maanantai 16. joulukuuta 2013

Miten myytti luodaan?

Väinö Linna kirjoittaa eräässä esseessään Runebergin luomasta suomalaisen sotilaan muotokuvasta. Muodostuu ryysyinen kuva sotilaasta, joka on kyllä rohkea ja sitkeä, mutta vähän yksinkertainen. Runeberg ei kylläkään pilkkaa, mutta suhtautuminen on jotenkin säälinsekaisesti alentavaa. Runeberg tuli luoneeksi myyttisen kuvan suomalaisesta sotilaasta.

Väinö Linnaa ärsytti pahasti tämä tavallisesta suomalaisesta sotilaasta annettu kuva. Edellä mainitussa esseessään hän sanoo jotenkin siihen tyyliin, että ”minä annoin suomalaiselle sotilaalle erään asian, jonka Runeberg oli unohtanut, nimittäin pään!” Sekä Tuntemattomassa sotilaassa että Pohjantähti-trilogiassa hän nostaa sankariksi tavalliset suomalaiset ihmiset, jotka käyttävät omia aivojaan. Joskus on pilkallisesti tuotu esille, että Linnan näkemys oli sammakkoperspektiivi johtuen siitä, että Linnan muodostamaan kuvaan kuului Tuntemattomassa sotilaassa kritiikki yläluokkaista upseeriainesta kohtaan.

Tuoreessa Törni-kirjassaan Oula Silvennoinen ja Juha Pohjonen pohtivat kymmenien sivujen verran Törnin ympärille muodostunutta myyttiä. He pystyvät osoittamaan, että myytin rakentaminen oli tietoista. Mutta näyttää siinä olevan jotain muutakin. Minusta yksi heidän kirjansa merkittävistä johtopäätöksista on, että historiankirjoittajien tulisi kunnioittaa alkuperäislähteitä ja harjoittaa lähdekritiikkiä aivan eri tavalla kuin mitä aiemmat Törni-kirjoittajat ovat tehneet.

Jos Törnin myytinluojista piirtäisi kuvan, niin siinä nuolet risteilisivät aina uusien kirjoittajien suuntaan. Edelliset kirjoittajat ovat luoneet ”pohjan”, ja seuraavat jatkavat lisäten oman siivunsa legendaan. Meillä on yllättävän vähän kirjoitettu myytinluonnista ja sen tekniikasta. Minua kiinnostaa erityisesti myytin luonnin alkupää: miten tarina saa siivet? Todennäköisesti yksi tai kaksi henkilöä on lähtenyt alunperin fabuloinnin tielle, yhdistäneet tosiasia-ainesta ja huhuja yhteen ja luoneet kuvan ”alkuperäisestä” Törni-legendasta. Kyllä Törni itsekin vahvisti omaa kulttiaan kertomalla eri tarinoita eri ihmisille uraltaan.

Myytin luontiin kuuluu myös unohtaminen tai ikävien tietojen selittäminen parhain päin. Törnin kohdalla tämä toimii miltei esimerkinomaisesti: maanpetostuomio sivuutetaan tai vielä pahempaa: keksitään selityksiä, miten ajan poliittinen ilmapiiri teki hänestä syyllisen. Törni ei ollut kuitenkaan poliittinen merkkihenkilö – ei vähimmässäkään määrin. Häntä käsiteltiin tuomioistuimessa kuin ketä tahansa rikoksentekijää. Tuomiokin näyttäisi olevan linjassa muiden saamiin vastaaviin tuomioihin.

Törni-blogikirjoituksessani toin esille, että hän oli hyvin niukasanainen sotilas, joka ei juuri jättänyt dokumentoitua tietoa muutamien kirjeiden lisäksi itsestään. Tällainen umpimielinen hahmo on ikäänkuin houkutteleva tyhjä taulu, johon muistelijat ovat piirtäneet halumansa kuvan Törnistä.

Tuntematon Lauri Törni -teoksessa kirjoittajat antavat ymmärtää, että Törnistä haluttiin luoda ”runebergilaisen” sotilaan kuva. He kirjoittavat, että valinta oli tietoinen: Törnistä kirjoittaneet halusivat iskeä särön Linnan muovaamaan suomalaisen sotilaan ja upseerin kuvaan. Törni ei ole Lammio, mutta ei hän myöskään ole Koskela eikä Kariluoto. Hänestä on luotu omanlaisensa ”verihurmeinen” runebergilainen vastalause Väinö Linnalle. Upseerikunnia nostetaan korostetusti esille.

Minusta yhtymäkohtia fiktion puolella löytyy Paavo Rintalan/Mikko Niskasen luomaan luutnantti Takalan hahmoon (elokuva: Sissit, teos: Sissiluutnantti). Takala on myös sissi ja käyttäytyy yhtä häikäilemättömän brutaalisti sekä omia (kunhan eivät ole omaan sissijoukkueeseen kuuluvia) että vihollista kohtaan. Tarinan loppu on erilainen kuin Törnin tositarina: Takalan kesyttää hänen elämänsä nainen, joka ehkäpä pelastaa tappajan normaaliin siviilielämään. Törni jatkoi – ilman naista – sotilaan uraa kuolemaansa saakka.

Miten tärkeää onkaan pyrkiä objektiivisuuteen kuvattaessa historian henkilöiden toimintaa. Jos pyrkii luomaan falskin kuvan, paljastuu totuus ennemmin tai myöhemmin. Törnin sotilasura on ilman fabulointiakin jännittävä ja ansiokas. Sitä ei kukaan aseta kyseenalaiseksi. Miksi siis ei pysyttäydytä totuudessa?

www.historiajatkuu.blogspot.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti