Umpisolmu auki – kolmas puolue Yhdysvaltoihin?

 

Yhdysvaltain puoluejako demokraatteihin ja republikaaneihin periytyy 1860-luvulta. Sisällissodassa jakoperuste perustui suhtautumiseen afroamerikkalaisten kansalaisoikeuksiin. Sisällissodassa demokraatit kannattivat orjuutta ja Abraham Lincolnin republikaanit orjuudesta luopumista. Kun orjuus lakkasi,  rotuerottelu säilyi. Orjuuden loppumista seuranneiden sadan vuoden aikana demokraateista kehittyi  mustan väestönosan puolustajia ja konservatiivisista republikaaneista yksinkertaistetusti sanottuna valkoisen vallan kannattajia. Periaatteet siis kääntyivät ympäri sadan vuoden aikana.

Yhdysvalloissa on historiallisen kehityksen seurauksena  kaksipuoluejärjestelmä. Kolmannet puolueet eivät ole vaalijärjestelmästä johtuen menestyneet. Yrittäjiä on kyllä riittänyt. Usein ne ovat olleet yhden asian puolueita (kieltolaki, marihuana), mutta myös yleispuolueita, kuten  libertaarit tai vihreät.

Nyt suuren veden takaa kuuluu kummia, sillä selvästi vakavalla mielellä on perustettu yleispuolue nimeltä ”Forward”. Nimi viittaa siihen,  että ei haluta sen enempää oikealle kuin vasemmalle vaan suoraan ”eteenpäin”. Puolue asemoituu poliittiseen keskustaan, jonka ”omistuksesta” republikaanit ja demokraatit ovat taistelleet vaaleista toiseen. Oman arvioni mukaan erityisesti republikaanienemmistö on  Donald Trump -liikkeen seurauksena ajautunut pitkälle oikealle ja ote keskustasta on tästä syystä hieman hervonnut. Demokraatit ovat vastareaktiona republikaanien kehitykselle liikkuneet selvästi vasemmalle, joskin keskustademokraatit ovat edelleen vaikuttava voima Yhdysvaltain politiikassa.

Yhdysvaltoihin on 1990-luvulla alkaneiden poliittisten kamppailujen (teekutsuliike ym.) seurauksena  syntynyt jyrkkäreunainen poliittinen polarisaatio, jota nyt ilmeisesti pyritään purkamaan. Joka tapauksessa uudessa poliittisessa liikkeessä vaikuttaa voimia,  jotka ovat pettyneet kaksipuoluejärjestelmään. Ei ole yllättävää, että poliittinen keskusta kapinoi. Trumpilaiset eivät anna periksi keskustan maltillisille poliittisille tavoitteille, vaan yrittävät hamuta siltä kannatusta ilman poliittista hintaa.

Jotain oli pakko tehdä. Kysymys ei ole mistään pikkuliikkeestä, vaan massiivisesta nykypolitiikan kyseenalaistamisesta. Ainakin uusi puolue käynnistyy sovinnollisissa merkeissä: puheenjohtajuus jaetaan Andrew Yangin (sit.) ja Christine Todd Whitmanin (rep.) kesken. Uudella puolueella on tutkimusten mukaan huomattava kannatus kansalaisten keskuudessa.

Puolueen tavoitteet ovat niin yleisellä tasolla toistaiseksi, että niistä on vaikeaa päätellä mitään konkreettista. Etäämpää katsottuna tavoitteiden pitää olla luottamusta kasvattavia poliittista järjestelmää kohtaan. Kolmannet puolueet -  silloin, kun ne ovat pieniä – ovat kiusallisia suurten puolueiden kannalta, koska ne voivat muodostua vaa´ankieliksi vaaleissa. Nyt halutaan enemmän.  Kriittinen massa pitäisi saada kokoon vuosien 2023 ja 2024 aikana.

Kysymys on koko demokraattisen järjestelmän vahvistamisesta. Vaikutukset ulottuvat muuallekin läntiseen maailmaan. On tärkeää,  että käynnistetään liberaalin demokratian aneemisuuden torjunta juuri nyt autoritaaristen  voimien lamaannuttamiseksi. Kapitolin kukkulan tapahtumat toissa loppiaisena olivat polarisaatiovaaran hälytysmerkki kaikille muillekin: kysymys ei ole vain uhasta vaan konkreettisesta kumousyrityksestä, vaikka vaaraa on helppo vähätellä.

Kaksipuoluejärjestelmien kolmansien puolueiden tie on kaita ja mutkikas. Ei ole itsestään selvää, että demokratiatie tasoittuu,  vaan huonoimmassa tapauksessa koetaan takapakkia.

Rakenteeltaan uusi puolue herättää luottamusta: se muodostuu kolmesta osasta Forward Party, Renew America Movement (RAM) ja Serve America Movement (SAM). Yhteensitova avainkäsite on ”Forward”. Tällaista kombinaatiota ei saada aikaiseksi extempore vaan sitä on täytynyt valmistella pidemmän aikaa. Nyt ollaan varojen keräämisvaiheessa.

Julkilausumatasolla uutta liikettä markkinoidaan innovatiivisuudella, yhteistyöllä ja yhteisymmärryksellä. Näiden pitäisi toteutua ”vapaiden ihmisten”, ”kukoistavien yhteisöjen” ja ”elämää sykkivän demokratian” avulla. Halutaan tukea henkilökohtaisia valintoja, erilaisuutta,  vihan torjumista ja raja-aitojen murtamista. Kaunista!

Onko kultainen keskitie oikea valinta amerikkalaiselle demokratialle? Löytyykö nykyisten ideologioiden keskeltä tarpeeksi kiehtova malli tulevaisuuden suunnaksi? Uutta valitseva joutuu kuitenkin pääsääntöisesti valitsemaan siitä vaihtoehtojen valikoimasta,  joka on esillä. Päteäkseen uudella liikkeellä on oltava kuitenkin myös oma vaihtoehtoinen ratkaisu  Yhdysvaltojen haasteisiin.

Voiko järjestelmään turhautuneiden yhteinen tahtotila ratkaista edes osan Yhdysvaltojen ongelmista?