Helsingin
Sanomien pääkirjoituspalstalla 25.4.2024 otetaan kantaa Suomen talouden
nykytilaan kehysriihen pohjalta. Useat tahot ovat arvioineen talouden
kasvuvauhtia 2024-25. Arviot ulottuvat yhden prosentin suuruisesta talouden
suipistumisesta (2024) 1,5 prosentin kasvuun (2025).Talouden heikohkoon kasvuun
katsotaan olevan syynä hallituksen sopeutustoimet (lue: leikkaukset) ja lakot.
Talouden
negatiiviset impulssit kuittaavat kulutuksen kasvuodotukset. Sitä paitsi
kulutusverojen korotukset, lainojen korot
ym. heikentävät kulutuksen näkymiä. Pahaksi onneksi työttömyyden kasvu
60 000 työttömällä vuodessa osuu juuri tähän talouden apeaan kohtaan.
Hesari arvioi taloutta
kroonisesti murheelliseksi.
Toiveikkaampiakin arvioita toki löytyy. Vesa Vihriälä TV:n
ajankohtaislähetyksessä näki tummien pilvien välissä auringonpilkahduksia.
Hesarin
kirjoituksessa verrataan Suomen velkasuhdetta Ruotsiin ja Tanskaan. Todetaan,
että se on kahdessa naapurimaassa noin 30 prosenttia/bkt (suunta alaspäin) ja
Suomessa 76 prosenttia/bkt (suunta ylöspäin. Tässäkin tapauksessa on todettava,
että Nokia-huuman ollessa kiivaimmillaan Suomen velka painui lähelle 30
prosenttia. Taloudella on siis iskukykyä. kaiken onnistuessa. Sikäli olisin optimistisempi
kuin alan asiantuntijat arvioissaan. Ikävästi Suomen velkaantumistahti on nykyisellään
Euroopan nopeinta, joka vahvistaa kuvaa talouden alakulosta.
Suomi on
osoittanut, että se pystyy Ruotsin kaltaiseen velkasuhteeseen, jos
työntuottavuus nousee Ruotsin tasolle, missä se olikin parhaina Nokia-huuman
vuosina, mutta nyt hallitus säästää, joka vaikeuttaa investointeihin
panostamista.
Puhutaan paljon
vihreästä siirtymästä, mutta saako Suomi kilpailutilanteessa investointeja, jos
naapurit Keski- ja Etelä -Euroopassa saavat jättimäisiä tukia investointeihin,
kun taas Suomessa tuet valuvat jähmettyneen ja osin vanhakantaisen teollisuuden
tukemiseen.
:::::::::::::::::::::::::::
Lainaan ohessa -
teemaan liittyen - erästä vanhempaa kirjoitustani soveltuvin osin:
T&Y-lehden
numerossa 1/2024, artikkelissa ”Kaikesta huolimatta kohtuullinen 2000-luku”
Kevan toimitusjohtaja Jaakko Kiander avartaa käsitystämme talouden pitkän
aikavälin taloussuunnittelusta ja strategioista. Kianderin lähtökohta on sama
kuin minulla edellä eli kuva taloudesta on mielikuvissamme synkkä. Kiander
kiepauttaa talouden hyrrää pitkällä aikavälillä sellaiseen asentoon, että kuva
paranee! Perusasetelma on siis, että talouden kasvu vuoden 2009 jälkeen aina
tähän päivään saakka on ollut pääsääntöisesti vaatimatonta. Julkisen talouden
kuva tulevaisuudessa on myös erittäin haastava.
Kianderia
lainaten tällaisten tarkastelukulmien ongelma on se, että valitaan tietoisesti
ne ajanjaksot tarkastelun kohteeksi, jotka tukevat omaa usein tarkoitushakuista
lopputulosta. Niinpä vuodet 2009-2023 ovat olleet keskimäärin heikon tai
olemattoman kasvun vuosia. Tosiasia on kuitenkin, että talouden vaihtelut ovat
olleet suuria viime vuosikymmenellä. Erityisen huonoja kasvun vuosia
olivat vuodet 2009 ja 2020 (ja kohtalaisen hyviä vuosia 2010-11).
Nyt tullaan asian ytimeen. Jos lähtökohdaksi otetaan kokonaistuotannon taso
vuonna 2000, niin vuosien 2000-2023 keskimääräinen
talouskasvu Suomessa ei ollut sen huonompi tai parempi kuin
euroalueen maissa keskimäärin. Selitys on tietenkin siinä, että aikaväli
2000-2008 kuuluu noihin alussa mainittuihin ”lihaviin” Nokia-vuosiin, joita
olivat vuodet 1994-2007 (tässähän joutuu
turvautumaan miltei raamatullisiin ilmaisuihin). Kysymys tällaisissa
tarkasteluissa on siitä, mitkä vuodet valitaan mukaan ja
siitä kuinka paljon ”epäsymmetrisiä häiriöitä” sisältyy tarkasteluvuosiin.
Kasvoivatko
julkiset palveluvelvoitteet niin laajoiksi ja kalliiksi Nokia-vuosina (ja heti
niiden jälkeen), että laihempina vuosina niitä ei pystytty katteellisesti
rahoittamaan? Vai onko/oliko Suomen talouden kasvupotentiaali (työn tuottavuus)
lähtökohtaisesti niin heikko, että talouden kasvu heikkeni jyrkästi, kun
Nokia-moottori rupesi yskimään?
Lopulta kysymys
on siitä, mikä tarkastelutapa on lopputuloksen kannalta järkevin. Hallitus
asettaessaan tarkasteluun 15 laihaa vuotta ”2008-2023 haluaa osoittaa, että
vertailu muihin EU-maihin antaa Suomen tilasta ankean kuvan. Kiander taas
haluaa osoittaa, että paras arvio saadaan riittävän pitkällä tarkasteluvälillä,
jolloin epäsymmetriset häiriöt/myönteiset signaalit osittain tai kokonaan
kumoavat toisensa ja päästään lähemmäksi arkitodellisuutta.
Kysymys on myös
hermojen pitävyydestä, lähdetäänkö säästöjen ja leikkausten tielle
vai suositaanko pitkän aikavälin (riski)sijoittamista tulevaisuuteen. Julkisen
talouden kunto näyttää muodostuvan ratkaisevaksi tekijäksi arvioitaessa Suomen
selviytymistä (jollei sitten maailmanrauha järky) tulevista haasteista. Tässä
kirjoituksessa on keskitytty bkt:n kehityksen seurantaan ylätasolla jättäen sen
eri alakomponentit vähemmälle tarkastelulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti