Yle on teettänyt Taloustutkimuksella kyselyn suomalaisten halukkuudesta liittyä Natoon.
Suomalaisten suhde liittoutumiseen on pysynyt vakaana. Prosentit ovat nyt 51 prosenttia vastaan, 21 prosenttia puolesta. Epävarmoja on enemmän kuin aiemmin eli 28 prosenttia.
Melko suurena uutisena on otsakoitu Nato-entusiasti Jukka Tarkan ”takinkäännöstä”, kun hän ilmoitti, ettei aja Natoon liittymistä. Tässä kannattaa olla tarkkana. Ei hän Nato-mielisyydestään ole luopunut, vaan laskelmoi, että jos yllä esitetyillä kannatusluvuilla ruvetaan ajamaan Suomea Natoon ja kansan selvän enemmistön vaatimuksesta järjestetään kansanäänestys, niin Suomi lukkiutuu Naton ulkopuolelle määräämättömäksi ajaksi. Siispä NÄISSÄ olosuhteissa Nato-äänestystä on turha haikailla. Se on ”arvaamaton ja laskematon riski” sanoo Tarkka.
Tarkkamaiseen räväkkään tyyliin hän maalaa pirun seinälle leimaten Suomen ”turvallisuuspoliittiseksi banaanitasavallaksi", jos nyt lähdetään ajamaan Suomea epäonnistuneesti Natoon.
Itse Nato-kantaansa hän ei ole muuttanut miksikään, hän ei vain halua kokeilla kepillä jäätä näillä reunaehdoilla. Epävarmojen kohonnut osuus kertonee todellisesta epävarmuudesta, sillä Donald Trump on sekoittanut pakkaa ristiriitaisilla lausunnoillaan. Veikkaan kuitenkin, että hänen realiteetintajunsa palaa pikkuhiljaa, kun hän käsittää minkälaisessa tilanteessa länsi makaa tällä hetkellä. Silti Trumpin kanssa saa pelätä äkkinäisiä harkitsemattomia lausuntoja myös ulkopolitiikasta, joita sitten joudutaan korjaamaan.
Suomalaiset ovat säilyttäneet realiteettien tajun paljon paremmin, kun säikyt ruotsalaiset, jotka ovat levitelleet munat moneen koriin. Periaatteessa riskien jakaminen on hyvä asia, mutta ruotsalaisten suhtautuminen on tosipaikan tullen aina ambivalentti. Toivottavasti sitä aikaa ei tule, jolloin Ruotsin kanta joutuu puntariin.
Suomen tuki ja turva on itsenäinen, oma puolustus täydennettynä Ruotsi-yhteistyöllä. Tätä kokonaisuutta voidaan taas täydentää EU-yhteistyöllä. Nato-kumppanuudet ovat listassa viimeisenä ja silloinkin suurin varauksin. En ole muuttanut kantaani mihinkään viidennen artiklan osalta: se on hyvin yleisluontoinen lauseke, joka ei sido konkretiaan. Turvatakuut ovat aivan liian epävarmat, jotta Natoon kannattaisi niiden takia liittyä verrattuna vaihtoehtoon, että Venäjä-suhteet säilytetään vakaana.
Ylen kyselyssä vanhemmat ikäluokat suhtautuvat paljon kriittisemmin Natoon kuin nuoret, jotka taas ovat ”yliedustettuna” epävarmojen joukossa. Tämä on ymmärrettävää, koska perspektiiviä ei ole ehtinyt kertyä. Niinpä 50-70-vuotiailla on mahdollisuus valaista lähihistoriaa nuoremmille sukupolville.
Jotkut ovat ihmetelleet, miksi Ylen tutkimuksessa Venäjän uhkaksi kokevien määrä on pudonnut 56 prosentista (2014) 47 prosenttiin. Mielestäni tässä ei ole mitään ihmettelemistä, sillä vuosien 2014-2015 paniikki oli ylilyönti. Nyt on tapahtunut järkevöitymistä. Uhkakuvasyndrooma on väistymässä, jos mitään yllättävää ei tapahdu.
::::::::::::::::::::::::::
Jukka Tarkan (ja esimerkiksi UPI:n Mika Aaltolan) mielestä Natoon liittymisen aika meni jo. Tämä ajattelu on voimassa toistaiseksi - määräämättömän ajan. Tämä on uusi versio takinkäännöstä: siinä haikaillaan vanhaa hyvää takkia, joka tuli annettua kirpputorille. Eli siis Natoon liittymisen ikkunan annettiin sulkeutua typerästi. Kaikesta paistaa turhautuneisuus, kun ”vähä ymmärrys” sai määrätä turvallisuuspoliittisen käyttäytymisen ”paremman ymmärryksen” sijasta.
Turvallisuuspolittinen keskustelu on ollut kovin rajoittunutta ja yksipuolista.
VastaaPoistaSotateollisen kompleksin toimijat myös maassamme ovat olleet enimmäkseen äänessä,tavoiteena miljadien rahaliikenne omien lelujen hankkimiseksi,yhteistä kassaa hyväksi käyttäen.
Kansanedustaja Packalen tosin totesi kirjoituksesaan hävittäjä hankinnoista,kuinka käyttökelvottomia ne lopultakin kriisin oloissa olisivat, venäläinen pystyisi muutamassa tunnissa ohjusiskuin tuhoaman niiden tarvitsemat kiitoradat.
Toinen ilmeinen heikkous horneteissa on ,etteivät ne kunnolla toimi vaikeissa oloissa,lisäksi niissä on toiminto jolla ne rakentanut taho kykenee ne pitämään maassa tarvittaessa.
Toinen raide turvallisuuspolittisessa varautumisessa tulisi olla yhteiskunnan huotovarmuuden turvaaminen kaikissa oloissa,eikä se onnistu keskittyneen teknosysteemin oloissa, kansakuntamme kokisi todellisen katastrofin, jos konflikti sattuisi esimerkiksi talvipakkasten vallitessa.
Juuri siksi mielestäni parasta turvallisuuspolitikaa olisi varsinkin lähialueittemme vakauttaminen ja eriitasoinen yhteistyö, myös ja erityisesti venäläisten kanssa,siitä saataisiin varsinaista rauhan osinkoa.
Näinä aikoina on kulunut kymmenen vuotta Putinin Mynchenin turvallisuusfoorumin puheesta,jossa tämä yleisön irvaillessa esitti maansa polittiset tvoiteet ja askelmerkit,kohden tasavertaista kumppanuutta,enää venäjää ei käytetä kynnysmattona.
Kerran kirjamessuilla joku - en muista kuka - sanoi että meidän huoltovarmuus- ja väestönsuojareservimme ovat meidän 500 000 kesämökkiämme. Ne ovat monesti suunniteltu toimimaan ilman nykyaikaista teknologiaa: vettä löytyy järvestä ja takat tuovat lämmön.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, että alueen vakauttamistyö on ylivoimaisesti parasta ja edullisinta turvallisuuspolitiikkaa.
On totta, että meillä ei puhuta tarpeeksi korkeatasoisen tietoteknikan ja tietoliikenteen haavoittuvuudesta.
Ehkä maavoimien kehittäminen on juuri sen takia koettu niin tärkeäksi: sodat käydään konventionaalisin asein.
Mutta puolustusvoimat tarvitaan kaiken elämisen ja olemisen takuuna.
Tuo kesämökki teoria pitänee paikkansa,mutta onko induvidualistisella nykyyksilöllä tahtoa sopeutua kriisin mukanaantuomaan yhteisöllisyyden velvoitukseen,se on ydin kysymys.
PoistaAglosaksisessa dystopia taiteessa ylleensä oma etu ja turvallisuus varmistetaan aseellisella vaikutuksella,meille tuo sama kultuuri on myös tunkeutunut,näistä pitäisi enemmänkin puhua.
Puolustuspolittisen keskustelun tulisi koskea myös niitä taustavaikuttimia,jotka ovat ilmeiset,sotilasteollinen kompleksi kaikkialla on liittoutunut keltaisen lehdistön kanssa luomalla erilaisia uhkakuvia ainoastaan omien etunäkökohtien lähtökohdasta.
VastaaPoistaLuonnollisesti tämä on keskeistä myös venäjän todellisuudessa,myös siellä sotateollisuuteen liittyvät yksityiset bisnes intressit vaikuttavat, tämä näkökulma tahtoo helposti unohtua.
Presidentti Eisenhowerin kuuluisat sanat jäähyväispuheessaan 17.1.1961 (ulkomuistista!) tulevat mieleen. Hänhän totesi, että meitä kaikkia uhkaa Military Industrial Complex, jolle kukaan ei mahda oikein mitään. Eisenhower tajusi hyvin sotateollisen kompleksin vaikutuksen syvälle siviiliyhteiskunnan rakenteisiin. Jos kerran ties kuinka monen tähden kenraali Eisenhower "paljastaa" tällaisen asian, niin kyllä se varmaan on niin. Ja tämä koskee länttä, itää, pohjoista ja etelää.
PoistaMyös Suomessa on nähtävissä tämä painostavaksi kokemani sotilaallisteollisen liittouman paine.