Donald Trump ei
missään vaiheessa hyväksynyt vaalitappiotaan, vaan väitti voittoa varastetuksi,
mikä sinänsä on jo absurdi väite. Trumpin
vainoharhainen luonne tuotti toinen toistaan katalampia juonia, jotta hän voisi
ryöstää voiton itselleen.
Yhdysvaltain
historiassa Trumpin toimet muodostavat ainutlaatuisen tapahtumasarjan.
Presidenttiä syytetään aiheellisesti rikoksista, valheista ja ministerien ja
johtavien virkamiesten painostuksesta.
Aiheutettuaan
sirkusmaisen tilanteen Yhdysvaltain korkeimmassa johdossa, Trump käänsi koko
asetelman ylösalaisin syyttäen vastustajiaan sirkustelusta. Kaikki tämä
mahdollistui, koska Donald Trumpia seurasi uskollinen samanmielisten sopulilauma,
joka sokeasti uskoi suuren mestarinsa mielikuvituksellisia tarinoita. Mutta
Trump petti heidät.
”Voitin vaalit
satojen tuhansien äänien erolla kilpailijaani Georgian osavaltiossa”, oli
tyypillinen lausahdus Trumpin suusta, jolla hän pyrki jatkuvalla toistolla – ja
palturia puhumalla - järjestelemään
voiton itselleen ikään kuin itsestään selvänä asiana.
Ajan mittaan
Trump oli yhä röyhkeämpi: hän ilmoitti tarvitsevansa 11 000 ääntä tai
vielä täsmällisemmän pääluvun. Vaatimusta ei esitetty kenelle tahansa vaan
vaalien äänestyslaskentaa osavaltiotasolla valvovalle johtavalle virkamiehelle.
Hän yhdisti
oman etunsa kansakunnan kuviteltuun etuun ja ilmoitti, että jos hän häviää
taistelun ääntenlaskennasta koko kansakunta häviää.
Lain kouraa
Trump ei kuitenkaan päässyt pakoon: Häntä syytettiin ”salaliitosta tehdystä
petoksesta”. Lehdistö puolestaan lisäsi löylyä omalla argumentoinnillaan:
”Vuosisadan oikeudenkäynti!” Ja toden totta entinen presidentti siinä yritti
horjuttaa kansanvaltaista järjestelmää.
Kongressin
republikaanit asettuivat vastustamaan tutkintaa. Kun lopulta tutkintakomitea
asetetiin tuli siihen mukaan vain kaksi republikaania. Komitea istui
puolitoista vuotta saaden aikaan 692 sivua pitkän raportin, joka sisälsi Donald
Trumpin kannalta raskauttavaa aineistoa. Se mm. kuuli lukuisaa joukkoa
asiantuntijoita. Komitean kuulemiset televisioitiin, joka lisäsi sen näkyvyyttä.
Trump ei tunnustanut komiteaa. Koko
onneton tapahtumasarja politisoitui ja menetti todistusvoimaansa. Dramaattisimpana
aineistona komitealle esitettiin videoklippejä kongressin sekasorrosta 6.1.2021.
Selväksi
muodostui, että hyökkäys Capitoliin ei ollut spontaani mielenilmaus tai
mellakka vaan etukäteen suunniteltu provokaatio. Eläimellinen rääkynä välittyi
TV-kameroiden kautta koteihin tehden tilanteesta epätodellisen. Trump
puolestaan väitti, että ”Rush on the Capitol” oli Trumpin vastustajien
junailema.
Trumpin
vastustajien aseeksi nousi kovaakin kovempi republikaani, komitean
varapuheenjohtaja Liz Cheney (Dick Cheneyn tytär), joka ei lähtenyt
trumpilaiseen valehteluun mukaan, vaan päinvastoin syytti Trumpia koko
infernaalisesta väkivaltasirkuksesta. Komitean puheenjohtaja oli liberaali ja
varapuheenjohtaja konservatiivi! Trump: ”Hän (Cheney) on seonnut”. Trumpin
vastustajien pääargumentiksi nousi
tavoite olla päästämättä Trumpia enää koskaan presidentiksi.
Trump nosti
päävastustajakseen (Cheneyn ohella) miehen lähipiiristään, varapresidentti Mike
Pencen, joka oli kyllin rohkea asettuakseen Trumpia vastaan. MAGA-väki ei
tietenkään seurannut Penceä, vaan pysyi uskollisena Trumpille.
Yksi
jännittävimmistä tilanteista syntyi, kun vaali-iltana ilmeni, että Trumpin
kannalta ”varma” Arizonan osavaltio menisi Bidenille. Pohdittiin avoimesti
pitäisikö Trumpin vain julistautua voittajaksi äänten laskennan ollessa kesken!
Mielipiteet presidentin ja avustajien ja
kesken kävivät kuitenkin ristiin:
presidentti halusi julistautua voittajaksi, avustajat eivät. Presidentti vain
toisti sanoja ”häpeä” ja ”petos” vaalien tuloksena. Trump halusi jopa
äänien laskennan keskeytystä!
Lopullisena tavoitteena oli vaalien tuloksen vahvistamatta jättäminen.
Ei auttanut,
vaikka presidentin kaikkein läheisimmät avustajat vakuuttivat presidentille,
että vilppi ääntenlaskennassa ei ollut mahdollinen. Se, että Trump jatkoi
valheen tiellä osoittaa, että tosiasioilla ei ollut hänelle mitään merkitystä
sen rinnalla, mitä hän oli päättänyt mielessään.
Jouduttiin
uskomattomaan kierteeseen, jossa ääniä laskettiin uudelleen kerta toisensa
jälkeen tuloksen muuttumatta. Trump mm. väitti, että 10 300 (tai 5000) ääntä
tuli kuolleilta ihmisiltä. Tarkistuksessa todettiin, että kuolleita äänestäjiä oli kaksi
kappaletta.
Trump epäili myös,
että äänestyslaitteita oli peukaloitu, jälleen turhaan.
Juridisella
kikkailulla yritettiin väistää syytteitä. Koska Trump oli presidentti silloin
kun em. tapahtumat vyöryivät päälle, hänen lakinmiehet yrittivät vedota
presidentin syytesuojaan.
Ohjelmassa
esitetään runsaasti esimerkkejä vaalivirkailijoiden häikäilemättömästä
painostuksesta. Hämmentävä on, että Trump saattoi ottaa itsekin yhteyttä
vaalivirkailijoiden johtoon. Trumpin puolelta vaadittiin mm. vaihtamaan
Arizonassa valitsijamiehiä. Ei ihme, että virkamiehet eivät olleet uskoa
korviaan, kun heille esitettiin mitä mielikuvituksellisempia pyyntöjä toimia istuvan
presidentin hyväksi.
Ja
hulluus jatkui…. Trump (nauhoitetussa
puhelinkeskustelussa): ”Miksi hoette, että luvut ovat oikein. Haluan tietää
totuuden”. Presidentin epätoivo alkoi kasvaa: Trumpin väittämät ”virheelliset luvut” kasvoivat yhä
suuremmiksi ja suurellisemmiksi. Samalla vaaditut luvut muuttuivat yhä
tarkemmiksi. Lopulta Trumpille olisi riittänyt, jos häntä kannattaneille
olisi esitetty yhtä ääntä enemmän
kuin vastustajalle. Johtavan
vaalivirkailijan ei auttanut muu kuin todeta: ”Herra presidentti, ongelma on
se, että teillä on väärää dataa”.
::::::::::::::::::::::::::::
Uhkailut
eivät tehonneet. Oli aika siirtyä käyttämään kovempia keinoja. Trump ympäröi itsensä
epäilyttävän tuntuisilla lakimiehillä, kuten Rudy Giulianilla, jolla oli kyllä loistava
ura New Yorkin pormestarina, mutta joka nyt vaikutti lähinnä epätasapainoiselta
ihmiseltä. Oli monia muitakin höynähtäneitä, kuten asianajaja Sidney Powell,
joka kannatti paitsi vaalien salaliittoteoriaa niin myös poikkeustilan julistamista.
Donald Trump kutsui 18.12. 2020 koolle tapaamisen, jossa ”ulkopuoliset
neuvonantajat”, ml. Giuliani, Powell ja Michael Flynn kaavailivat tulevia
toimenpiteitä. Tapaamisesta kehkeytyi spontaani sähläystilaisuus, johon paikalle
ryntäsi Valkoisen talon pelästyneitä lakimiehiä ja neuvonantajia, jotka
keskeyttivät mielipuoliseksi yltyneen kokouksen. Sitä ennen ”ulkopuoliset” ehtivät
kehitellä poikkeuslakiteemaa, jonka julistamista ryhmä ehdotti Trumpille samoin
kuin sijaishallitsijan tehtävän perustamista. Tehtävään ajateltiin Powellia. Terve.
