Oy Suomi Ab - JAA, EI, TYHJÄÄ

Hallitus on pannut tuulemaan ja tuo kansanvaltaisille markkinoille koko ajan uusia ehdotuksia - osa niistä on mullistavia. Pääministerin suusta kuultuna ehdotukset kuulostavat ”päätösesityksiltä”. Odotusarvo on ilmeisesti, että selvityksessä olevat asiat saavat kannatuksen taakseen. Päinvastainen lopputulos koetaan yllätykselliseksi tai suorastaan epätodennäköiseksi: pitäähän järjen voittaa!

Eduskuntaan on syntynyt hallitusta tukeva JAA-patteri ja sitä vastassa oleva EI-patteri – tai näin ainakin väitetään. Asetelma on kaavamainen, mutta jotkin tahot haluavat pitää sitä ehdoin tahdoin yllä. Kyllähän EI-kannallekin löytyy perusteita, sillä monet hallituksen aiemmat esitykset ovat olleet huolimattomasti valmisteltuja ja lopulta hallitus itsekin on myöntänyt, että perustelut asioiden läpivientiin eivät ole olleet riittäviä.

Ajattelutapa näyttää olevan se, että ihmisten täytyisi tajuta, että edut, jotka heiltä leikataan on tarkoitettu heidän hyväkseen: opintotuen leikkaukset, lomien lyhentäminen, lomarahojen leikkaukset, sairauslomaa omaan piikkiin, työajan pidentäminen, ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen leikkaus, sunnuntai- ja ylityökorvausten leikkaaminen, päivähoitomaksujen nostaminen, työn tekeminen työttömyyskorvausta pienemmällä palkalla……

Ihmisten pitäisi ottaa tyynesti vastaan, mitä ylempää sanellaan. Jos ihmiset eivät tätä ymmärrä, päättäjät loukkaantuvat ja heittäytyvät marttyyreiksi. Minusta tässä koko prosessissa on kysymys demokratian toteuttamisesta, jossa eri ryhmillä – niin päättäjillä kuin tavallisilla ihmisillä - on ”yhteisestä hyvästä” oma käsityksensä. Ja niin pitääkin olla.

Demokratiaan kuuluu myös päätösesitysten pureksiminen, joka monille poikki ja pinoon -miehelle ja naiselle on kauhistus: valitellaan etanamaista päätöksentekoa. Erikseen ovat sitten ne, jotka populistisista syistä armahtavat kansan, mutta syyllistävät ammattiyhdistykset ja opposition. Tässä täytyy olla jokin salainen kaipuu autoritääriseen päätöksentekoon. Eikö ihmisillä ole oikeus vastustaa ”viisaita päätöksiä”, jos heistä siltä tuntuu? Ei ole lainkaan selvää, että ”viisaat päätökset” ovat viisaita. Päinvastoin kulutuskysyntää heikentävät päätökset saattavat olla tässä tilanteessa tyhmiä.

EI ja JAA -ajattelu kulminoituu yhtiöittämisasiassa. Siitä seuraavassa.

Väylien yhtiöittämisessä pääministeri haluaisi odotella selvitystyön tuloksia, joskin esimerkiksi Juhani Korpelan, entisen liikenneministeriön kansliapäällikön kritiikki Helsingin Sanomissa 21.4. 2016 (”Päätöksiä väyläinvestoinneista ei voi delegoida valtionyhtiöille”) on jo etukäteen hyvin kriittinen.

Oppositiolla ei ole malttia odotella selvitystyön lopputulosta. Pelkäävätkö opposition edustajat, että valmistelu etenee selvitystyön aikana alkaen toteuttaa itseään jo matkan varrella?

Villakoiran ydin käytävässä yhtiöittämiskeskustelussa on, että - omaan käytännön kokemukseenikin viitaten - esimerkiksi kuntayhtymät pyrkivät irtaantumaan demokraattisesta talutusnuorasta ja tekemään ”omia” päätöksiä. Osakeyhtiöt ovat askel pidemmälle. Ne ovat kuntayhtymiä itsenäisempiä päätöksentekijöitä. Niillä on keinot pitää päätökset pienen joukon tiedossa. Siksi pääministerin kanta, että yhtiöittäminen tuo läpinäkyvyyttä päätöksentekoon on omituinen. Jos otetaan esimerkki kunnasta, niin omistajien edustajien (kunnan luottamushenkilöiden) on vaikeaa päästä sisälle kunnan omistaman yhtiön asioihin, elleivät yhtiön johdossa toimivat henkilöt aivan erityisesti pidä huolta tiedonkulusta.

Olemmeko siis hurskaiden lupausten varassa, että juuri nyt Väylä Oy:n tapauksessa kaikki edellä mainitut vanhat synnit on heitetty syrjään ja kansanvaltainen järjestelmä määrää suunnan yhtiössä?

On taipumusta, että omistajan edustajat eivät yhtiön hallituksessa näe jonkin aikaa toimittuaan valtion kokonaisetua, vaan ryhtyvät kapea-alaisesti ”yhtiön miehiksi tai naisiksi”.

Onko pääministerillä naiivi kuvitelma, että yhtiöittämisessä on kysymys vain hallinnoimisen tekniikasta, ja että valtion etu tulee kaikissa tapauksissa täytetyksi. Mahtavalla Väylä Oy:llä on niin suuri valta, että se voi lobata eduskuntaa mennen tullen. Jos Väylä Oy toteutuisi - mikä on hyvin epävarmaa - on syytä olla tarkkana, ettei jonain päivänä herätä siihen, että valta on jossain muualla, kuin missä sen on kuviteltu olevan.

Entä korjausvelka? Sitä kiistattomasti on, ja paljon. Olen nähnyt arvioita Yhdysvaltojen ja muiden valtioiden käsittämättömän suurista korjausveloista. Sanoisin, että korjausvelat ovat valtiosta riippumatta tulleet jäädäkseen. Kysymys ei siis ole pelkästään Suomen ongelmasta, eikä ongelmaa voiteta yhtiöittämällä, ellei sitten priorisoida väyläinfraa kaiken yläpuolelle. Samalla tietenkin väylämaksut nousevat helposti kohtuuttomuuksiin.

::::::::::::::::::::::::::

Eduskunnassa on puolueiden sisällä tapahtumassa mielenkiintoisia muutoksia. Olen tähän asiaan kiinnittänyt huomiota jo aiemmin. On hämmentävää havaita, kuinka keskustan perinteistä linjaa edustavat kansanedustajat ovat käpertyneet aivan omiin oloihinsa konkreettisesti (kts. eduskunnan täysistunnot) kynsiään kaivaen, kun (uus)liberaalin suuntauksen vinha tuuli puhaltaa. Epäilen, että jossain vaiheessa toisinajattelijat heräävät vaatimaan oman linjansa huomioonottamista. Kansalaisten gallupeissa esiintyvillä arvioinneilla on herkästi vaikuttavaa tilausta.

Sivustatukea tulee perussuomalaisilta, joilla on selkeitä vaikeuksia pysyä oikeistoliberaalissa menossa mukana. Persut ovat heränneet maailmaan, jossa he eivät kuvitelleet olevansa, kun hallitusta muodostettiin. Viime aikoina on ruvettu vaatimaan vaaleja (väliin), jotta voitaisiin tarkistaa valittujen linjausten kannatus. Kansalta saadun mandaatin ei katsota olevan kunnossa.

:::::::::::::::::::::::::::

On huomionarvoista, että vähän aikaa sitten oikeistofraktio oli selvästi erillään muusta oikeistosta, mutta nyt hallituksen politiikka monilta osin tukee laitaoikeiston tavoitteita. Samalla Elina Lepomäen protesti on kuivumassa kokoon. Jäljellä on vielä kokoomuksen yrittäjäsiiven mahdollinen protesti. Meneillään on muutostrendi, johon olen viitannut lukemattomissa kirjoituksissa, ja josta voisi tässä yhteydessä käyttää nimeä: demokratia vs. teknokratia. Teknokratiakäsite tarkoittaa tässä asiantuntijavaltaan perustuvaa hallinnoimistapaa, jolla ei ole testattua poliittista tukea. Useissa maissa teknokratia on vaihtunut autoritäärisyyteen. Tästä meillä Suomessa ei toistaiseksi ole kysymys, vaikka viehtymystä saattaakin olla.

Teknokraattisen päätöksentekotavan ja poliittisen päätöksenteon jakolinja ei kulje poliittisten puolueiden välissä, vaan niiden keskellä. Perussuomalainen populismi on erityisen altis jauhautumaan teknokraattien myllytyksessä.

Demokratian tiettyjä heikkouksia käytetään hyväksi ja laajeneva Oy Suomi Ab on merkki tästä. Ei auta, vaikka tietyt tahot kilvan vakuuttavat, että kansanvalta ei ole vaarassa. Ehkä ei, mutta ainakin se on kapenemassa. Olen peräänkuuluttanut demokratian tehostamistoimia ja ihmisten vaikutuskanavien laajentamismahdollisuuksia vastalääkkeenä teknokraattisille oikopoluille.

Veikkaan, että tässä hämmennyksen tilassa suurin osa kansanedustajista haluaisi vastata moniin politiikan kysymyksiin ”TYHJÄÄ”. Teknokraatteja saatetaan näennäisesti peesata, mutta vain niin kauan kuin menestys seuraa tavoitteita.