Aloitetaan lopusta. Kaiken kalabaliikin Yhdysvaltain
presidentin vaalien tiimoilta pitäisi olla ohitse 20.1.2021. Silloin
järjestetään virkaanastumisseremoniat.
Sitä ennen on selvittävä vaikeutetusta kuviosta.
HS:n mainio toimittaja Pekka Mykkänen on kirjoittanut
Hesariin jälleen yhden hyvän artikkelin, jonka nimi on osuvasti ”Republikaanit
ovat yhä polvillaan Trumpin edessä” (9.12.2020). Demokratian ruumiinavaus jatkuu. Artikkeli kokonaisuudessaan
on vavahduttava, vaikka siinä on paljon
jo aiemmin muissa tiedotusvälineissä ollutta tietoa. Onpahan koottu yhteen trumpismin mielettömyyksiä. Artikkelin viimeisen
kappaleen viesti on häkellyttävä: ”On ollut ihme, miten vähän väkivaltaa
Yhdysvalloissa on vaalien yhteydessä nähty. Ja ihme olisi sekin, ellei Trumpin
sota maansa demokratiaa vastaan päättyisi tavalla tai toisella tragediaan”.
Miten helppoa (ja tuskallista) tähän on yhtyä!
Miten päästä pälkähästä ennen kuin ajaudutaan umpikujaan?
Tässä blogikirjoituksessa tarkastellaan amerikkalaisen demokratian
sairauskertomusta presidentinvaalien muodostaman kumouksellisuutta uhkuvan
näkymän kautta.
Kirjoitukseni pontimena on tilanne, jonka kuvaamisessa tahtovat sanat loppua
kesken. On vaikeaa ylittää karkeudessa Donald Trumpin kielenkäyttöä. Mikä siis olisi
enemmän kuin Trumpin väkivaltaan
rohkaisevat tölväisyt? Jäljelle jää vain
väkivallan konkreettinen käyttö. Olen torjunut jossakin vaiheessa sisäisen rettelöinnin mahdollisuuden. En ole
siitä enää yhtä varma.
Mikä on välittömästi seuraava vaihe tässä saagassa?
No, viime viikkojen tapahtumilla on selvä yhteys Georgiassa tammikuun alussa pidettäviin
kongressin vaalien toiseen kierrokseen, jossa valitaan osavaltion kaksi senaattoria.
Tilanne on tulenarka, enkä kaihda sanoa, että toivon demokraattien voittavan nuo kaksi
paikkaa Se johtaisi senaatin voimasuhteissa 50 – 50 tasapeliin. Tällöin
varapresidentti Kamala Harrisin ääni ratkaisee senaatin tulevissa äänestyksissä
tasatuloksen sattuessa. Ja tämä taas merkitsisi oletusarvoisesti samalla demokraattien
kannan voittoa. Toisaalta, jos paikat jakautuvat 50 - 50, niin mikä on seuraus? Tulos olisi ankara takaisku republikaaneille. Väkivaltaisia
mellakoita? Valtavasti on ladattu odotuksia tammikuun suden hetkeen.
Miten vaikeata tämä onkaan? Georgian äänet piti laskea
kolmeen kertaan Trumpin ja kumppanien vaatimuksesta. Uusintalaskennat eivät
odotetusti muuttaneet tulosta. Eikä muutosta tapahdu muuallakaan. Peli on
pelattu: tulokset on vahvistettu kaikissa osavaltioissa, ml. niissä, joissa oli tiukkaa.
:::::::::::::::::::::::::::::::::
Palataan ajassa hetkeksi taaksepäin. Voiko presidentistä
käyttää nimeä ”patologinen valehtelija”? Elettiin vuoden 2016 alkupuolta ja
pohdin tätä asiaa erään blogikirjoitukseni yhteydessä. Väistin ongelman ja
käytin jotain kiertoilmaisua.
Nyt ovat sekä kierto- että suorat ilmaisut vähissä. Vaalien
jälkiselvittelyt ovat johtaneet uskomattomaan tilanteeseen, jossa istuva presidentti on osoittautunut erittäin
huonoksi häviäjäksi. Ja tämä on lievästi sanottu.
Esimerkkejä:
Vaalivirkailijoita on uhkailtu ja presidentti on osallistunut
uhkailuun. Tuloksia on pyritty räikeästi manipuloimaan. Väkivallan toteutukset
puuttuvat, mutta suunnitelmia on olemassa. Toistaiseksi on tyydytty
epätoivoisiin yrityksiin kaataa muka vaalivilpin avulla presidentinvaalin
tulos.
Puoleltatoista tuhannelta amerikkalaisasianajajalta
lähti avoin kirje, jossa tuomitaan Trumpin kampanjan lakimiesten toimet
vaalituloksen kyseenalaistamiseksi.
Republikaanien
kongressiedustajat pelaavat korkeilla panoksilla. Pekka Mykkänen erittelee tarkoitusperät seikkaperäisesti. Trumpilla on
aidosti kova kannatus kentällä, mutta silti kongressiedustajat pelaavat ambivalenttia
peliä, jossa Trumpia kritisoidaan julkisuudelta salassa, mutta kaikelle
kansalle republikaaniedustajat välttävät
Trumpin arvostelemista äänestäjien koston pelossa. Washíngton Post julkaisi
kyselyn, johon pyydettiin kommentteja
kaikilta kongressin republikaanien 249 edustajalta. Näistä vain 26 myönsi
Bidenin voittaneen vaalit, kahden mielestä Trump voitti ja peräti 221 kieltäytyi
vastaamasta tai jätti kantansa epämääräiseksi. Viime mainittu luku kuvaa sitä, kuinka vaikeana ja uskaliaana edustajat pitävät selkeän vaalituloksen myöntämistä. Pelko ohjaa edustajien käytöstä,
Trumpin pelko ja äänestäjien pelko. Myös Georgian vaalien läheisyys aiheuttaa
päänvaivaa monille, kuten edellä todettiin.
Monille republikaanien
edustajalle Trumpin toiminnan hyväksyminen käy omantunnon päälle. Rohkeimmat ovat
luopunet lopputuloksen pitkittämisestä ja tunnustaneet todellisen voittajan,
mutta niinhän se on, että kun kaikki keinot on kokeiltu ja mikään ei auta, niin
viimeisenä keinona yritetään selviytyä rehellisyydellä!
On syntynyt käsitys,
että Trump ajaa vain omaa etuaan, mutta on samalla sitonut republikaanisen
puolueen itseensä kanssa niin perusteellisesti,
että puolueen kongressiedustajien suuri enemmistö ei uskalla sanoutua
irti Trumpin harjoittamista perättömyyksistä.
Trumpin alaiset –
itsenäisesti ajattelevat - virkamiehet
joutuvat teeskentelemään, että Trumpin aloitteissa on jotain järkeä. Kun
alempiin oikeusistuimiin vetoaminen ei ole johtanut tulokseen, on hän kääntynyt
nyt korkeimman oikeuden puoleen yhtä laihoin tuloksin. Trumpin toimintaa voisi
kutsua jatkuvan kumouksen taktiikaksi (strategia-nimi on tälle avuttomalle
touhulle aivan liian kunnioittava).
Lopetetaanpa siihen,
mistä aloitettiin: Joe Bidenin virkaanastujaiset ovat 20.1.2021 ja sitä ei
Trumpin kiusanteko muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti