Presidentit Niinistö ja Trump ovat tavanneet. Melkeinpä enemmän kuin itse vierailu minua kiinnosti median suhtautuminen siihen. Mitä uutisoidaan ja miten?
Niinistölle tapaaminen oli merkittävä henkilökohtainen voitto. Hän on nyt tavannut lyhyen ajan sisällä maailman mahtavimmat poliittiset johtajat. Myös Suomi sai merkittävää huomiota osakseen. Osa huomiosta tuli sen takia, että Suomi täyttää 100 vuotta tänä vuonna. Onnittelut Suomelle ovat tulleet huomionosoituksina todella merkittäviltä tahoilta.
Itse vierailua luonnehtisin pääosin rutiinitapaamiseksi. Suomalaisilla toimittajilla oli valtava tarve spekuloida joka sanalla ja löytää merkityksiä, joita vierailulla ei ollut. Joku voisi sanoa, että on hyvä, että kysymyksessä oli mukava kohteliaisuusvierailu. Voisihan asia olla niinkin, että neuvoteltaisiin kriisiolosuhteissa.
Tämä kaikki sillä varauksella, että emme tiedä, mitä kahdenkeskisissä neuvotteluissa sanottiin. Jos uutissulku koskien Venäjää merkitsee sitä, että kaikista kielloista huolimatta yritettiin löytää ulospääsyteitä umpisolmumaisesta kansainvälisestä tilanteesta, oli kysymys kaikkea muuta kuin rutiinineuvottelusta. Mutta sitähän emme tiedä.
Niinistölle voi olla sisällöllisesti tärkeämpää tavata Valkoisen talon henkilökuntaa tai muita amerikkalaisia asiantuntijoita vierailullaan. Lehtitietojen mukaan tapaamiset toteutuvat. Niinistö totesikin omassa lehdistötilaisuudessaan, että Trumpin hallinto on täysin selvillä Suomen tavoitteista. Näin ei jäädä Trumpin osin spontaanien mielipiteiden varaan.
Konkretiasta oli kysymys, kun Niinistö haki tukea Trumpilta – osana arktisen alueen yhteistyötä - mustan hiilen aiheuttaman uhan torjumiseen. Jää nähtäväksi, kuinka pitävää Trumpin ilmaisema myöntyvyys on hankkeelle.
Lehdistötilaisuuden eräänlaiseksi kohokohdaksi nousi pikku kömmähdys, kun Trump sekoitti kaksi suomalaista toimittajaa keskenään. Kai tähänkin pitäisi sanoa, että mukavaa, kun näin leppoisa sattumus sai keskeisen roolin.
Yhdysvaltain tiedotusvälineiden kiinnostus Suomea kohtaan on enintään kohteliaan etäinen. Tämä on täysin ymmärrettävää, sillä amerikkalaisia kiinnostavat toiset asiat. Myös keskinäiset suhteet ovat ongelmattomat.
Suomalaisen toimittajan kysymys, jossa hän kysyi tulisiko Yhdysvallat apuun, jos Suomi olisi uhattuna sai Trumpilta ympäripyöreän vastauksen, niin kuin saattoi olettaa. Kysymys oli mielestäni naiivi eikä siihen tietenkään tästäkään syystä tullut konkreettista vastausta. Kyllä Trump tällaiset viritykset hallitsee eikä ole vietävissä. Tältä osin presidentti oli hyvin valmennettu avustajien taholta.
Jostakin syystä – tilaisuuden tullen – varsinkin jotkut suomalaisen median edustajat kärkkyvät tilaisuutta saada joku myöntämään, että Venäjä on uhka.
Lyndon B. Johnson vieraili Suomessa varapresidenttinä vuonna 1963. Hän viittasi Rovaniemellä pidetyssä tilaisuudessa toiseen maailmansotaan (jatkosotaan) tokaisten ulkopoliittista tietämättömyyttä osoittaen - suomalaisten kauhuksi - että ”toista kertaa emme jätä teitä yksin”. Tosiasiassa Yhdysvallat Neuvostoliiton tuolloisena liittolaisena oli vähällä julistaa Suomelle sodan vuonna 1944.
Trumpin osalta saa vähän pelätä samanlaisia sammakoita, mutta onneksi hän oli valmistautunut avustajiensa kanssa riittävästi, ettei tarvinnut kuulla mitään suurempia harkitsemattomuuksia.
Sen sijaan Trumpia ei oltu valmisteltu hävittäjäkysymykseen riittävän huolellisesti. Niinpä hän puhui ikään kuin hävittäjäkaupat olisivat meneillään ja kääntymässä Yhdysvaltojen kannalta edulliseen suuntaan. Tai sitten hän markkinointimielessä otti hiukan etunojaa jouduttaakseen kauppoja. Tällaiseen kaupankäyntitapaan ei ole totuttu kansainvälisessä diplomatiassa.
Presidenttien lausuntoja ei pitäisi lukea tunnontarkasti, vaan sietää suurpiirteisyys ja jopa tietämättömyys yksityiskohdissa. Tuoreessa muistissa on, kun Vladimir Putin kesällä 2016 Suomen vierailun yhteydessä totesi myönteistä ilmapiiriä tavoitellen, että Venäjä on vetänyt joukkonsa Suomen ja Venäjän rajalta 1500 kilometrin etäisyydelle. Analyytikot ehtivät epäillä, jos minkälaista salajuonta. Onhan annettu ymmärtää, että Kremlin herra tietää ja osaa asiansa. Hänellä piti siis olla jokin tarkoitus antaessaan virheellistä tietoa. Valtionpäämiehillekin voisi antaa vähän liikkumatilaa ja vapauksia erehtyä.
Trump antoi lausuntonsa paljolti varman päälle. Hän luki kommenttinsa rauhanturvaamista koskeviin kysymyksiin paperista, jolla hän selvästikin halusi turvautua neuvonantajiensa valmisteluun ja hyvä niin.
Ilman paperia antamissaan lausunnoissa Trump oli yhtä pomppiva ja epälooginen kuin aina ennenkin. Tuli mieleen, että Trump puhui improvisoiden asiat siinä järjestyksessä kuin niitä tuli hänen mieleensä.
Parasta Niinistöä oli, kun hän totesi, että Suomi tulee hyvin toimeen Venäjän kanssa ja toivoi, että jonakin päivänä myös Yhdysvalloilla on hyvät suhteet Venäjään.
Ehkä Niinistön valitsema lähestymistapa, jossa muutamilla avainlauseilla ja pienillä askelilla lähestytään maailmanpolitiikan ongelmia avaa tien keskusteluihin, jolloin erotutaan monien harrastamasta korulausepolitiikasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti