Helsingin Sanomissa oli laajahko artikkeli ”Saddamin kosto” (31.1.2016), jossa etsittiin vaihtoehtoja Isisin synnylle. Yritän tässä selkeyttää ja yksinkertaistaa asiaa, jotta päävaihtoehdot (3) tulevat valaistuksi. Samalla palaan omaan muutaman kuukauden takaiseen arviooni Lähi-idän nykyisten ongelmien synnystä.
1) Isisin taustalla on Saddam Husseinin tiedustelukoneisto, joka oli maallistunut aikanaan. Se oli siis ”kaikkea muuta kuin islamilainen”.
Konkreettisesti nykytapahtumien taustalla on Saddamin Baath-puolueen tuhoutuminen amerikkalaisten hyökättyä Irakiin vuonna 2003. Tuhoutuneen Baathin raunioista nousi Saddamin tiedustelukoneiston vahvimmat osat.
Oleellinen osa tätä teoriaa on, että valtaa tavoittelevat tiedustelumiehet liittoutuivat ääriuskonnollisten tahojen kanssa, joista muodostui Isis.
Tämän ajattelun mukaan Saddamin tiedustelukoneisto käyttää hyväkseen uskonnollisia fanaatikkoja ”hyödyllisinä idiootteina”. Samalla mukaan on saatu radikaaliin poliittiseen islamiin hurahtaneita eri puolilta maailmaa.
2) Saddamin hallinto islamisoitui loppua kohden. Saddam olisi tämän mukaan tietoisesti muuttanut maallistunutta Baath-puoluetta uskonnolliseen suuntaan. Isisin juurien radikalisoituminen olisi siis jo Saddamin vallassaoloaikojen peruja. Tämän väitteen mukaan Isisin nousua ei voida kytkeä suoraan amerikkalaisten hyökkäykseen vuonna 2003.
3) Amerikkalaisten hyökkäys vuonna 2003 tuhosi Irakin valtiorakennetta ja Baath-puoluetta. Raunioista nousi lännelle kostonhimoinen ääri-islamilainen liike. Aluksi radikalisoitumista edusti Al-Qaida, sittemmin vielä radikaalimpi Isis.
::::::::::::::::::::::::::::
Olen kirjoittanut 12.9.2015 oman arvioni islamilaisen ääriradikalismin synnyn syistä blogikirjoituksessa ”Lähi-Idän konfliktin ratkaisu: pienemmän pahan menetelmä”. Kirjoituksessa esitän samantyyppisiä perusteita islamisoitumiselle kuin edellä kohdassa 3 esitetään. Totesin mm. ”Entä jos Saddam Hussein olisi edelleen vallassa? Olisiko riski ollut pienempi tulevaisuutta ajatellen? Olisiko meillä nyt helpompaa? Yllättäviä kysymyksiä, joihin ei varmaankaan helpolla löydy vastauksia.
Mistä moiset ajatukset edes pälkähtivät päähäni? Kun olen pitkäaikaisesti seurannut erilaisia kriisejä ja konflikteja on monesti tullut mieleen pienemmän pahan logiikka. Jos meillä on siis väkivaltainen johtaja (kuten Saddam Hussein), joka suojelee valtaansa oppositiota vastaan ja harjoittaa rajattua terrorismia, niin paranevatko asiat, jos suurvallat lähtevät tuhoamaan diktaattoria?
Suurvallat sekaantuvat helposti sisällissotien kautta kaukanakin olevien alueiden konflikteihin saavuttaakseen tavoitteidensa mukaisia etuja alueella.” Klassinen esimerkki tästä on Vietnamin sota.
Bush nuorempi hyökkäsi vääristeltyihin tiedustelutietoihin nojautuen Irakin kimppuun 2003. Tuloksena oli Saddamin kukistuminen ja Yhdysvaltain selkävoitto. Minulle on jäänyt selkeänä mieleen Bushin Irakin vastainen ”demokratiaristiretki”, jonka mukaan ”meidän pojat hoitavat asian ja palaavat sitten kotiin”. Pahan diktaattorin syrjäyttäminen kuulostaa jalolta teolta, mutta Bushin naiivisti omaksuma demokratian vientitehtävä Irakissa on kyllä huippuesimerkki asioiden oikean laidan väärin ymmärtämisestä. Isä-Bush varoitti kyllä poikaansa, mutta näköjään pojasta polvi pahenee.
Kysymys ei ole pelkästään USA:n ja länsimaiden sotakoneiston käytöstä, vaan vielä enemmän - arabimaiden kannalta - vääränä pidetyn länsimaisen kulttuurin levittämispyrkimyksistä, jotka sotivat islamin uskonnollisia tavoitteita vastaan.
Isis perustaa ideologiansa jihadismin varhaisiin muotoihin ja sen vihollisia ovat siis kaikki muut (myös islamismin eri muodot), koska ne ilmeisesti Isisin mukaan ovat jo antaneet periksi vihatulle läntiselle hegemonialle.
Al-Qaidan nousun voidaan nähdä voimistuneen Yhdysvaltain valta-aseman seurauksena. Arabien ylpeys ei kerta kaikkiaan suvainnut amerikkalaisten häpäisypolitiikkaa. Isis taas on Al-Qaida-kytkentäinen liike.
Islamisoitumista on voinut kiihdyttää myös ns. arabikevät (alkaen 2010-2011). Oliko tässä kysymys lännen katteettomista odotuksista koskien demokratian etenemistä - ja vastaavasti Isisin nousun juuret?
Edellä on esitetty useampia syitä islamin radikalisoitumiselle. On perusteltuja syitä olettaa, että kysymys ei ole yhdestä ratkaisevasta syystä, vaan monien seikkojen yhteisvaikutuksesta. Kukin taho sitten painottaa omaa näkemystään. Vaikka ääri-islamismin nousun merkit ovatkin nähtävissä jo pidemmällä aikavälillä, ei voida sivuuttaa vuonna 2003 tapahtuneen lännen intervention merkitystä terrorismin ketjureaktion laukaisevana tekijänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti