Viime päivinä suurta huomiota ovat herättäneet kokoomuksen, perussuomalaisten ja Liike NYTin pyrkimykset
leikata Yleisradion rahoitusta vaihtoehtobudjeteissaan. On pelkästään
luonnollista, että Yleisradio koko kansan radiona ja TV:nä herättää
paljon mielipiteitä, jopa tunnekuohuja, hyvä niin. Keitäpä Yle ei ylettyisi silittämään
vastakarvaan, ja keitäpä se ei yrittäisi tavoitella informaatiotarjonnallaan. Mielipiteitä
Ylestä on yhtä paljon kuin ihmisiäkin.
Kun joitakin vuosia sitten keskusteltiin näistä samoista asioista,
jotkut totesivat, että Ylen pitää keskittyä viralliseen tai virallisluonteiseen
tiedontarjontaan, kuten esimerkiksi merisäähän. Puolipiloillaan (?) tehty
ehdotus on tietenkin surkuhupaisa. Ohjelmatarjonnan keskittäminen ”virallisluonteiseen”
merkitsee Ylelle lopun alkua. Sen ohjelmatarjonnan pitää olla laajaa ja
sisältää esimerkiksi dokumentteja, draamaa, urheilua, elokuvia ja myös
korkeatasoista viihdettä yhteiskunnallisten teemojen lisäksi. Erityisesti
huomattavien urheilutapahtumien välittäminen Ylen kanavilta on välttämätöntä.
Sen sijaan joidenkin heppoisten sarjafilmien ja tosi-TV-ohjelmien ym.
vastaavien välittämisestä Ylen kanavilla voidaan keskustella.
On vaara, että Yleisradio alistetaan täydentäväksi palvelun
tarjoajaksi. Se joutuu tähän tilanteeseen,
jos em. kolmen puolueen leikkaukset ylen budjettiin toteutettaisiin.
Leikkaussummat puolueittain vaihtelevat 120 miljoonasta 150 miljoonaan eli
kolmasosaan Ylen budjetista. Ylen kulut vuonna 2021 olivat 508 miljoonaa euroa.
Oppositiopuolueista kristillisdemokraatit eivät ole leikkausrintamassa mukana.
Yleen luottaa tutkimusten (Reuters-instituutti) mukaan 84 prosenttia
suomalaisista, yhdeksän prosentin ollessa toista mieltä. Näyttää siltä, että veroja halutaan mieluummin maksaa kuin
katsella loputonta mainostulvaa.
Aleksander Stubb vertasi muutama vuosi sitten asetelmaa Suomessa BBC:hen
kohdistuneeseen painostukseen, jolloin
hän totesi, ettei BBC:tä tulisi alistaa snookerin esittäjäksi, siis
sellaisen tarjonnan esittäjäksi, jonka muut sivuuttavat.
Yleisradion puolueettomuus on herkeämättömän huomion kohteena.
Perussuomalaiset ovat ideologisesti Yleä vastaan ennakko-oletuksenaan, että Yle
painaa heitä puolueena alas. Ylen entinen kirjeenvaihtaja, kokoomuksen Pertti
Salolainen näkee asian toisin: mikään muu tiedotusväline ei huomioi niin paljon perussuomalaisia kuin
Yle. Tässä voi olla perää. Mutta riittääkö mikään puoluetta myötäilevä
perussuomalaisille?
Kokoomuksen osalta leikkauspyrinnöissä on kysymys - näin sanotaan
- valtion menojen sopeuttamisesta, ei ideologisista syistä. Kokoomuslaisen Ylen
hallintoneuvoston puheenjohtajan, kansanedustaja Arto Satosen mukaan puolueen pidemmän
aikavälin tavoite säästömielessä on Ylen saamien indeksikorotusten
jäädyttäminen sekä Ylen saaman alennetun arvolisäkannan poistaminen. Esitykset
ovat nyt tuoreeltaan esitettyjä lievempiä.
Kokoomuksen entinen puheenjohtaja ja toimittaja Pertti Salolainen
vastustaa esitettyjä suuria leikkauksia. Nykyajan sekava poliittinen tilanne tekee
Ylen luontoisen kanavan
välttämättömäksi. Myös liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka hämmästelee
leikkauspuheita erityisesti kriisiaikoina. Harakka pitää sopeutustoimia
ideologisin perustein suunniteltuina.
Niin kuin edellä olevasta voi nähdä, ei varsinkaan kokoomuksessa
ole kysymys mistään yhtenäisestä linjasta vaan Ylelle annetaan se arvo, joka sille
kuuluu.
Monet muutkin Ylen puolustajat vetoavat siihen, että sekasortoinen
poliittinen ympäristö meillä ja muualla vaatii argumentoinnin laadukkuutta ja
kaikkien keskeisten näkökohtien huomioon ottamista.
Yleisradiovero edustaa niitä veroja, joita pidän perusteltuna.
Sillä rahalla pitää pystyä luomaan uskottava ja luotettava tiedotusympäristö myös
konfliktitilanteissa sekä pitämään yllä perinteistä käsitystä Ylen toimittajien
ammattitaidosta. Erityisesti ajankohtaislähetyksissä jää joskus kytemään ajatus,
miksi paikalla ollaan juuri sillä kokoonpanolla, jolla siellä satutaan olemaan.
Mutta eiköhän näissä ole kysymys luonnollisista esteistä, kun joku silmäätekevä
puuttuu joukosta.
Yleisradion kunniatehtävä on olla puolueeton. Ei voi ajatella,
että joillakin politiikoilla on oma ohjelmansa Ylessä, niin kuin joillakin muilla
kanavilla tapahtuu.
Pertti Salolainen sanoo Demarin haastattelussa, että Yle on
eräällä tavalla kommunikaation, kansalaisinfon ja kansalaismielipiteen
puolustusvoimat! Niin tai näin, tasalaatuisuus ja tasapuolisuus ovat
esimerkiksi uutistuotannossa kaiken A ja
O.
Totuuden nimessä on myönnettävä, että ylen kanssa kilpailevat
kanavat Suomessa ovat nekin korkeatasoisia,
kun vertaa niitä monien muiden
maiden tiedotusvälineisiin.
:::::::::::::::::::::::::::::::
Millainen on minun Yleisradioni?
Olen radion ja TV:n aikakauden tuote. Aluksi ei ollut televisiota.
Pärjättiin pikkupoikana radion ja sanomalehtien kanssa. Koin isovanhempieni
luona varhaiset TV-kokemukset. Jo virityskuvaa ryhmityttiin katsomaan tuvan
penkeiltä. Sitten alkoi loputon TV-sarjafilmien katsominen. ”Lopetin” 70-luvun
vaihteessa niiden katsomisen. Silti sallin ne Yleisradiolle tänä päivänä. Yle
tarvitsee vetäviä yleisömagneetteja, joilla
se kerää peruskatsojakunnan.
Mutta on toki paljon muutakin.
Timo Harakka puhuu yleisradion yhteydessä henkisestä
huoltovarmuudesta. Se on minustakin yksi yleisradiotoiminnan perusteista eli
pyrkimys taata kaikissa olosuhteissa kattava tieto elintärkeistä asioista ilman
subjektiivisia valintoja.
Yleisradioon kohdistuu kokoaikainen tsekkaus ja arvostelu
esimerkiksi uutislähetyksiä ja ajankohtaislähetyksiä koskien. Minäkin arvioin
yleisradion toimintaa kaiken aikaa. Yle tarjoaa uutisten taustavirtaa, jonka
merkitsevyys tai määrä vaihtelee sen mukaan, miten vastaanottavaisella päällä satumme
olemaan. Yleisradio sopii kaikkeen, se sopii tuuletuskanavaksi, syntipukiksi tai päivän pelastajaksi.
Mutta eikö Yleisradio sellaisenaan ole vanhentunut
yhteiskunnallinen rakenne? Se kuuluu yhtenäiskulttuurin piiriin, jonka aika on
jo jättänyt. Onko sillä tänä päivänä riittävästi substanssia kohdata
esimerkiksi nuorison vaateet (me vanhat pärjäämme kyllä Yleisradion kanssa,
koska se on ”aina” ollut)? Joutaisiko se jo degeneroituneena ilmiönä
ikäihmisten tippasilmässämuistelujen kohteeksi? Mutta näitä perustelujanhan ei
käytetä puolueiden kustannusten leikkaamisen argumentoinnissa. Sen sijaan
puhutaan ideologisista syistä, jotka voidaan mielestäni helposti kumota
populismina tai oman itsekkään edun ajamisen perusteena: koska Yle ei ole meidän puolella, on se meitä
vastaan. Tai sitten leikkaamisen tai sopeuttamisen perusteena käytetään yleistä
rahapulaa, että kun kaikilta muiltakin leikataan,
leikataan Yleisradioltakin. Minkään järkevän strategian perusteeksi tämäkään ei
kelpaa, sillä Yleisradion laadukkuutta ei ole asetettu kyseenalaiseksi.
Pitäisikö siis hyvääkin tuhota väärinperustelun tasapuolisuuden nimissä?
Niin. Onko Yleisradio enää relevantti toimija nykyisessä
mediakentässä? Perustelisin sen olemassaoloa ankkurifilosofialla. Nykyaikana
täytyy olla olemassa jokin toimintafilosofian peruskallioon sitova voima, muutoin
ajelehdimme päämäärättömästi mediakentän kaupallisten toimijoiden
riepoteltavana. Se, että meillä on ankkurimediaväline, ei mitenkään heikennä tai kyseenalaista
lukemattomien yksityisten mediakanavien merkitystä tai olemassaoloa. Niille
löytyy aina yleisö, ja minäkin kuulun joukkoon. Entä ohjelmasisältöjen laatu
sitten? Epäilen, että kilpailu on lähentänyt ääntä ja kuvaa välittävien kanavien osaamiskapasiteettia. Hyvät
pärjäävät, epäkelvot karsiutuvat pois. Nyt ilmeisesti Yleisradion ylivoimainen
asema saa arvostelijat kiehumaan, ja koska Ylelle ei muuten mahdeta mitään,
yritetään sitä heikentää populistisella politiikalla.
Kaikista mielenkiintoisin tuotanto tulee youtubesta ja ihan ilmaiseksi tosin mainokset joutuu katsoo jos ei halua maksaa 8.99€ premiumista.kyllä rahan kippaus yleen voidaan ainakin supistaa.
VastaaPoista= myös oma suosikkini
PoistaYlen Areenaa en maininnut, joka mahtava