Kirjamessut ovat taas takanapäin. Se on yksi vuoden kohokohtia ainakin minulle. Toki hyväksyn kritiikinkin. Onhan se melkoista eloa ja oloa ruuhkassa. Joskus tulee mieleen, että kysymyksessä ovat karjamessut.
Mutta asiaan ! Minulle kirjamessujen luennot, esittelyt ja keskustelut ovat tapahtuman ydintä, olkoonkin että mihinkään asiaan ei voi oikein keskittyä. Ehkä kysymys on enemmänkin herätemessuista. Itselleni ehkä yllättäenkin kaikkein muistettavinta messuilla oli Kristiina Halkolan haastattelu. ”Jos rakastat” on muistelmateos tästä hahmosta, joka ehkä enemmän kuin kukaan antoi kasvot 1960-luvun radikalismille. Hän on siis tuon aikakauden ikoni. Hän muistuttaa siitä ärsyttävyydestä, joka tuohon aikaan monien ihmisten mielestä liittyi sen ajan radikalismiin. Mutta on hän paljon enemmänkin. Hän tulkitsi nuo laulut, jotka ovat jääneet ihmisten mieliin. Laulu rakastamisen vaikeudesta, joka kuullaan Käpy selän alla -elokuvan alussa on kappale, joka on sekä kylmä että lämmin samaan aikaan. Sanat tulevat suoraan kohti, ne lävistävät kuulijan. Julistus, joka lauluun liittyy ja joka symboloi aikaa on sekin jotenkin muodostunut asiaan kuuluvaksi. Myös toinen kappale, Laulu kahdestakymmenestä perheestä on enemmän symbolinen kuin konkreettinen tämän päivän näkökulmasta. Ymmärrän kyllä, että se jos mikä loukkasi monia, jotka näkivät nämä perheet 1960-luvulla Suomen kapitalismin ytimessä positiivisena ilmiönä. He loivat työtä tähän maahan, vaikka toki olivat myös tarjoamassa työolosuhteet, jotka eivät aina olleet kelvolliset. Mutta nyt kuultuna tuo kappale symboloi tämän päivän finanssimaailman nurjaa puolta. Nykyisen eliksiiriin verrattuna nuo kaksikymmentä kapitalismin edustajaa olivat kilttejä setiä ja tätejä.
Kun Halkolan haastattelussa siirryttiin TV-teatterin esitykseen Tuhannen ja yhden työn tarinat ilmapiiri sähköistyi. Kristiina Halkola huusi (julisti): mitä väärää tuossa teatteriesityksessä oli ? Aikanaan se sai karvat pystyyn monelta ja ilmensi tuon ajan latautuneita tunnelmia. Teatteriesitys asettui yksiselitteisesti työväen puolelle sortavia työnantajia vastaan. Kun katsoin Tuhannen ja yhden työn tarinat nyt uudelleen Teeman Suomen suurin teatteri -ohjelmasarjassa ei se tuntunut erityisen ärsyttävältä. Ehkä se enemmänkin toi esille tämän päivän tuntemukset työmarkkinoilla. Siinä mielessä Halkolan kovaääninen kysymys, mitä väärää siinä oli nousee avainkysymykseksi. Valtavassa joukossa, joka oli tullut kuuntelemaan Halkolaa tuo huudahdus ei suomalaiskansalliseen tyyliin herättänyt näkyviä reaktiota. Itse kuitenkin tunsin, että kuulijoiden sympatiat olivat Kristiina Halkolan puolella.
Kristiina Halkola on saanut maksaa ikoniudestaan kovaa hintaa, omien sanojensa mukaan ”työttömyyttä ja pakkoyrittäjyyttä”. Varmaankin näin. Kun teet valinnan elämässäsi joudut kantamaan seuraukset. Tässä tapauksessa tietenkin - tuulien käännyttyä - vastareaktio sitä ajattelutapaa vastaan, jota Kristiina Halkola edusti oli korvin kuultavissa silmin nähtävissä. Asia varmistui siinä vaiheessa, kun Halkolasta tuli Suomen ensimmäinen naispuolinen puolejohtaja DEVAan. Hän leimautui vahvasti. Omat muistikuvani kertovat, että ei Kristiina Halkola mikään puoluejohtajatyyppi ollut, ei sinne päinkään. Hän oli aivan liian kuohahteleva pystyäkseen käymään keskustelua kovapintaisessa seurassa. Deva -kausi oli sattuneesta syystä hyvin lyhyt enkä historiallisessa tarkastelussa antaisi sille paljon painoa. Mutta Halkolalle se merkitsi unohdukseen julistamista työelämän näkökulmasta.
Juuri nyt Kristiina Halkola on isoäiti, joka varmaan aidosti eläytyy lastenlastensa elämään. Hän tuntuu olevan tasapainossa itsensä kanssa. Onpa odotettavissa teatteriroolikin ! Sen hän on ansainnut. Kaiken kaikkiaan Kristiina Halkolasta jäi vaikutelma ihmisestä, joka on saamassa ansaitsemansa arvostuksen. Mutta missä on tämän paivän radikalismi ? Eräässä kirjamessujen keskustelussa pohdittiin tätäkin asiaa. Radikalisimia on tänäänkin länsimaissa, puhumattakaan esim. arabimaista, mutta se on ajan luonteen mukaisesti pirstoutunut lukemattomiksi ilmiöiksi. Se tulee vastaan ympäristökymyksissä, eläinsuojeluasioissa ja lukemattomissa muissa yhteyksissä.
Radikalismi saattaa tulla vastaan tarkemmassa pohdiskelussa aivan yllättävässä paikassa. Itselleni tuli mieleen, että missä nämä 1960-luvun taistelaiset olisivat nyt, jos ilmestyisivät kummittelemaan tähän päivään.
Yksi ehdotus voisi olla rahamarkkinat ! Mutta kummalla puolella nämä ”rahamarkkinaradikaalit” olisivat ? Olisivatko he osoittamssa mieltään Occupy Wall Street -liikkeessä vai olisivatko he tuon mielenosoituksen kohteita, noita mielikuvituksellisten uusien rahamarkkinainstrumenttien luojia ? Kummalla puolella barrikadia he seisoisivat ? Moni sanoisi, että he olisivat Occupy Wall Streetissä.
Asia ei ole aivan itsestään selvä. Björn Wahlroos on ollut sekä taistolaisten että uusliberaalien riveissä ja on viime mainitussa edelleenkin. Muistelen itse aikaa, että taistolaisiin ajautui osa kaikkein terävimmästä opiskelija-aineksesta. Osa opiskelijoista, varsinkin opiskelijtyöt olivat aidosti yhteisöllisiä, aidosti yhteisen aatteen takana. Itsekkäät tarkoitusperät eivät heitä - näin uskon - ajaneet liikkeessä eteenpäin. Toki opikselijapojissakin oli samaa aatteen paloa, mutta ehkä heissä oli enemmän tätä itsekkäästi omaa uraansa edistävää, omaa etuaan ajavaa porukkaa. Juuri he voisivat olla rahamarkkinainnovaattoreita.
Nuoruteen kuuluu osana radikalisoituminen. Kolmekymmentäluvulla osa opiskelijoista meni mukaan oikeistolaiseen Akateemiseen Karjala-Seuraan ja kuusikymmentäluvulla dogmaattiseen vasemmistolaiseen liikkeeseen. Ja sama teesi-antiteesi jatkuu tulevassa historiassa. Historia ei tule loppumaan.
Kristiina Halkolasta sanoisin varmasti, että hän olisi mukana Wall Street -mielenosoituksissa rahamarkkinavaltaa vastaan. Se valtava joukko - sadat ihmiset - joka tuli kirjamessuilla katsomaan ja kuuntelemaan Kristiina Halkolaa varmaan uteliaana mietti ”minkähänlainen se nyt on ?” Vastaus mielestäni saatiin: haastattelu kirjamessuilla kertoi enemmän syvästi tuntevasta ihmisestä kuin 1960-luvun ikonista, joka antoi radikalismille kasvot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti