Demokratian itsepuolustus on joutunut kovalle koetukselle. Se tarvitsee liittolaisekseen riittävän vahvoja tahoja, esimerkiksi yrityksiä, jotka suhtautuvat modernisti yhteiskuntavastuuseensa. Suomessa esimerkkinä voisi pitää Supercelliä.
Hesarissa oli 4.8.2017 juttu (”Upporikas vihatumpi kuin koskaan”) George Sorosista, joka näyttää näinä aikoina keräävän vihollisia ympäri maailmaa. Kysymys ei kuitenkaan ole kapitalismin vastustajista,
Soros-antipatiat näyttävät yhdistävän Vladimir Putinin, Donald Trumpin ja Viktor Orbanin kaltaisia hahmoja. Vastustuksen ytimessä on Sorosin liberaaleille tahoille ja liberaaleille uudistuksille antama tuki. Kylmän sodan vastakkainasetteluun tottuneelle tämä on silmiä räväyttävä muutos: ainakin näennäisesti entiset viholliset tuntevat sielujen sympatiaa.
Mikä on nyt jakoperuste uudessa tilanteessa? Sanoisin, että jakoviiva kulkee autoritaarisuuden ja liberalismin välissä (Hesarin mukaan globalisaation, jonka kannalla Soros on, ja nationalismin välillä). Molemmat ovat nykyisin syytösten kohteena autoritaarisuutta moititaan tukahduttamisesta ja liberaalia katsantokantaa ahneudesta. Molemmat vannovat demokratian nimiin. Syntyy käsitteet liberaali demokratia ja autoritaarinen demokratia. Kumpikin katsoo olevansa alkuperäisellä asialla. Väliin jäävä tarkkailija ihmettelee, että mitä tämä nyt on.
Soros tuli minullekin tutuksi 25 vuotta sitten, kun hän tuli kuuluisaksi valuuttaspekulaatioillaan. Elettiin vuotta 1992 ja Soros löi vetoa punnan arvon heikkenemisen puolesta. Lyhyeksimyyntioperaatio onnistui ja Soros sai työantajaltaan miljardin punnan palkkion. Punta devalvoitiin. Eikä tässä kaikki: Sorosin väitettiin sekaantuneet myös muihin valuuttaspekulaatioihin mm. Latinalaisessa Amerikassa , Kaukoidässä ja Venäjällä. Soros herätti pahaa verta toimillaan markkinavelhona.
Sitten kaikki muuttui. Soros alkoi tukea poliittista liberalismia edustavia liikkeitä. Soros puuttui taloustieteen pyhiin opinkappaleisiin. Hän otti kantaa kaikkein pyhimpään eli tehokkaiden markkinoiden teoriaan, jonka mukaan markkinat korjaavat itseään, jolloin markkinavinoumat eivät jää voimaan. Soros sanoi päinvastoin, että markkinat ovat vain hetken tasapainossa ja vaipuvat sitten ”normaalitilaan” eli epätasapainoon.
Maailman kirjat ovat sekaisin. Rahamarkkinaspekulantti Soros on ryhtynyt suureksi humanistiksi, jolla riittää ymmärrystä vähäväkisille. Putin ja Trump ovat liittoutuneet yhdessä Yhdysvaltain kongressia vastaan, koska se on sotkenut herrojen hyvät diilit. Molemmat vihaavat Sorosia, joka on tuonut politiikan markkinoille vastenmielisiä liberaaleja ajatuksia. Missä tässä on punainen lanka?
Jos äkkirikastuneet sivuutetaan, niin vanhat kapitalismin gurut kuten Warren Buffet ovat löytäneet tasapainon oman elämänsä ja rahojensa välille. Buffetin kuuluisa ulostulo tapahtui, kun hän protestoi, että hän 17 % verokannallaan maksaa paljon pienemmän prosentin mukaan veroa kuin hänen sihteerinsä. Buffet kieltäytyi ymmärtämästä moista.
Soros on hyväntekeväisyys- ja avustustoiminnassa tuntenut sympatiaa Itä-Euroopan maita kohtaan ja niinpä hän on tukenut kansalaisoikeuksia monilla tavoin. Vastaavasti alueen autoritaariset johtajat tuntevat syvää antipatiaa miljardööriä kohtaan. Hän kun asettuu piikkilankoja ja barrikadeja vastaan.
Ehkä hän lyö kaksi kärpästä yhdellä lyönnillä. Kannattamalla vapaita merkkinoita hän luo vaurautta itselleen ja samalla lisää hyvinvointia globaalisti. Autoritaarinen hallinto taas pyrkii allokoimaan resurssit ensi sijassa omille kannattajilleen ja suhtautuu pidättyvästi vapaiden yhteiskuntaolojen ja markkinoiden toimintaa.
Ehkä Soros on tullut synnintuntoon ja yrittää nyt hyvittää aiemmat markkinasumutukset. Tai ehkä hän on vain selkeästi valinnut puolensa maailmanlaajuisessa autoritaarisuuden (ml. nationalismi) ja liberalismin välisessä taistelussa. Hänen valintansa on sama kuin minullakin: liberaali demokratia lehdistönvapauksineen, oikeusvaltioperiaatteineen ja läpinäkyvine yhteiskuntineen. Ei tässä mitään rahamaailman vallanhimoisia salaliittoja tarvita, niin kuin pahansuovat illiberaalit kuvittelevat.
Skeptikot ovat sitä mieltä, että Soros liberalismin kaavun alla tyhjentää pajatson, kun silmä välttää. Tuskinpa kuitenkaan. Ehkä tämä humaani ymmärrys johtuu - ainakin muutamissa esimerkkitapauksissa - tietynlaisen kulttuurin noususta: rikkaus on jotain jaloa ja mahdollisimman kaukana äkkirikastuneiden nousukasmaisesta maailmasta. Jos kysymys on todellakin vaurastuneiden vastuun tunnustamisesta ollaan oikeilla jäljillä.
Vain toivottoman herkkäuskoinen voi kuvitella, että ahneudella ja kieroilulla menestynyt ihminen voisi tehdä täyskäännöksen elämässään ja ryhtyä pyyteettömäksi hyväntekijäksi. Valitettavasti ihmiset eivät muutu kuin pikkuhiukkasen elämänsä aikana. Kaikki tarinat suurista elämänmuutoksista ovat juuri niitä, tarinoita. Fantasiaa.
VastaaPoistaGlobalisaation kannatuksessa on tiettävästi tavoitteena ylikansallisten suuryritysten omistama ja johtama maailma, missä tavallisilla kansalaisilla ei ole lainkaan sananvaltaa tai vapautta.
Ihan näin pessimistinen en olisi, joskin rikkaat hyväntekijät ovat aina pieni vähemmistö. Enkä ole tietenkään oheisessa kirjoituksessa lyönyt vetoa Buffetin tai Soroksen puolesta. Tiettyä valistunutta ajatusta kuitenkin heissä näen.
VastaaPoistaOnhan noita hyväntekijöitä ollut ennenkin,tutustuppas venäläis saksalaiseen Pervusiin,mies joka osaltan kustansi niin venäjän, kuin turkinkin vallankumoukset,eikä siitä seurannut maailmalle eikä noille maille mitään hyvää ,mikä vasta nyt tajutaan,ovat itse noiden maiden kansalaiset tajuneet.
VastaaPoista