sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Matti Vanhanen ja liittoutumattomuus

Helsingin Sanomat (9.4.2016) tulkitsee etuaukeaman otsakkeessaan Matti Vanhasta seuraavasti: ”Vanhanen: Natoa täytyy harkita”. Tyypillistä Helsingin Sanomia, tulkinta on Natoon päin kallellaan verrattuna siihen, mitä Vanhanen lehden sisäsivuilla toteaa.

Mitä merkitystä Vanhasen kannalla on? No, onhan hän sentään ilmoittautunut presidentinvaaliehdokkaaksi (vahvistus tapahtuu tosin vasta keskustan kesäkuun 2016 puoluekokouksessa). Pidän keskustan kantaa ratkaisevana ajatellen nyt valmisteilla olevia puolustus- ja turvallisuuspoliittisia selvityksiä, jotka viitoittavat Suomen kantaa ehkä jopa vuosiksi eteenpäin.

Vasemmistoliitto, sdp ja osan vihreistä on selkeäesti Natoa vastaan. Koska perusuomalaista ei tiedetä (kanta on ambivalentti) on keskustan kanta ratkaiseva. Tosin perussuomalaisten rivikannattajista huomattava osa on Natoa vastaan. Kokoomus ja rkp ovat sitten ”Nato-puolueita” pääsääntöisesti.

Tosiasiassa Vanhasen kanta HS:n sisäsivuilla on kiteytetysti se, että hän ei kannata Nato-hakemusta, mutta jättää harkintamahdollisuuden, jos tilanne radikaalisti muuttuisi. Hesarin spekulointi, jolla pidetään yllä kannan vaihtumismahdollisuutta, on osa lehden vaikuttamismekanismia.

Natoon liittymisen vastustajana sanoisin, että parempi olisi, jos keskustan kanta olisi ”ei, ei, ei”. Nyt se on Vanhasen suulla ei, ei …. ehkä joskus tulevaisuudessa voidaan harkita”. Tärkeintä on, että se ei ole timosoinilainen kanta, joka on mielestäni on ”en tiedä, saatan muuttaa kantaani”.

Suomalaisten tavallisten kansalaisten Natoon liittymistä vastustava selkeä kanta suhteessa 2/3 vs. 1/3 on joka tapauksessa tärkeä argumentti talous-, päätoimittaja- ja oikeistoeliitin lännettynyttä asennetta vastustettaessa.

On helppo yhtyä presidentin turvallisuuspoliittiseen linjaukseen, jossa on neljä peruspilaria: oma puolustus, Venäjä, länsikumppanuudet ja kansainväliset sopimukset ja liittoumat. Jos yksi pilari heikkenee pitää muiden vahvistua. Vanhasen mielestä minkään pilarin ei pidä antaa tuhoutua. Tähän voin yhtyä ja jopa painottaa sitä. Meillä on voimia, jotka suhtautuvat joko välinpitämättömästi johonkin neljästä pilarista tai peräti laiminlyövät jonkin neljästä osasta.

Neljää pilaria voisin tarkentaa omalta osaltani seuraavasti: 1) Oma puolustus. Kyllä, on pidettävä huolta itsenäisen puolustuksen kyvystä kaikkien aselajien osalta. Työnjakoon ja yhteistyöhön voidaan pyrkiä Ruotsin kanssa, kunhan ei lasketa yksin sen varaan missään aselajissa. Puolustustaisteluun pitää olla valmius mihin ilmansuuntaan tahansa. 2) Venäjä. Tärkeintä on, että sloganin ”maantieteelle emme mahda mitään” -rinnalle nostetaan lausahdus ”maantiede on meille mahdollisuus”. On väärin kokea Venäjä-suhde välttämättömänä pakkona. Se on aktiivista yhteistyömahdollisuuksien etsintää ja tavoittelua paitsi poliittisesti ja taloudellisesti, niin myös kulttuurisesti. En näkisi edes puolustusvälineiden hankinnan osalta periaatteellista estettä Venäjä-yhteistyölle. 3) Länsikumppanuudet. Suomen ei pidä omilla toimillaan horjuttaa Venäjä-pilaria yhtään enempää kuin nyt talouspakotteilla tehdään. Päinvastoin kahdenkeskisyyden pitää nousta EU-suhteen rinnalle ja joissakin tapauksissa ohikin. Venäjän lähialueilla pitää pyrkiä vakauteen eikä sen horjuttamiseen taktisilla yhteistyömanöövereilla esimerkiksi sotaharjoituksilla. Olen Vanhasen kanssa samaa mieltä, että kumppanuudet ovat parempi kun artiklavetoisuus. 4) Länsikumppanuudet ja kansainväliset sopimukset. Suomi on elimellinen osa läntistä liberaalia demokratiaa, kulttuuria ja elinpiiriä. Sopimuksia kunnioitetaan, mutta sopimusrakenteiden sisällä pyritään vähentämään olemassa olevia jännitteitä valtioiden välillä.

Vaikuttaa siltä, että Suomessa pyritään aktiivisesti pitämään munat monessa korissa ja välttämään juupas-eipäs -tilannetta kansainvälisissä suhteissa. Samaa sapluunaa noudatetaan Nato-suhteissa, jossa pyritään Natoon liittymisen sijasta löytämään välittäviä ratkaisuja tasapainon (sekä valtakunnan sisäisen että ulkoisen) saavuttamiseksi.

2 kommenttia:

  1. Nykymuotoisen Naton ja varsinkin sen tämänhetkisen rahoituksen päivät saataa olla luettu, yhdysvallat tuskin suostuu enää kauan 70 prosentin osuuteen naton rahoituksesta.Tietenkin sotateknologisen kompleksin tahot haluavat pitää kiini nykymuodosta. Kuulin muten eräältä asiaa tuntevalta taholta, että tuleva sota tulisi käydä hyvänsään aikana koska hornetit ovat ogelmissa lumen ja pakkasen seassa, kun taas suhoit ovat niissä ,kuin kotonaan.

    VastaaPoista
  2. Military Industrial Complex vs. Donald Trump? Veikkaan, että Trump ehtii muuttaa mielipiteensä vielä monta kertaa.

    VastaaPoista