Jääkiekon kultainen sukupolvi

 

Urheilulajien välillä käydään koko ajan julistamatonta kilpailua suosikkiasemasta. Minulla on ollut vuosikymmenien varrella kaksi keskeistä penkkiurheilusuosikkia, yleisurheilu ja jääkiekko. Niiden keskinäinen sijoittuminen priorisoinnissa on vaihdellut, mutta koskaan en ole seurantaani laiminlyönyt. Yleisurheilun merkitys alkoi pienen pojan päässä vallata asemia vuosina1962-63. Jääkiekkoon jäin konkreettisesti retkuun Tampereella pidetyissä omissa MM-kisoissa 1965.

Jälleen on meneillään jääkiekkokevät. Tarkemmin sanottuna Suomen liiga on ohi ja maailmamestaruus jaossa, kuten  myös Stanley Cupin malja.

Tarkastelen tässä kirjoituksessa erityisesti Suomen jääkiekkoilun 1990-luvun jälkipuoliskolla syntyneiden kultaisten vuosien pelaajia. Missä he ovat tänään?

Ketkä kuuluvat joukkoon? Ainakin seuraavat (ikä mittarina):

Mikko Rantanen, 27 vuotta, pistehirmu.

Aleksander Barkov, 28 vuotta, pehmeäkätinen huippupelaaja, jonka arvostus on korkealla muiden pelaajien  keskuudessa. Florida Panthersin kapteeni.

Sebastian Aho, 26 vuotta, kestomenestyjä, jonka varaan koko muun joukkueen pelaamisen voi laskea.

Roope Hintz, 27 vuotta, uusi tuleminen pari kolme vuotta sitten, parhaimmillaan pitelemätön

Patrik Laine, 26 vuotta, aloitti NHL:n huippumenestyksekkäästi, mutta on nyttemmin hiipunut psyyken haasteisiin. Uutta nousua odoteltaessa…

Artturi Lehkonen, 28 vuotta, Ruotsin liigan kautta kovimman huipun tuntumaan NHL:ssä

Niko Mikkola , 28 vuotta.

Teuvo Teräväinen, 29 vuotta, vuodesta toiseen varma kiekkotaituri. Huippumies,  joskaan ei kovin tasainen suorittaja.

Esa Lindell, 29 vuotta. Parhaita puolustavia puolustajia.

Mitä tarkoitan kultaisilla vuosilla? Kysymys on ultralahjakkaasta junioripolvesta, joka syntyi 1990-luvun lopun vuosina 1995-1999,  ja on juuri nyt (useat heistä) pelaamassa NHL:n playoffs-pelejä. Sukupolvi menestyi nuorten kisoissa yhtä lailla kuin aikuisten MM-tasolla. Yksi tapa tarkastella eri pelaajien merkitystä joukkueelleen on seurata heidän saamaansa peliaikaa/ottelu.

Ohessa katsaus parhaiden hyökkääjäpelaajien keskimääräisiin peliaikoihin/ottelu (tilanne toukokuun puolessa välissä 2024/liigan kärki).

Kas tässä:

1)     Connor McDavid, peliaika 23.24 minuuttia, taistelee NHL:n parhaan pelaajan tittelistä,

 Vincent Trocheck, 23.20, pitkään huipulla, mutta tämä kausi on uran tuloksellisin.

 Nathan McKinnon, 23.19, NHL:n ehkä paras pelaaja tällä hetkellä.

 Mikko Rantanen, 23.19, vuodesta toiseen pistepörssin kärkisijoilla. Pisteissä hän on tätä kirjoitettaessa playoffsin  seitsemäs.

 Ryan O`Reilly ,  22.32

 Valeri Nichushkin, 22.31, venäläinen pelaa epätasaista, hyvin ongelmallista, mutta loistavaa kautta Coloradossa.

 Sebastian Aho, 22.19, onnistuu pelistä toiseen koko liigan  parhaiden veroisesti.

 Bo Horvat, 22.07

 Leon Dreisaitl, 21.47, Saksan lahja huippukiekkoilulle. 

 William Nylander, 21.44. Ruotsi tuottaa jatkuvasti huippupeaajia.

 

Muista hyökkääjistä kovimmalle huipulle pyrkivä Artturi Lehkonen on pelannut Coloradossa keskimäärin 21.10 minuuttia ja Aleksander Barkov Floridassa 20.59 minuuttia. Barkov pelaa elämänsä kiekkokautta ja on ollut varsinkin playoffsissa erinomainen. Pisteissä hän on tällä hetkellä peräti kolmas. Kapteeni Barkov toimii esimerkillisesti joukkueensa pelillisenä johtajana omalla hillityllä tyylillään.

Puolustajista Miro Heiskanen (ikä 24 vuotta) on loistavasti kolmas sekä peliajassa (27.10 minuuttia) että puolustajien pistepörssissä, Esa Lindell kolmastoista peliajassa.

Nyt tullaan villakoiran ytimeen. Alle 20 vuotiaissa huipulla olleet kultaisen kauden pelaajat ovat vieläkin aivan huipulla.  Kannattaa huomioida sekin, että useat suomalaiset pelaavat NHL:n kovimmissa joukkueissa ja ovat usein joukkueensa kantavia voimia.  Suomessa ei ole ollut koskaan näin paljon näin korkeatasoisia pelimiehiä samaan aikaan.

Paitsi taito, herättää suomalaisissa huippupelaajissa huomiota koko, useat ovat yli 190-senttisiä silti nopeita luistimilla.

:::::::::::::::::::::::::::::

Huolta sen sijaan on syytä tuntea jälkipolvien jääkiekko-osaamisesta. Meillä on 1990-luvun jälkipuoliskolla syntyneisiin verrattuna todella aneeminen taso. Ketkä voisivat nousta parhaimmillaan nykyisten huippujen tasolle? Miro Heiskanen lienee selvä valinta, mutta sitten tilanne muuttuu haasteelliseksi. Artturi Lehkonen on ajoittain todella  hyvä, mutta vielä on paljon tehtävää. Lähes samaa on sanottava Anton Lundellista. Myös Matias Maccelli on taitava uusi pelaaja. Vikkelä pienikokoinen syöttötaituri! Kaapo Kakko on juuttunut lahjakkuuteensa nähden ”vaatimattomasti” kolmosketjun mieheksi.

Myös huippumaalivahtien vyöry NHL:ään on hidastunut. Tällä hetkellä on yksi vanhoihin hyviin aikoihin verrattava maalivahti, Juuse Saros (ikä 30). Justus Annunen (ikä 23) on lahjakkuus ja herättelee tulevaisuuden odotuksia.