Eugenessa Yhdysvalloissa
on meneillään yleisurheilun MM-kisat 2022. Ne ovat tätä kirjoitettaessa
päättymässä. On siis syytä luoda katsaus kisoihin, ja erityisesti Suomen menestykseen.
Yllättävää kyllä kysymyksessä ovat vasta ensimmäiset
yleisurheilun MM-kisat USA:ssa. Pienessä Suomessa kisat ovat olleet peräti
kahdesti. Se osoittaa, että perinteikkään
”rata ja kenttäurheilun” (track and field) kysyntä ei ole kovin korkealla
uudella mantereella. Olympiakisat ovat sitten asia erikseen. Silloin katsomot
täyttyvät Yhdysvalloissakin, mutta paljolti silloinkin juuri yleisurheilun ansiosta.
Eugenen kisat Oregonissa eivät pääse kehumaan suurilla yleisömäärillä senkin takia,
että Eugene on pieni paikkakunta. Kaupungista
kuitenkin sanotaan, että se on
amerikkalaisen yleisurheilun pääkaupunki, jonka asiantunteva yleisö osaa antaa
oikeassa mittasuhteessa suosiota kilpailijoille.
Hienoa on täysien katsomojen lämminhenkinen tunnelma ja amerikkalaisten
villi tapa kannustaa varsinkin omia edustusurheilijoita. Muutkin saavat
ilonpidosta osansa.
Seuraavassa joitakin hajahavaintoja Eugenen kisoista.
Maailmanmestaruuskilpailuissa ei enää juhlita uusia maailmanennätyksiä,
sillä ennätykset tehdään nykyisin ihanteellisissa olosuhteissa yhden kisan
kilpailuissa, juoksuissa usein ns. jänisjuoksuissa ja heittolajeissa ihanteellisissa
tuuliolosuhteissa. Afrikkalaiset ovat viime aikoihin asti puhdistaneet palkintopöydän
esimerkiksi Timanttiliigan kisoissa, mutta jotain mahdollisesta muutoksesta
kertoo miesten 1500 metrin kilpailu Eugenessa, jossa paras afrikkalainen oli
kuudentena.
Ratojen ja piikkareiden parantuminen ovat usein tehtyjen
ennätysten takana. Kehitys kehittyy!
Jotenkin kiusallisena koen afrikkalaisten – usein
kenialaisten - siirtymisen arabimaiden tai entisen Neuvostoliiton maiden
edustajiksi mitä suurimmalla todennäköisyydellä suuren rahatukun avulla. Ostourheilijoita on näkynyt
viime aikoina eri maiden edustajina, joskaan mitään villitystä siitä ei ole tullut.
TV-lähetysten ohjaaja suosi amerikkalaisia urheilijoita,
mutta se ei liene mikään yllätys. Ehkä sekin lisää yleisurheilun suosiota
Yhdysvalloissa.
::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Yleisurheilu on säilyttänyt suosionsa Suomessa huomiota
herättävällä tavalla. Sekä Yle että Hesari uhraavat aiheelle kiitettävästi
aikaa ja palstatilaa. Esimerkiksi Hesarissa on helpostikin sivun tai kahden,
jopa kolmen verran kilpailuseurantaa ja
kommentteja päivittäin. Samoin Ylen lähetysajat ovat tuntuvia ja Ylen Areena huomioiden
jopa ruhtinaallisia. Mutta muutoin yleisurheilun seuranta hiipuu. Eihän
Hesarissa uhrata kovin paljon tilaa Timanttiliigan seurannalle. Ja nykyisin
Hesari ei lähetä toimittajaa paikalle edes kansallisiin huippukisoihin. Niinpä
olympiakisojen ja MM-kisojen saama näkyvyys lämmittää vanhan yleisurheilun
seuraajan mieltä.
Roberto L. Quercetani kirjoitti aikoinaan ”Kilpakenttien
kuninkaissa” (1965), kuinka veltostuttavat olosuhteet ovat heikentäneet amerikkalaisten
menestysmahdollisuuksia yleisurheilussa ja sama ilmiö on levinnyt myös Suomeen ja Ruotsiin. Mitenkään pysyvästä
ilmiöstä ei ollut kysymys, sillä amerikkalaiset
ovat alkaneet menestyä lajeissa, joissa
heitä ei aiemmin juuri nähty (esim. kestävyysjuoksut). Kestävyyslajeista on
tullut jopa muoti-ilmiö. Vielä tuntuvampi on ollut muutosilmiö Skandinavian maissa
(Ingebrigtsenin veljekset , Daniel Ståhl ja Karsten Warholm) vain muutaman
mainitakseni. Ihan tulevat vanhat hyvät ajat mieleen.
Venäjän poissaolo sattuneesta syystä on tehnyt tilaa
rehellisemmälle urheilulle ja levittänyt yleisurheilun
menestymismahdollisuuksia maantieteellisesti yhä laajemmille alueille. Naiivi
ei kannata kuitenkaan olla, kyllä dopingia esiintyy, se vain tulee ilmi
pidemmällä aikavälillä, kun tuloksia
osataan analysoida tarkemmin.
Suomalaisten odotukset ovat aina suurten kisojen alla hellyttävän
korkealla tasolla. Arvioidaan helposti, että suurten kisojen tuloksissa toistuvat
paljon pienempien kisojen saavutukset. Eugeneen lähetettiin jättikokoinen
joukkue, jonka menestymismahdollisuudet eivät etukäteenkään laskien olleet
mitenkään kaksiset. Kilpailu on koventunut, niinhän sitä aiheellisesti
sanotaan. Paavo Nurmen aikoina yleisurheilu oli vasta nousussa maailmalla. Nyt
mukana ovat kaikkien maiden huippu-urheilijat kaikista maanosista.
Parhaat hetket urheilussa osuvat niiden urheilijoiden
suorituksiin, jotka ylittävät itsensä tai ainakin saavuttavat henkilökohtaiset
ennätyksensä. Mikäpä on mieluisampaa kuin yhtyä onnistuneista suorituksista
kumpuaviin onnen hetkiin.
Valitettavasti onnen hetket suomalaisen yleisurheilun osalta
ovat kiven alla nykyisin. Mitalit jäävät Suomen miehiltä ja naisilta kohtuuttoman
kauaksi. Ne korvautuvat vaatimattomimmilla pistesijoituksilla.
Yleisurheilu säilyy urheilulajien perusmuotona, joka
toteutuu ilmauksessa ”nopeammin, korkeammalle,
voimakkaammin”. Yleisurheilun asemaa eivät horjuta sen tuoreet haastajat, eivätkä vanhat lajit.
::::::::::::::::::::::::
Niin siinä jälleen kävi! Puoliuneliaasti aloitettu kisojen seuranta
päättyi kihelmöiviin tunnelmiin, kun
lajit kehittyivät finaalivaiheeseen.
Pakko tähän loppuun on kaavailla myös ”PS”: jos vaikka sittenkin mitali? Mutta eipä
nuolaista….
PS 25.7.2022
Kisat saavuttivat oikeaoppisesti kliimaksin viimeisenä päivänä. Ikimuistoiset kisat. Maailmanennätys sekä lyhyissä että pitkissä aidoissa ja kisojen viimeisessä lajissa, seiväshypyssä. Duplantis oli niin suvereeni, että kukaan ei voi olla kateellinen ruotsalaisille. Aliarvioin tekstissä mahdollisuuksia tehdä maailmanennätyksiä suurkisoissa.Ja tulihan kisoista lopulta "skandinaaviset", joskaan ei suomalaiset. USA oli mitalirohmu (33mitalia), mutta eurooppalaisen yleisurheilun seuraajat saivat paljon mietittävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti