Tässä toisessa osassa pohditaan presidentinvaaleja Clintonin henkilön lisäksi yleisemmästä yhteiskunnallisesta näkökulmasta.
Jäikö Clintonilta jotain oleellista sanomatta vaalikampanjan yhteydessä?
No, ainakin se , että Clintonin ei kuultu korostavan vanhaa rikkaiden republikaanien ja köyhien demokraattien eroa tarpeeksi. Sen sijaan Hillary Clintonin ja Trumpin tv-väittelyissä Clinton käytti osuvaa ilmaisua moittiessaan Trumpin vero-ohjelmaa. Hän sanoi, että Trumpin ohjelma on ”trumped-up, trickle-down” -politiikkaa (vyörytetään vero-ohjelmalla rahaa ensin ylös, josta sen ajatellaan sitten valuvan alas). Nyt vaalien jälkeen Trump ajaa juuri tätä samaa elähtänyttä politiikkaa, jossa on niin monta kertaa epäonnistuttu. Hän haluaa laskea ylimmän marginaaliveroprosentin 39,6 prosentista 25 prosenttiin.
Mutta sisäistivätkö äänestäjät Clintonin viestin?
Vaalikamppailussa Clintonin rasitukseksi jäi mm. voimakkaat syytökset rahamaailman juoksutyttönä toimimisesta, jonka kohteeksi hän joutui paitsi ambivalentin Trumpin taholta, niin myös Bernie Sandersin taholta. Clintonin oli tavattoman vaikeaa vapautua Golden Sachs -leimasta. Trump yritti kaikkensa leimatakseen ”Crooked Hillaryn” rikkaiden suosijaksi.
:::::::::::::::::::::
On tärkeää tarkastella presidentinvaaleja uuden presidentin toimien näkökulmasta. Valitettavasti ne epäilyt, joita toin esille Trumpin olemuksesta ja hänen järjettömästä politiikkaohjelmastaan ovat toteutuneet sataprosenttisesti. Ei riitä, että vaali voitetaan lupauksilla, joita ei pidetä. Vielä hurjempi tilanne olisi, jos monet lupaukset (muuri, maahanmuuton kieltäminen, kauppaboikotit ym.) olisivat toteutuneet.
Miten konkretisoisin Clintonin ja Trumpin lupauksia? Edellinen lupasi minimipalkan korotuksia ja jälkimmäinen teollisuustyöpaikkojen palautuksia, kun ensin estetään amerikkalaisia yrityksiä perustamasta työpaikkoja Kiinaan ja Meksikoon. Trumpin lupaus oli raflaavampi ja populistisempi, kun taas Clintonin lupaus oli realistisempi. Trumpin mainitsemia työpaikkoja on lähes mahdoton palauttaa, koska teknologia on korvannut niistä useimmat. Clintonin minimipalkan korotus on kongressin käsissä, eikä edellytä muuta kuin poliittista tahtoa.
Edellä esitetystä huolimatta 36 prosenttia amerikkalaisista luottaa tätä kirjoitettaessa twitter-presidenttiinsä. Tämä osoittaa, miten tiedollisesti rajallisella kapasiteetilla monet äänestävät. Trumpin ilmiselvät valheet eivät ole vaikuttaneet yhteiskunnallisesti sokeisiin kannattajiin tuon taivaallista.
Tunnettu on tapaus, jossa Trump kävi vaalien jälkeen tervehtimässä kannattajiaan ja nämä ryhtyivät yhtäkkiä huutamaan, kuten ennen vaaleja: ”Clinton lukkojen taakse, Clinton lukkojen taakse”. Trumpin vastaus huutajille oli tyrmistyttävän yksinkertainen. ”Älkää hulluja puhuko. Vaalit ovat ohi. Me voitimme ne”. Vanhojen totuuden vastaisten puheiden aika oli ohi, oli uusien totuuden vastaisten puheiden aika.
Yhden lupauksen hän on pitänyt, Washingtonin hallinto on halvaantunut. Presidentti asioi ”suoraan” kannattajilleen twitter-viesteillä ohittaen kongressin, jos se vain on mahdollista. Samalla Washingtonin leimaaminen valheiden pesäksi on kiihtynyt. Trumpin ongelmaksi on muodostunut, että ”Washingtonin” ohittaminen ei käykään päinsä presidentin twitter-diktaateilla. Voidaankin sanoa, että yksi Trumpin virheistä on, että hän ei ole ollut alun alkaenkaan perillä hallinnon toimintaperiaatteista. Hänellä on asiaan aivan väärä lääke: jätetään virkamiesten paikat täyttämättä.
Epäilen, että presidentin valtaoikeuksia tullaan tarkistamaan Trumpin jälkeen.
::::::::::::::::::::::
Yhdysvaltain - periaatteessa - demokraattisessa järjestelmässä vallitseva sekasortoinen ja polarisoitunut tilanne luo kehyksen koko edellä kuvatun syy-seuraussuhteen ylle. Kysymys on founding fathersien (kansakunnan perustajaisien) perinnöstä käytävästä taistelusta, jonka keskeiset osapuolet tulkitsevat eri tavalla saamaansa perintöosaa. Kaiken kattavana taustalla möyrii mahtava rahavalta, jonka pihdeissä demokratia toimii varsin ahtaassa raossa.
Tuntuu jotenkin irvokkaalta pohtia kumman taustalla oleva rahavalta, Clintonin vai Trumpin, on jalompaa. Bernie Sanders - hyväntahtoisesti tulkiten - oli itsenäinen valtayksikkö, joka keräsi vaalikassankin tavallisten kansalaisten roposista. Häntä voi vähiten, jos ollenkaan, syyttää Wall Streetin käskyläiseksi. Siksi hän niin voimakkaasti moittikin rahan ikuista valtaa demokratian laajuuden määrittäjänä. Sandersin saamat yli 10 miljoonaa ääntä ovat vastaansanomaton protesti – ei suinkaan Trumpin ambivalentti, liikemiehen kaapuun puettu presidentinvalta, joka on valheellisin perustein julistettu vanhan poliittisen establishmentin vaihtoehdoksi.
Näissä rajoissa arvioituna Clinton edusti normaalipolitiikkaa, normaalivaltapeliä, normaalikykyrakennetta ja normaalipresidenttiyttä (jos olisi toteutunut). Valinnan olisi pitänyt kohdistua häneen. Hän ei olisi ollut riski Yhdysvaltain tulevaisuudelle.
Hillary Clintonin oma versio tappion syistä saadaan syyskuussa ilmestyvästä ”What happened” -teoksesta. Luvassa on suoraa puhetta. Jäämme odottamaan.
Yhdysvallat on matkalla kohden uuden järjestyksen aikakautta,se vanha keskitettyjen medioiden ja koulutuksen tuottama maailma, jota Clinton symbolisoi on väistymässä,sen erittäin hyvänä indikattorina on Trumpin koneiston röyhkeä hyökkäys valemediaksi leimaamiaan entisiä totuuden tuottajoita vastaan.
VastaaPoistaTrumpin vaalikampanjan jatkaminen viellä vaalienkin jälkeen on osa tätä uutta hegemoniaan pyrkivää konseptia, Bannonin Leninististä vallankumousta.
Baradoksaalista tilanteessa on se, että tavalliset, kaltaiseni yksinkertaiset,kouluttamattomat ihmiset ovat nyt voimakaasti liikeellä massoineen,Trumpin ja Bannonin revolutionäärisessä liikeessä,valitettavasti he ja me tulemme olemaan Lenini tarkoittaman hyödyllisen idiootin asemassa tuossa prosessissa.
Lopputuloksena Bannonin maailmassa tulee olemaan maailma missä julkinen valta on kuollut,kaikki maailman toiminnot ja valtasuhteet tapahtuvat liiketoiminnan transaktioiden muodossa,uus-liberalismi on tuossa mahdollisessa maailmassa se ainoa mahdollinen vaihtoehto.
Populaarikultuuri on meidät jo totuttanut tuohon armottomaan maailmaan, esimerkiksi matrix ja Terminaattor elokuvien muodossa.
Olen seurannut yhdysvaltain politikkaa vuosikymmenet,nytttemmin,tosin vajaalla kielitaidollani RT kanavan kautta,sen ja muunkin vaihtoehto linkkien kautta olen tullut ymmärtämään,ettei polittinen tilanne yhdysvalloissa ole aivan sellainen, mitä meillä valtamedia antaa ymmärtää.
Esimerkiksi Reganin aikainen apulaisvaltiovarain ministeri Paul Greig Roberts omassa blogisaan kertoo eri näkökulmasta kuin valtamedia.
Ron Paulin poika Rand Paul oli muuten toinen niistä kongressin edustajoista, jotka äänestivät venäjä pakotteita vastaan.
Se mikä yhdysvalloissa, kuitenkin antaa toivoa on imisten keskenään osoittama veljeys,josta meikäläiset mediat ei juuri rekisteröi,esimekiksi taannoinen yhdysvaltain eteläosissa tapahtunut farmareiden kapina,jäi meidän viestimssä kuriositeetiksi, sitä seurasin juuri mainitsemani rt kanavan kautta.
Tuosta veljeydestä puheenollen olen ensiviikolla menossa käräjäoikeuteen todistamaan erään meikäläisen farmarin jutussa,hänen todistajanaan,hän on ajautunut konfliktiin viranomaisten kanssa,näiden yrittäjää kohtaan omaksuman asenteen johdosta,maassmme elää viellä yksilöllisen arvokuuden eetos,vaikka enemmänkin kaivattaisiin Eevert Ruuttusen tapauksen kohdalla kongretisoitunutta veljeydenhenkeä.
Jos ei näe läntisten tiedotusvälineiden välittävän objektiivista tietoa (tai moniarvoista tietoa), niin onko RT-kanava vaihtoehto?
VastaaPoistaSuhtautuisin suurella varauksella.
Mielestäni läntisissä tiedotusvälineissä on valinnanvaraa, ettei tarvitse ainakaan päälähteenä käyttää RT-kanavaa.
Monien mielestä RT välittää Venäjän propagandaa.
Bannonin tarjoaman vaihtoehdon realistisuus on asetettava kriittiseen syyniin. Käsitinkö oikein, että hänen ideologiansa (propagandansa) on mielestäsi realistisella pohjalla?
PoistaEn pidäkään rt tä minään totuutena vaan kiinostavana lisäulottuvuutena maailman seuraamiseen,mutta kovin laajasti yhdysvaltalaiset näyttävät sinne menevän haastateltavaksi.
PoistaMeidän sananvapaustilannettamme kuvastaa hyvin,ettei meillä sallita esimerkiksi ssuomenkielellä tapahtuvaa venäläisestä näkökulmasta tapahtuvaa viestintää,tai propakandaa.
Esimerkiksi venäläiseen musikiin perustuva radiokanava olisi tervettullut vaihtelua tuottava lisä meidän radiokanavoihimme,tietenkin siihen kuuluisi lisänä puhetta,venäläisestä näkökulmasta.
Koska luultavimmin tuo venäjä tulee ainakin seuraavat vuosikymmenet sijaitseman naapurissa,olisi mieletöntä olla lisäämättä vuorovaikutusta sen kanssa, myös kultuurin tasolla.
Sitäpaitsi arvelen suomalaisen identiteetin liukenevan ja muuttuvan joksikin kuvittelliseksi aglosaksiseksi kultuuriksi melkoisen nopeasti,jos emme aloita voimakasta vastaliikettä sen etenemistä vastaan.
Vanhan kiinalaisen viisauden mukaan, uusien alueiden valloitus tapahtuu kolmessa vaiheessa,ensin tulee kultuurillinen miehitys,tajuntamme otetaan laajenemista kaavailevan sivilisaation hallintaan,kultuurituotteilla.
Toisessa vaiheessa otetaan ensimäisen vaiheeseen perustuen talous hallintaan,luovumme omista tuotteistamme,taloudellisen miehittäjän tarjoamilla näennäisesti moderneimmilla ja paremmilla tuotteilla,sekä myös luovumme omista resursseistamme kultuurillisen miehittäjän lepyttelemiseksi.
Kolmannessa vaiheessa seuraa sotilaallinen miehitys,ulkoiseen uhkaanvedoten miehittäjä tarjoutuu suojelemaan valtaamiaan alueita,tietenkin korvausta vastaan.
Maamme on nyt tuon kakkos ja kolmosvaiheen välissä,tuo meneillään oleva natotus on tuon viimeisen vaiheen valmistelua.
Historiallisesti katsoen,esimekiksi intian ,kiinan ja muiden kolonisoitujen maiden kohtalo on kulkenut juuri näitä latuja,valitettavasti olen menettänyt toivoni myös maamme kultuurin säilymisen suhteen,ellei maailmalta lähde liikeelle uusi patriottisten kansojen omintakeisuutta suojeleva liikehdintä,ehkä Bannon edustaa tuuota ilmiötä.
Patrioottisuus, kansallismielisyys, nationalismi......
PoistaSuvaitsemattomuus?