Koko tilanne vaikutti houreiselta ihmisten huudellessa toisilleen.
Ei
tullut poikkeustilaa, eikä sijaishallitsijaa. Sen sijaan Trump lähetti illalla 19.12.2020
heti em. neuvottelun päättymisen jälkeen
Twitter-viestin, jossa hän kehotti kannattajiaan tulemaan 6.1.2021 paikalle osallistumaan
suuriin protesteihin: ”Tulkaa, siitä tulee villiä”. Se oli päivä, jolloin
kongressi kokoontuisi vahvistamaan presidentinvaalien valitsijamiesten äänet.
Ikään kuin tämä
ei riittäisi, Trump usutti kannattajiansa
- joista suuri osa muodostui äärioikeistolaisista ryhmittymistä - Valkoisessa
talossa olleiden kongressin jäsenien kimppuun. Kutsun tarkoitus oli selvä:
sabotoida presidentinvaalien äänestyksen vahvistamistilaisuus.
Dokumentin
lopulla koko saagasta pyritään tekemään sananvapausasia. On siis kysymys
presidentin sananvapaudesta, jonka dokumentissa nähtiin olevan suurempi kuin
kellään muulla ja ilmeisesti myös niissä asioissa, jotka koskevat vallanjakoa.
Uskon, että Suomessa presidentin sananvapauteen suhtaudutaan rajaavammin eikä
sen haluta poikkeavan tavallisen kansalaisen sananvapaudesta.
Koska
vaalivilpistä on tehty kummajainen Trumpin tapauksen omalaatuisuuden
yhteydessä, on syytä todeta, että kautta aikojen on syyllistytty vaalivilppiin –
niin kauan kun vaaleja on järjestetty - eikä se ole vallitsevan järjestelmän kysymys.
:::::::::::::::::::::::::::
Mistä
aineksista syntyy tai koostuu trumpilainen
elämänvalhe? Tähän ehkä sopii asian palauttaminen sylttytehtaalle eli käsitteen
”vaihtoehtoinen totuus” syntysijoille. Elettiin vuotta 2016. Presidentiksi
juuri valitun Donald Trumpin henkilökunta pisti Valkoisen talon kotisivuille
kuvan Trumpin virkaanastujaisista, joka tosiasiassa oli otettu Barack Obaman
virkaanastujaisista. Miksi? Koska Obaman virkaanastujaisissa oli lähes puolta
enemmän väkeä kuin Trumpilla ja Trump oli päästänyt suustaan, että hänen
virkaanastujaisensa olivat kaikkien aikojen suurimmat. Pitihän hänen vastata
puheistaan! Väitetty kuvaerehdys (tarkoitushan se oli) paljastui epätodeksi
median luupin alla. Silti presidentti ja hänen henkilökuntansa yrittivät
aikansa väittää kuvaa oikeaksi Trumpin virkaanastujaisissa otetuksi. Valhe
paljastui pian ja presidentille tuli tarve selittää, mistä oli kysymys. Asialle
pantiin hänen avustajansa Kellyanne Conway, joka lausui tiedotustilaisuudessa unohtumattomat
sanat, joiden mukaan Trumpin julkaisemassa kuvassa oli kysymys ”vaihtoehtoisesta
totuudesta”.Tästä hätävalheesta lähtivät ainakin osittain liikkeelle jutut
totuudenjälkeistä ajasta (Post-Truth Era) – aluksi tosin ironisessa mielessä. Sittemmin
siitä on tullut käsite kuvaamaan toista – usein valheellista - näkökulmaa
maailmasta.
Conway
itse katosi Valkoisen talon vallan kulisseihin, mutta ei hätää, Trump jatkoi
Conwayn välähdyksen viitoittamalla tiellä. ”Totuus” on jotain sellaista, mitä presidentti
muokkaa mielensä mukaan kulloistakin tilannetta kuvaavaksi.
Vaihtoehtoisen
totuuden läpimeno edellyttää tehokkaasti manipuloivaa johtajaa ja laajamittaista
samanmielisten joukkoa, joka on altis propagandalle. Vaalivilppiväitteet ovat
oiva osoitus tämän ajattelun voimasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti