Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, milloin Ulkopoliittisen instituutin (UPI) johtavat asiantuntijat ja Erkki Tuomioja ajautuvat törmäyskurssille. Käytännössä vastakkainasettelu on ollut pitkän aikaa voimassa, sen ei vain ole annettu ryöpsähtää julkisuuteen. Merkit näkyvät nyt.
Charly Salonius-Pasternak antoi Ylelle lausunnon Venäjä-suhteista A-studion haastattelussa, jossa hän väitti Suomen salailevan ilmatilaloukkauksia. Samassa A-studiossa Erkki Tuomioja tarttui heti väitteeseen ja torjui sen paikkansapitämättömänä. Todettiin, että ilmatilaloukkauksia on tapahtunut vuoden 2015 aikana kaksi kappaletta, toisen aiheutti Yhdysvallat Ahvenanmaan lähistöllä (15 minuuttia) ja toisen Venäjä Porvoon edustalla (muutamia minuutteja). Tuomioja toi esille sen tosiasian, että ilmatilaloukkaukset on aina julkistettu välittömästi ja näin on tapahtunut jo 10 vuoden ajan. Tuomioja myös antoi ymmärtää, että osa ilmatilaloukkauksista on tapahtunut Suomen lahden keskellä kulkevan lentokäytävän kapeuden takia – siis vahingossa. Salonius-Pasternakilta olisi pitänyt vaatia selitys väitetystä salailusta.
Kupletin juoni oli aivan selvä: Salonius-Pasternak hyökkäsi voimakkaasti Suomen konfliktiin valmistautumattomuutta vastaan ja Erkki Tuomioja taas valoi öljyä laineille. Sama vastakkainasettelu vallitsi myös koskien venäläisten suorittamia kiinteistö- ja maakauppoja (massiivisessa mielessä), hybridisotaa ja turvapaikkakriisiä (pakolaismuuttovirta Venäjältä Suomeen).
Suomi ei ole Tuomiojan mielestä erityisesti Venäjän mielenkiinnon kohteena esimerkiksi hybridisodankäynnissä, vaan Venäjä käy ”sotaansa” laajalla rintamalla. Salonius-Pasternak taas näkee Venäjän pyrkimykset erityisesti Suomeen kohdistuvana hybridisotana.
Ulkopoliittisen instituutin Mika Aaltola ja Salonius-Pasternak ovat vetäneet erittäin haukkamaista linjaa suhteessa Venäjään. Kun Suomesta ei ole heidän mielestään ”Venäjän haastajaksi”, he haluaisivat Suomen liittyvän Natoon. Heille on annettu vapaus esittää mielipiteitään UPI:n asiantuntijoina. Itse asiassa UPI on pitkälle leimautunut heidän mielipiteidensä mukaan. Ulkopoliittisella instituutilla ei ole yhtenäistä kantaa asioihin, sillä on vain ns. asiantuntijoidensa erillisiä kantoja!
Erimielisyys kulminoituu lähiaikoina, kun Nato-keskustelu tiivistyy hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selvityksen ollessa tekeillä. UPI:n eniten julkisuudessa olleet ns. asiantuntijat eli Aaltola ja Salonius-Pasternak ovat taatusti eri mieltä Tuomiojan kanssa.
Muutoinkin asenteet näkyvät selkeästi. HS:n Anna-Liina Kauhanen liputti voimakkaasti omaa ja Helsingin Sanomien Nato-myönteistä kantaansa esim. tuoreessa Hesarissa 17.2.2016. Pidän selvänä, että HS lisää kierroksia toisaalta maamme kokemista uhista ja toisaalta näiden uhkien ratkaisuista Naton avulla hallituksen selvitysten julkaisemisen alla.
Kun Kauhanen kirjoittaa, että ”jos juuri nyt kävisi niin, ettei edes Nato-selvitys (neljän hengen ryhmä, joka tukee varsinaista ulko- ja puolustuspoliittista selvitystyötä) saisi eloa julkiseen keskusteluun, olisi se vakavan itsetutkiskelun paikka”. Tämän voisi tulkita niin, että Kauhanen käytännössä ihmettelee, kun suomalaiset eivät innostu liittoutumisesta ja luo kuvaa, että asenne ei ole vastuullinen. Näin siis riippumaton Helsingin Sanomat.
Richard Sakwan Hodorkovski teoksen mukaan on ilmeistä, että nykyisen uuskonsevatiivi vyörytyksen päämäärä on maailman totaalinen rauhoittaminen, eli agloamerikkalainen maailmanheruus. Hodorkvski oli rakenntamassa venäjälle täyttä vauhtia kaksoisvalta tilannetta,jukos yritysrypään kautta. Jukosin työntekiöitä oli niin Jablokossa kuin myös Kommunistien parlamenttiryhmässä. Hodorkovskin yhteydet amrikkalaiseen Rand ajatushautomoon ja myös Cheineyn edustamiin piireihin, joille tämä oli lupaillut valtaan päästesään venäjän ydinaseen yksipuolista eliminoimista. Ilman tämäntapaista taustavouhotusta ei ole ymmärrettävissä UPI n mainitsemiesi Saloniuksen ja Aholan suorastaan uskonnollisperäinen yksisilmäisyys,miehet on selvästi lumottu ja ovat transatlantisten arvojen hypnoosissa. Sakwan mukaan harmittava takaisku Randilaisille ja kumppaneille oli Presidentti Bush nuoremman syvä ystävyys Putinin kanssa, oli Bush väittänyt kirkkain silmin tuota yhteyttä epäileville viettävänsä laatuaikaa Putinin kanssa. Maamme henkinen ilmapiiri alkaa saada muuten piirtitä Mac Cartyn ajoista, tälläkertaa vain edes venäjää ymmärtävät alkavat olla vainon kohteita, itse aion mennä tänäiltana Tamperelle, siellä Hannu Taanila puhuu telakalla Venäjän uhasta.
VastaaPoistaYritän omalta vähäiseltä osaltani määrittää reaalipoliittista Venäjä-suhdetta lähipäivinä.
VastaaPoistaTaanilaa kuultu on, tunnelma apea. Joukossa fiksun oloisia nuoria,kansalaisaktivisteiksi imoittautuneita,yhteyksiä tuntui olevan ympäri maailman kaltaistensa kanssa. Itselleni järkytys oli Taanilan kertoomus itsenäisyydemme alkuajoilta, kun neuvosto venäjä lähetti ensimmäiset diplomaattinsa, joutuivat ensin karanteeniiin ja täi saunaan. Tilaisuudessa oli vahvasti myös esillä puolustuspolitikkamme sitominen suoraan yhdysvaltoihin ohi Nato rakenteiden, demokratian halventaminen laajenee rahapolitikasta puolustuspolitikaan.
VastaaPoistaVyörytys tuntuu olevan meneillään: Jussi Niinistö, Stubb......
VastaaPoista