haluavat  tehdä selvän pesäeron nykyisen liberaalin demokratian periaatteiden ja Euroopan historiallisten kristillisten arvojen välillä, joita Venäjä edustaa. Lavrovin paheksuma liberaali demokratia on ”kaiken sallivaa”. Tämän ajattelun mukaan eurooppalainen poliittinen päätöksenteko siis poikkeaa alkuperäisestä ja arvokkaasta kristillisestä arvomaailmasta, jonka aseman Venäjä on pyhittänyt itselleen .

Putin ja Lavrov syyttävät länttä ”liberaalien lähestymistapojen ehdottomuudesta”. Heidän mukaansa  eurooppalaiseen arvoyhdistelmään kuuluu kaiken sallimisen ohella liberalismin ehdottomuus (= kaiken salliminen ehdottomasti!). Tästä voi vetää johtopäätöksen, että liberalismin ehdottomuus on – niin kuin Lavrov väittää - Euroopan suuri arvo-onnettomuus.

::::::::::::::::::::::::

Toisaalta siamilaisiamme, Trumpia ja Putinia voidaan lukea kuin avointa kirja, mutta toisaalta heissä on jotain kätkettyä. Putinin ajattelutavan ”paradigman muutos” 2000-luvun alussa askarruttaa, ellei hän sitten kätkenyt todellisia ajatuksiaan -  pidätellen raivoaan - menetetyn suurvalta-aseman johdosta. Putinin Münchenin kongressissa (eritelty blogikirjoituksessani ”Putin ja Ukrainan sodan ennusmerkit” 1.4.2022) pitämä puhe vuonna 2007 tuntuu yhä oleellisemmalta Putinin ajatustavan perkaamiseksi ja ymmärtämiseksi.

Trump vaikuttaa edesvastuuttomalta propagandistilta, joka puhuu, mitä sylki suuhun tuo. Putin tuntuu jopa älylliseltä Trumpiin verrattuna. Toisaalta Trump - säilyttääkseen kannattajiensa hurmahenkisyyden - hivelee kannattajiensa itsetuntoa  Amerikkaa kuvaavien ylisanojen käyttäjänä.  Kun ampuu reilusti yli,  pystyvät kannattajat hurraamaan eivätkä pane pahemmin arvoa faktoille.

Suurin tappion kärsijä tässä pelissä on demokratia. Olemmeko ajamassa demokratiaa alas ja korvaamassa sitä harvainvallalla?

En usko, että Trump sen enempää kuin Putin  mahtavat mitään syvällä heissä oleville valtapyrkimyksille. Vain ulkopuoliset sisä- tai ulkopolitiikassa voivat torjua  heidän kyltymättömän vallanhalunsa toteuttamisen.