”Kun jokainen ihminen ajaa omaa parastaan, omaa etuaan, syntyy siitä kaikien yhteinen etu”. Tätä voisi pitää uusliberalismin tunnuslauseena. Jokainen ideologia pyrkii myymään iskulauseensa mahdollisimman monelle ihmiselle. Se tuo valtaa ideologialle ja niille, jotka ideologian ovat luoneet.
Jokaisella ihmisellä on maailmankuva, ajatusrakenne tai kehikko, jonka varaan elämä rakentuu. Tätä voisi kutsua ideologiaksi. Jokaisella on siis oma ideologia. Sosialismi ja uusliberalismi ovat ideologioita. Miten ne erovat henkilökohtaisista ideologioista ? Ero voisi olla siinä, että sosialismi ja uusliberalismi ovat dogmaattisia ideologioita. Niihin siis sisältyy jokin oppi. Opinkappaleilla on synnyttäjänsä, isänsä, joiden nimiin kannattajat vannovat. Kannattajat voivat olla aivan eri mieltä oppisisällöistä, mutta silti he vetoavat samaan oppi-isään.
Jos ajetellaan Uusliberalismin yllä kuvattua tunnuslausetta, ei sitä pitäisi olla vaikeaaa myydä tavalliselle ihmiselle. Kukapa ei haluaisi ajaa omaa parastaan ? Ja jos kaupan päälle saa vielä muutkin voimaan hyvin, on paketti valmis vastaanotettavaksi. Ei ihme, että uuslibaralismi on vedonnut niin moneen ihmiseen tehokkaasti. Voisihan tuo iskulause olla kunkin ihmisen oma ideologia.
Yhden ison varauksen haluaisin kuitenkin jättää. Väitän, että yksilönä ihminen lisää tuohon iskulauseeseen yhden lauseen, joka kuuluu: ”kunhan en vahingoita sillä muita ihimisiä”. Siis omaa etua voi ajaa, kunhan ei vaikeuta muiden elämää. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun yksilö omaksuu uusliberaalin version tuosta lauseesta. Se nimittäin antaa ymmärtää, että yksilön edun toteutumiseen liittyy yhteinen etu automaattisesti. Siispä miksi kantaa huolta muista, jos oma etu automaattisesti - ilman omia vastuita - johtaa yhteiseen hyvään.
Jäljelle jää uusliberaalissa versiossa vain oman edun tavoittelu. Milton Friedman on määritellyt sen ahneudeksi. Eräällä youtube -videolla Friedman myy iskulausetta tehokkaasti: hän naurattaa yleisöään toteamalla, että ”et sinä, enkä minä ole ahne olemme vain kaikki ahneita”. Tällä lauseella hän erottaa yksikön - sinut tai minut - tuosta arveluttavasta termistä ”ahneus”. Olemme siis kaikki ahneita, olemme siis kaikki hyväksyttyjä.
Periaatteellisesti tässä on tärkeää se, että yksilön ajatus ”kunhan en vahingoita sillä muita ihmisiä” tuo iskulauseeseen vahvan moraalisen ja eettisen painotuksen. Juuri tämä etiikan avulla pystymme tulemaan toimeen toistemme kanssa. Juuri sen avulla estämme maailmaa muuttumasta saalistusalueeksi, jossa vallitsee vahvemman oikeus.
Miten on käynyt käytännössä ? Finanssikriisissä kaikkein eniten esille tuotu pahe on ollut oman edun tavoittelu, tapahtuipa se suurten palkkioden, optioiden tai bonusten avulla - miten vaan. Ahneuden hyväksyminen oleelliseksi osaksi toimintaa on ollut maailman finansialisoitumisen ytimessä. Tapahtunut voidaan pukea sanoiksi monella tapaa: Goldman Sachsin pääjohtaja Lloyd Blankfein sanoi perustellessaan ylisuuria palkkioita, että teemme ”Jumalan töitä” ja Wall Sreetin pankinjohtajista neljäsosa ilmoitti huijaamisen hyväksyttäväksi tavaksi tehdä businesta.
Kun oman edun tavoittelu opinkappaleiden mukaan saa yleisen hyväksynnän eli muuttuu aidosti hyväksytyksi toiminnaksi ollaan katastrofin äärellä. Pahin on toteutunut. Moraaliset ja eettiset näkökohdat on sivuutettu ja ahneuskilpailu on virallistettu toimintatapa.
Voidaanko ajatustapa - ideologia - peruuttaa ? Siinäpä kysymys. Kun ”friedmanintauti” tauti on iskenyt, on muutama omantunnon tuskiin herännyt pankin meklari tai muu vaikuttajayksilö tullut synnintuntoon ja sanoutunut irti menneestä. Nyt he konsultoivat ahkerasti, millaisiin vahinkoihin ahneuden henki on johtanut. Mutta riittääkö tämä ? Ei varmasti. Tarvitaan suoranainen herätysliike, jota tuettaisiin ankaralla säätelyllä, jotta muutos saataisiin aikaiseksi.
Ideologinen vastuunsiirtojärjestelmä, jossa oma terve ideologia tärvellään kollektiivisella oman edun tavoittelulla osoittaa, miten vaikutusvaltaisia dogmaattiset opit ovat. Ihmiset ovat laumaeläimiä. Joukossa tyhmyys tiivistyy. Tarvitaan valtavan kallis shokkihoito (taloussotia, kansalaisten köyhtymisprosesseja) ennenkuin irtautuminen väärästä ideologiasta käynnistyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti