Maailman nopein mies

Näyttämölle asettelu on mielenkiintoinen. Vanha mestari ei ole enää parhaimmillaan, mutta kuitenkin suvereenisuudesta on jäljellä riittävästi: hän on useimpien mielestä suosikki. Ykköshaastaja ja potentiaalinen mestariehdokas on loukkaantunut. Tämä tasoittaa vanhan mestarin tietä, jotta hän voi saavuttaa vielä yhden briljantin kruunuunsa. Uusi nuori haastaja on kuitenkin riittävän kyvykäs asettamaan vanhan mestarin menestyksen kyseenalaiseksi. Monet kuitenkin epäilevät, onko se realistista. Vielä on mukana monissa keitoksissa koeteltu, viimeistä tilaisuuttaan kärkkyvä ja buuausten kohteeksi joutunut entinen suuruus – monen mielestä jo näyttämöraakki – joka on väläytellyt silloin tällöin vanhaa osaamistaan.

Roolijako on seuraava:

Vanha mestari: Usain Bolt

Loukkaantunut ykköshaastaja: Andre De Grasse

Uusi nuori haastaja: Christian Coleman

Entinen buuattu suuruus: Justin Gatlin

Kysymys on tietenkin Lontoon yleisurheilun maailmanmestaruuskisojen satasen loppukilpailusta. Monet olivat tulleet katsomaan Usain Boltin viimeistä suurta näytöstä. Kaikki oli rakennettu häntä varten. Bolt ei tosin enää ollut parhaimmillaan, mutta ei mitenkään luokiteltavissa hiipuvaksi tähdeksi. Hän oli valmiina ottamaan haasteen vastaan. Myöskään vastus ei ollut aivan niin tasokas kuin sanokaamme 10 viime vuoden ajan keskimäärin. Syitä voi vain arvailla….

Kanadalainen Andre De Grasse, jolle oli jo sovitettu mestarin manttelia, oli harmittavasti loukkaantunut. Tätä kirjoitettaessa tiedossa oleva Lontoon kisan voittoaika paljastaa, että tilaa huipulla oli ja on. De Grassen vuoro tulee vielä. Ykköshaastaja De Grassen sijaiseksi nousi nuori amerikkalainen Christian Coleman, olihan hänellä nimissään maailman kärkiaika tältä vuodelta. Sitten mukana oli jo Rion olympiakisoissa buuauksen kohteeksi joutunut Justin Gatlin. Ja taas sama buuaus toistui. Osa yleisöstä ei ole antanut anteeksi doping-käryä, eikä vain yhtä vaan peräti kahta. Gatlin leimautui luvattomaksi vallantavoittelijaksi, joka tuli varkaille kesken suurten vallanjakojuhlien.

Finaalin startissa Bolt oli itsevarma, kuten aina kaikkine eleineen. Hän on omaksunut roolinsa, hän tietää, että hän on ikuisesti – kävi itse kisassa miten vaan – koko urheilevan maailman sankarihahmo.

Itse satasen finaali sujuu käsikirjoituksen mukaan melkein 100 metriä. Coleman – 175-senttinen sprintteritykki - hyvänä lähtijänä ja lähtökiihdyttäjänä karkaa Boltilta. Boltin reagointiaika on heikohko 0,183 (Gatlin 0,138), muutenkin alkukiihdytys on hidas. Lopussa Bolt tulee entiseen malliin (vai tuleeko?) ja näyttää ohittavan Colemanin viimeisellä parilla metrillä. Näen lopun väärin: Bolt aloittaa heittäytymisen aiemmin kuin Coleman. Viime mainitun oikea-aikainen kurotus tuo sadasosan eron.

Näinhän se näytti menevän: vanha mestari on kaadettu. Maaliviivalla silmännurkkaan ilmestyy hahmo, jonka ei pitänyt olla siinä. Hämmennys on valtava. Buuattu Justin Gatlin ilmestyy kutsumattona vieraana pitoihin ja varastaa shown. Justin Gatlinin loppuveto oli yhtä hyvä kuin kuin Boltilla. Voittomarginaali oli 20 senttiä, täysin riittävä, ettei maalikameran kuvaa tarvitse epäuskoisena pyörittää.

