Mies, joka unohti olevansa presidentti

Ohessa oleva teksti ei ole totta, se on ainoastaan vaihtoehtoinen totuus.

Iäkäs mies lukee lehteä samalla jutellen läheistensä kanssa. Silloin tällöin hän vilkaisee oikeistolaista TV-kanavaa, josta hän tietää tulevan ideologisesti häntä itseään lähellä olevaa ohjelmaa. Mies panee merkille Ruotsista kertovan ohjelman, jossa käsitellään pakolaiskysymyksen aiheuttamia ongelmia. ”Taas Ruotsissa näyttää olevan näitä pakolaisten aiheuttamia mellakoita, raiskauksista näyttävät puhuvan”, hän mietteissään pohdiskelee.

Mies on Yhdysvaltain presidentti.

Seuraavana päivänä hänellä on lehdistötilaisuus, jossa hän puheen lomassa spontaanisti muistaa edellisen illan ohjelman ja toteaa ohimennen, että ”eilisen illan tapahtumissa taas nähtiin, mikä tilanne on pakolaisia hyysäävässä Ruotsissa”.

Seuraavana päivänä presidentti saa palautetta ympäri maailman, jonka jälkeen hän ainakin hetken muistaa olevansa Yhdysvaltain valtionpäämies. ”Eihän tässä näin pitänyt käydä”, toteaa presidentti. ”Selvittäkööt avustajat, mitä oikein tarkoitin”, hän pyörittelee mielessään, ”taidanpa panna vielä twiittauksenkin, kun kärpäsestä kerran muutenkin tehdään härkänen”.

Häntä harmittaa median jatkuva suunsoitto hänen toiminnastaan, jossa ei ole mitään vikaa, päinvastoin hallinto toimii kuin hyvin rasvattu kone.

Eniten häntä kiusaa se, että hänen puheitaan vääristellään. Väitetään, että hallinnossa vallitsee kaaos. Naurettavaa! Kaikki vaalilupaukset on pantu täytäntöön ja nekin, jotka vielä ovat toteuttamatta ovat vireillä ja hyvässä vauhdissa. Liberaali lehdistö on vieläkin katkera Hillary Clintonin tappiosta ja kostaa hänelle, miehelle, joka tekee Amerikasta jälleen suuren. Ei hän sille mahda mitään, jos Obama on sössinyt sekä ulko- että sisäpolitiikan. ”Mutta nyt asiat pannaan kuntoon”, vakuuttaa presidentti.

Hän tuntee itsensä syyllistetyksi median keksimiin valeuutisiin ja aivan aiheetta. Mitä kaikkea media onkaan hänelle aiheuttanut! Otetaan esimerkiksi Israelin ja palestiinalaisten suhteet. Pari viikkoa sitten hän avasi kokonaan uuden luvun yhdestä maailman herkimmistä konfliktipesäkkeistä Lähi-Idässä ja julisti Yhdysvaltain tästä eteenpäin noudattavan yhden valtion politiikkaa. Kiitosta ei tullut muualta kuin Israelista. Aivan johdonmukaisesti presidentti totesi pääministeri Benjamin Netanjahun USA:n vierailun yhteydessä pidetyssä lehdistötilaisuudessa, että israelilaiset ja palestiinalaiset saavat järjestää keskinäiset suhteensa aivan niin kuin haluavat, yhden tai kahden valtion pohjalta. ”He saavat minulta täyden tuen mille tahansa keskenään sopimalleen ratkaisulleen”, hän julisti. Presidentti kuulee kuinka vieressä seisova Netanjahu nauraa. Sekin osoittaa, että ”politiikkani on Israelin puolelta perusteltua ja hyväksyttyä”. Seuraavana päivänä Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs toteaa varmuuden vakuudeksi, että Yhdysvaltain perinteinen kahden valtion politiikka ei ole muuttunut miksikään. Kyllä tämän pitäisi olla selvää: Yhdysvallat ei ole aiheuttamassa minkäänlaista sekaannusta Israelin ja palestiinalaisten suhteissa, päinvastoin!

On iljettävää kuinka media levittää valeuutisia, toteaa presidentti turhautuneena. Presidentin väitetään sanoneen asioita, joita hän ei ole tarkoittanut. Muutoksia hallinnossa on jouduttu tekemään, mutta ne eivät johdu hallinnon virheistä, vaan siitä, että liberaali lehdistö vuotaa kaikki asiat julkisuuteen. Sitten on pakko isomman vahingon välttämiseksi uhrata virkamies. Todella säälittävää kampitusta.

Presidentti haluaa muistuttaa, että liberaali media valeuutisineen vetää maton suuren Amerikan alta. Juuri lehdistön kannattama ”moniarvoinen yhteiskunta”, ”kaiken sallivuus” ja suvaitsematon suhtautuminen hiljaisen enemmistön arvoihin on Yhdysvaltain alennustilan syy. Kaikkien pitäisi puhaltaa yhteiseen hiileen, presidentin hiileen.

Meksikon ja Kiinan kaltaiset valtiot ovat ryöstäneet amerikkalaisten työpaikat ja köyhdyttäneet valkoisen keskiluokan, joka on amerikkalaisuuden ydintä. On aika pistää kova kovaa vastaan. Jos Kiina ja Meksiko eivät suostu diileihin, niitä rangaistaan muurilla, sekä tullimuurilla että oikealla muurilla.

Entä sitten Venäjä-suhteet? Vilpitön tarkoitus on ollut rakentaa suhteet kuntoon demokraattien aiheuttamien vaikeuksien jälkeen. ”Lavrov näyttää julistaneen, että lännen aika on ohi maailmanpolitiikassa”, mutisee presidentti. Ovela avaus Lavrovilta! Tämäkin osoittaa, että he ovat valmiit käynnistämään diilin, jonka avulla suhteet pannan kuntoon. Politiikassa on liian paljon byrokratiaa ja hidasteita. Bisnes as usual -pohjalta monet asiat ovat järjestettävissä käden käänteessä. Kättä päälle on parempi diili kuin kymmenet sopimukset, joita kukaan ei noudata. Avustajat keksikööt pari kolme liikkuvaa osaa, jolla edistetään diiliä: ei voi ottaa, jos ei anneta jotain! ”Onneksi minulla on Steve Bannonin kaltainen kaveri avustajana, jolla on vaistomainen suurten asioiden taju”, hän mielessään hyrisee.

Kun ulkoministeri ja puolustusministeri ovat sanoneet, ettei minkäänlainen yhteistyö Venäjän kanssa tule kysymykseen Ukrainan ja Krimin takia, niin se on vain presidentin kannan täydennystä. Sopu on käden ulottuvilla, kunhan vain media ei pääse tuhoamaan orastavia diilejä.