Helsingin Sanomat käy kierroksilla

”Suomessa ei ole käyty presidentinvaaleja näin räjähdysalttiissa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa sitten kylmän sodan”. Näin alkaa Hesarin artikkeli ”Sauli Niinistö on itsensä suurin uhka” 17.12.2017. Ei, en aio ottaa kantaa Niinistön puheisiin. Ei, en aio ottaa kantaa puolustusvoimien viestikeskusta koskevaan juttuun syyllisten etsimismielessä (kts. kuitenkin PS). Minua kiinnostaa Helsingin Sanomien draaman kaaria rakentelevat uhkaskenaariot.

Tilanne on kiusallinen. Sitoutumattoman lehden – Suomen suurimman sanomalehden – odotan taistelevan objektiivisen (tai objektiivisuuteen pyrkivän) tiedonvälityksen puolesta. Tietenkin kommenttipuheenvuorot Hesarin omilta toimittajilta ovat uutisluontoisia artikkeleita syventävinä paikallaan. Aika usein käy kuitenkin niin, että sitoutumattomuus varsinaisissa uutisjutuissa sysätään sivuun ja otetaan reippaasti kantaa itse substanssiin. Kommentointi ja uutiset sekoitetaan keskenään.

Toinen haaste liittyy laajemmin koko median sitoutumattomuuteen – tai ainakin sillä mainostamiseen: ”Sitoutumattomana lehtenä sitoudumme……”. Suomen media on sen jälkeen, kun puoluelehdet ovat kärsineet levikkikadosta, muuttunut yhä voimakkaammin sitoutumattomaksi porvarilliseksi uutismediaksi. Kun puhutaan suoremmin, mistä on kysymys, niin mainitusta sanaparista voidaan pudottaa sana sitoutumaton pois tai ainakin voidaan kohdistaa syvä epäily, että sitoutumattomuus on unohtunut johonkin matkan varrelle.

Minulle ei ole tarkalleen ottaen selvinnyt, miksi Hesari on luopunut sitoutumattomuudesta puolustus- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa niin korostetusti. Miksi siitä on tullut Naton asianaja? Mitä se menettää, jos se valottaisi näkemyksiä myös uutisartikkeleissaan monipuolisemmin? Nyt sen kanta on räikeästi kansalaisten enemmistön tahdon vastainen. Tietenkin sillä on oikeus tähän, mutta Hesari esittäytyy ylemmyydentuntoisesti ikään kuin sillä olisi totuus tiedossaan. Siihen en usko.

Hesari julkaisee kerta toisensa jälkeen uhkakuvauutisia ikään kuin se olisi ottanut tietämättömän kansan asenteellisen valaisemisen päätehtäväkseen murehtien samalla, kuinka tietämättömyys johtaa ennalta arvaamattomiin seuraamuksiin. Kaikkea tätä se ei tietenkään sano riveillä, mutta antaa rivien välissä ymmärtää…..

Onko tämä jokin jäänne Eljas Erkon päiviltä, jolloin ulkoministerin ehdoton oikeassa olemisen tarve talvisodan alla oli omalta osaltaan johtamassa tunnettuihin johtopäätöksiin? ”Erkon sota”, sanoi Paasikivi tietenkin hiukan liioitellen. Pojasta polvi paranee: Aatos Erkko vanhoilla päivillään ei ollut yhtään innostunut Nato-hehkutuksesta.

Mikä on lopputulema edellä esitetystä? Mielestäni seurauksena on ollut uhkakuvien paisuttelu ja pyrkimys suorastaan paniikin lietsomiseen. Ihmettelen, että kansalaisten suuri enemmistö on säilyttänyt tässä sotaisassa ilmapiirissä viileän rauhallisuuden. Ylen vaalitentissä viimeksi tuntui vallitsevan varsinainen sotaanvalmistautumismeininki. Halutiin prikulleen tietää kenen joukoissa seisot. Ehkä olisi syytä muistuttaa, että presidentin ulko- ja turvallisuuspoliittisista tehtävistä 99 prosenttia liittyy konfliktin torjuntaan diplomaattisin keinoin.

Helsingin Sanomat ja muu eliitti on vetäytynyt torniinsa tiputtelemaan viisauksia kansan ylle, joita kansan enemmistö ei oikein ymmärrä.

Olen varma, että mielipiteitä tiedotusvälineiden palstoilla antaumuksella räiskivä some-kansa eroaa ”tavallisesta” kansasta, koska mielipide-eroavuudet ovat niin suuret. Puhuisin ”suuresta hiljaisesta enemmistöstä”, jos se ei toisi mieleen Vietnamin sodan aikuista Richard Nixonia puolustamassa sotaa.

Tietysti lehden on myytävä itseään nykyisessä sähköisen ja paperisen lehden sekavassa symbioosissa, mutta se ei riitä selitykseksi kirkuviin otsakkeisiin eikä aukeaman yli ulottuviin artikkeleihin, joiden sanoma on selvä: meitä uhkaa koko ajan vaara - ja ilmansuuntakin on aivan selvä.

En yritä vähätellä kansainvälisen tilanteen vakavuutta, mutta jatkuvat uhkakuvaskenaariot, joilla kuvitellaan olevan hyvä tarkoitus kansakunnan pitämiseksi hereillä, eivät ole oikea tapa lähestyä vallitsevia ongelmia.

PS

Viestikeskusjuttu on yksi osa Hesarin herkästi reagoivaa turvallisuuspoliittista härdelliä.

Tekeekö Hesari palveluksen meille, kun se pyrkii tuomaan esille salaisia tiedustelukeinoja kotimaassa ja ulkomailla? Onko tiedusteluelimille suunnitteilla uusia suomalaisten yksityisyyden suojaa rikkovia tehtäviä, joita Hesari on ollut paljastamassa? Onko kysymys viranomaisten kannalta salaisten tietojen laittomasta paljastamisesta? Ollaanko jälkiseurauksena ajautumassa median työn vaikeuttamiseen?

Aivan oleellinen kysymys on, mikä on tiedustelun tarkoitus. Eri lähteistä on paljastunut, että Tikkakoskella sijaitsevan Viestikoekeskuksen päätehtävä on tiedustella Venäjää. Hesarin artikkelissa on yksi paljastava kohta. Vuoden 2005 Viestikoelaitoksen vuosiraportissa 43 sivusta lähialueelle eli Venäjään kohdistuu 40 sivua.

Tiedustelutietojen keräämisellä on yksi selvä funktio: tiedustelutietojen vaihto. Nämä ovat sen verran herkkiä asioita, että kannattaisi olla varovainen.