Christian Colemanin voitto olisi merkinnyt tyylipudasta vallanvaihtoa, joka olisi hyväksytty, joskin epäuskoisena: eihän tässä näin pitänyt käydä.

Olin seuraamassa omalla olympiastadionillamme, kun USA otti Gatlinin johdolla peräti nelosvoiton Helsingin MM-kisojen 200 metrillä vuonna 2005. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Olen itse jyrkän kriittisesti arvioinut urheilun doping-historiaa. Gatlin on oleellinen osa tätä murheellista historiaa. Käryjä on langennut hänelle peräti kaksi kappaletta. Vahingosta ei voi olla kysymys. Entä sitten, kun tämä veteraani ilmestyy vanhoilla päivillään kisapaikalle ja riistää muilta glorian! Se oli monille liikaa. Havaitsin, että Gatlin edusti Lontoossa paitsi omaa doping-historiaansa niin sai myös olla sijaiskärsijä koko vippaskulttuurille. Tämä on kohtuutonta.

Myönnän, että tapaus Gatlin luo ristiriitaisen kuvan mieleeni urheilusta. Ruotsalaiset moralistit - ruotsalaiseen tapaan - eivät olisi halunneet Gatlinin esiintyvän koko kisoissa. Eivätkö kuitenkin kärsityt rangaistukset ole kuitanneet ”rikokset”? Näytelmän ”konna” on päästetty vapaalle jalalle sääntöjen puitteissa.

Boltin viesti Gatlinille Lontoossa oli selvä: buuaus oli epäoikeudenmukaista. Jos buuauksella Gatlinille pestään puhtaaksi urheilu, niin sitten tapaus on buuauksen arvoinen, mutta kuten me kaikki tiedämme, niin ei käy.

Usain Boltin suhtautuminen kärsittyyn tappioon oli esimerkillinen. Joskus sen oli tultava. Tätä ennen Boltin legenda oli kasvanut aivan omiin sfääreihinsä. Hän oli ja on aidosti täysin globaali hahmo, toki jamaikalainen lähtökohdiltaan, mutta sittemmin irtautunut taustastaan ”kaikkien omaisuudeksi”. Tässä ei todellakaan tarvita selitykseksi nationalismia.

Ehkä tähän ajatukseen Boltista kaikkien omaisuutena liittyy yleisurheiluyleisön itsekäs näkökulma. Bolt edustaa suurta yleisurheiluperhettä ja on sen symboli. Jotkut ovat huolissaan, miten yleisurheilun käy, kun valovoimaiset tähden lopettavat. Totta on, että Boltin ja Mo Farrahin kaltaiset persoonat luovat hurmoshenkeä, joka voi olla niin ainutlaatuista, että sitä ei voi korvata. Ei yleisurheilu tähän kuitenkaan kuole.

Bolt on osa valtavaa mainoskampanjaa ja tavaramerkki tällaisenaan. Kansainvälisen yleisurheiluyhteisön pitäisi käyttää häntä yleisurheilun hyväntahdon lähettiläänä. Eri asia on sitten, jos ei hyväksy urheilun pitkälle edennyttä kaupallistumista ja tähtikeskeisyyttä.

Olen seurannut taistelua maailman nopeimman miehen tittelistä nyt pitkälti yli 50 vuotta aina tarunhohtoisen Bob Hayesin päivistä lähtien. Rooman olympiakisoista muistilokeroissani on vain häivähdys.

Ovatko miehet nyt nopeampia kuin silloin kauan sitten? Ajanottojärjestelmän muutos sekoittaa vertailua, samoin pikajuoksun doping-historia tässä välissä. Hayesin Tokiossa 1964 rekisteröity sähköajanottoaika (virallisesti käytettiin käsiajanottoa kymmenysosan tarkkuudella) 10,05 tai 10,06 sateen kastelemalla tiilimurskaradalla ei häpeä tämän päivän suorituksille puhtaana nopeudenpurkauksena. Välierissä hän juoksi kovassa myötätuulessa sähköajanotolla 9,91. Viestissä Hayes otti kolmen metrin eron kiinni ja voitti parilla metrillä muita maailman parhaita sprinttereitä.