Venäläis-amerikkalaisen kirjailijan ja filosofin Ayn Randin teoksia on myyty miljoonapainoksina. Myönnän, etten ole lukenut hänen teoksiaan. Kuitenkin tunnistan hänen filosofiansa ytimen lukuisista lehtikirjoituksista ja kirjallisuusviitteistä. Erityisesti YouTubessa nähtävillä olevat lukuisat haastattelut ja esiintymiset ovat valaisevia. Rand on jännittävä hahmo tarkasteltavaksi. Hän on nimenomaan tämän päivän konservatiivien suuri suosikki, eräänlainen ikoni.
Ayn Rand syntyi Venäjällä vuonna 1905. Hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1926, jossa vaikutti kuolemaansa saakka (1982). Epäilemättä hänen käsityksiinsä vaikuttivat tapahtumat Venäjällä. Siirtyminen sosialismiin ja - niin kuin hän sen käsitti – enemmistötyranniaan järkytti häntä. Miten suuri nuoruuden elämänkokemuksen vaikutus oli Randiin ? Tällä tiedolla, mikä minulla on sanoisin, että käsittämättömän suuri. Se ulottui läpi elämän ja vaikutti koko Yhdysvalloissa oloajan . Hämmästyttävää, koska Yhdysvallat jo perusolemukseltaan poikkesi Venäjästä erityisesti ideologian osalta.
Rand koki valtion ja yksilön välillä olevan vastaansanomattoman ristiriidan. Niinpä hän asetti nämä kaksi toisiaan vastaan jo varhaistuotannossaan. On selvää, että amerikkalaiset konservatiivit (varsinkin republikaaneiksi tunnustautuvat sekä tietenkin teekutsuliikkeen kannattajat) ovat ottaneet Randin yhteiskuntafilosofian ohjenuorakseen. Rand osallistui urallaan myös poliittiseen toimintaan ja mm. kannatti oikeistolaista Barry Goldwateria vuoden 1964 presidentinvaaleissa. Tarkemmin tarkasteltuna tämä kytkentä konservatiiveihin ei välttämättä ole aivan näin selvä. Rand oli yksiselitteisesti ateisti. Hän suhtautui kaikkiin uskontoihin kielteisesti. Tämän luulisi vaikuttavan uskonnollismielisiin konservatiiveihin. Tästä ristiriidasta selvitään yksinkertaisesti siten, että ei huomioida Randin niitä kantoja, jotka ovat omaa ajattelua vastaan !
Avain Randin ajatteluun syntyy ehkä kolmen sanan kokonaisuudesta: järki – egoismi – kapitalismi. Kukin näistä oli alisteinen edellämainitulle. Järkiperäisyyden korostaminen johti Randilla kaiken mystiikan ja yliluonnollisen täydelliseen kieltämiseen. Mitä kummallista tässä on ? Ei mitään, ehkä lukuunottamatta ehdottomuutta, jolla hän torjuu kaiken epärationaalisen. Hänen kannattajissaan voi kuitenkin olla paljonkin irrationaalisuuden vankeja (vrt. teekutsuliike ja sen masinomat ajatukset). Jälleen opettajan ja seuraajien todelliset mielipiteet poikkeavat toisistaan. Randin perustama oppisuunta ”objektivismi” korostaa juuri rationaalista ajattelua ja objektiivista todellisuutta.
Rand liitti mielellään yhdistelmän järki – egoismi – kapitalismi kaksi ensimmäistä sanaa yhteen: hän halusi, että järkiperäinen egoismi olisi johtava mooraalikoodi. Egoismin näin vahva korostaminen on tämän kirjoittajalle vastenmielinen ajatus. Eikö juuri viime vuosien finanssikriisi ole esimerkki itsekkyyden tuhoavasta voimasta ? Rand vei egoismin käsitteen todella pitkälle. Hän ei hyväksynyt minkäänlaista uhrautumista toisen hyväksi eikä toisaalta kenenkään pitänyt odottaa jonkun toisen uhrautuvan sinun hyväksi. Randin johtoajatus on ”itsekkyyden hyve”. Tämä johti kaiken eettisen altruismin tuomitsemiseen. Hyvin monet libertaarit allekirjoittavat nämä Randin väitteet. Tästä esimerkkinä olkoon Björn Wahlroos, joka on tunnustanut Randin henkiseksi isäkseen Adam Smithin ja Milton Friedmanin ohella (HS 12.2.2012). Juuri oman edun tavoittelun hyväksyminen johtavaksi käyttäytymiskoodiksi on Wahlroosin ajattelun keskiössä. Tämä ajattelu takaa hänen mielestään kapitalismin parhaat tulokset.
Vaikka kapitalismi on Randin filosofiassa alistettu järkiperäiselle egoismille, ei sitä tule hänen ajattelussaan väheksyä, päinvastoin. Rand kannatti viimeisen saakka ajatusta, jonka hän puki käsitteeksi ”radical for capitalism”. Randille laissez-faire -kapitalismi oli ainoa sosiaalinen järjestelmä, joka suojeli yksilön oikeuksia. Wahlroosin ja Randin ajattelu osuu tässä yksiin. En epäile Randin vilpittömyyttä, mutta mitenkä on Wahlroosin laita, joka lainailee toisten ajatuksia sieltä täältä yhdistäen ne omaksumaansa filosofiaan ? Joka tapauksessa amerikkalaiset konservatiivit ja yksilön oikeuksien puolustajat (sisältää myös omistamisen oikeuden) saavat vahvan tuen Randilta. Konservatiivien mieleen on varmaankin myös Randin ajatus ymmärtää käsitteet ”force” (pakottaa toinen hyväksymään juuri minun mielipiteeni) ja ”mind” (oma vapaa mieli) toistensa vastakohdiksi.
Rand inhosi fasismia, kommunismia ja kaikkea yksinvaltaan viittaavaa. Mikäpä siinä ! Mutta miksi oikean asian puolustaminen viedään niin pitkälle, että kantavaksi ajatukseksi jää yksilön oikeuksien puolustamisesta johdettu suvaitsemattomuus.
Tänä päivänä aivan leijuu ilmassa ajatusmalli, jolla halutaan korostaa enemmistötyrannian (lue demokratia) vastenmielisyyttä. Tämä näkyy selkeästi Wahlroosin mielipiteissä. Ja oppi-isä ei ole kukaan muu kuin Ayn Rand. Randin kokemus neuvostososialismista näkyy tässäkin taustalla. ”Joukot ” ottivat vallan ! Hänen pakkomielteenään näyttää olevan enemmistömielipiteen halveksiminen. Pääteoksessaan, yli 1000-sivuisessa Atlas Shrugged -romaanissa (1957) hän kuvaa tiedemiesten ja luovien yrittäjien taistelua enemmistödiktatuuria vastaan niin pitkälle, että nämä muodostavat lopulta oman valtion ! Rand siis ylistää älyn ylivaltaa keskinkertaisuutta vastaan. Tämä on siinä mielessä vastenmielinen ajatus, että ”äly” sinällään on hyvin kapea ikkuna ihmisen käyttäytymiseen. Missä on myötäelämiseen perustuva eettisyys tai moraali ? Ei ilmeisesti missään, niin torjuvasti hän näihin suhtautuu.
Randilla oli hyvin korkea käsitys itsestään. Hän luki itsensä mielellään suurten filosofien joukkoon. Rand käytti amfetamiinia, joka saattoi ruokkia hänen käsitystään itsestään. Hänellä on edelleen vahva kannattajakunta konservatiivisesti ajattelevien ihmisten joukossa (mm. Ron Paul ja Paul Ryan kuuluvat kannattajiin). Näyttää siltä, että uusliberaalin talouspolitiikan haaksirikko ei ole aiheuttanut Randin jalustalta putoamista. Muissakin yhteyksissä on voitu todeta, että juuri mikään tapahtunut ei voi suistaa uusliberaalia ideologiaa raiteiltaan. Niin kova on usko omaan oikeassa olemiseen !
Oli mielenkiintoista hypähtää Randin ajattelumalliin, vaikka ristiriita hänen käsitystensä ja omani välillä on ilmeinen. Kun tämän ajan ilmapiirissä on niin voimakkaana oman edun ajaminen muiden kustannuksella, tuntuu käsittämättömältä, että jotkut haluavat kierroksia lisää - Randia lainatakseni - rationaaliseen egoismiin.
Sulla menee asiat vähän sekaisin jos luulet Randin kannattamien vapaiden markkinoiden olevan talouskriisin taustalla. Nykyiset ongelmat ovat keskuspankkien aiheuttamia ja koko globaalitalous perustuu valtion kontrolleihin ja keskussuunniteluun jolla ei ole mitään tekemistä kapitalismin kanssa. Ei olekaan mikään sattuma että käytännössä ainoat taloustieteilijät jotka varoittivat etukäteen tästä kriisistä olivat vapaita markkinoita kannattavat itävaltalaisen koulukunnan edustajat. "Uusliberalistinen" rahapolitiikka on sosialismin variaatio eikä sitä kannata sekoittaa sen enempää Randiin kuin kapitalismiinkaan.
VastaaPoista