Hesarin Nato-linja

 

 Helsingin Sanomat omaksui jo varhain Nato-myönteisen kannan. Se ilmoittaa olevansa sitoutumaton, mutta Natoon liittymisen osalta se on täysin sitoutunut. Uutisoinnissa se vaivihkaa tai sitten aivan avoimesti liputtaa liittoutumisen puolesta.

Tarkoitus on tietenkin vaikuttaa lukijoihin mielipiteitä ohjailevasti. Se tehdään usein hienovaraisesti pidättäytyen voimakkaista kannanotoista.

Hesarin vaikuttamislinja näkyi 16.2.2022, kun lehti julkaisi jälleen yhden version ”Nato Ei-Nato kyllä”  -gallupeista. Etusivuillaan Hesari otsikoi: ”HS-gallup: Venäjän pelko yhä Nato-jarru”. Otsikko heijastaa tiettyä pettymystä ja samalla pelko-sanan korostamista turhautumismielessä ikään kuin haluten sanoa, että eikö siitä pelosta vieläkään ole  päästy irti? Sisäsivujen artikkelissa vahvistetaan  Nato-henkistä asennetta otsikolla  ”HS-gallup: Natosta toivotaan turvaa pahan päivän varalle”. Otsake on napattu mielipidetiedustelun Kantar TNS:n tutkimusjohtajan Sakari Nurmelan suusta. Toki Nurmela mainitsee tutkimukseen viitaten myös Nato-jäsenyyttä vastaan olevien kärkiperustelun: ”miten setvitään asiat Venäjän kanssa,  jos ollaan jäseniä”, mutta tämä ei ole pääviesti.

Itse gallupissa eritellään toistakymmentä väittämää – sekä liittymisen puolesta että liittymistä vastaan - joihin reilu tuhat kyselyyn vastannutta ottivat kantaa. Vastaajat saivat valita valmiiksi annetuista vaihtoehdoista omaa kantaansa vastaavat ja niin monta vaihtoehtoa kuin katsoivat tarpeelliseksi. Väittämät otsikoidaan gallup-jutussa seuraavasti: ”Suomen Nato-jäsenyyden puolesta puhuvat asiat” (12 väitettä tai ”asiaa”)  ja ”Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan puhuvat  asiat” (12 väitettä tai ”asiaa”).

En puutu tarkemmin valittujen väitteiden oikeutukseen, mutta yleisellä tasolla sanoisin, että monet niistä ovat varsin kyseenalaisia ja johdattelevia. Esimerkki Naton puolesta -väitteistä: ”Suomen riski joutua osaksi kansainvälisiä selkkauksia vähenisi”. Vähenisikö?

Ennen kuin erittelen vastauksia hiukan  tarkemmin,  kiinnittäisin huomiota vastausten jakauman pylväsdiagrammeihin, nimittäin pylväät  (kyllä ja ei -puolella) eivät tunnu vastaavan kyselyn tuloksia. Esimerkki: tärkeimmäksi Nato-jäsenyyden puolesta puhuvaksi väittämäksi saatiin ”Nato-joukot tulisivat apuun,  jos Suomeen hyökättäisiin” 46 prosentin kannatuksella. Toisella puolella (ei Natoon) ykköseksi valittua väittämää ”Suomen ja Venäjän väliset suhteet muuttuisivat huonommiksi” kannatti 57 prosenttia vastaajista. Huomiota herättää,  että prosentuaalisia vastausosuuksia kuvaavat pylväsdiagrammit  kyllä- ja ei-puolella eivät ole oikein mitoitettu suhteessa toisiinsa. Nato-jäsenyyden puolesta puhuvat pylväät ovat joko liian pitkiä tai jäsenyyttä vastaan olevat pylväät ovat liian lyhyet. Onko näin? Käsitänkö oikein?  Vai ovatko pylväsdiagrammit täysin erillään toisistaan? Siinä tapauksessa diagrammit antavat hämäävän vaikutelman tuloksista, sillä lukija vertaa niitä toisiinsa automaattisesti nähdessään ne vieretysten.

Jäsenyyttä vastaan olevien väittämien prosenttisuudet saavat gallupissa kauttaaltaan suuremman kannatuksen kuin Nato-jäsenyyden puolesta puhuvien väittämien prosenttiosuudet. Ero on aivan selvä, mutta lehdessä tähän ei kiinnitetä mitään huomiota. Esimerkiksi viidenneksi korkein Natoon liittymisen puolesta esitetty väite (”Nato-maana Suomi olisi vihdoin osa länttä”) saa 22 prosentin kannatuksen ja  viidenneksi suurin Natoon liittymistä vastaan esitetty  väite (”Suomen rooli idän ja lännen keskustelukumppanina loppuisi”) saa 38 prosentin kannatuksen. Sama trendi vallitsee kautta koko kyselyn.

Kannatusmittaukseen osallistujat ovat käsitykseni mukaan voineet antaa kannatuksensa kumman tahansa väiteryppään yksittäiselle väitteelle.

Vielä kommentoisin erästä asiaa. Väite ”Suomen ja Venäjän väliset suhteet muuttuisivat huonommiksi” (jos liityttäisiin Natoon) ei tarkoita samaa kuin ”Venäjän pelko”,  johon Hesarin etusivun otsikossa viitataan. Venäjä-suhteiden muuttuminen huonommiksi Natoon liittymisen takia on  monien mielestä fakta,  jonka kannalla suuri osa vastaajista oli. ”Pelko”-sanan käyttö tässä yhteydessä on otsikon valinneen toimittajan omaa tulkintaa. ”Pelko” on johdatteleva ja manipuloiva ilmaus.

Ohessa on kiinnitetty huomiota ehkä monen mielestä pieniin asioihin, mutta olen sitä mieltä,  että juuri tällainen spekuloiva lähestymistapa on kannanmuodostukseen vaikuttava asia. Hiljaa hivuttamalla ”hyvää” tulee…… 

PS

Helsingin Sanomien toimittajan Heikki Aittokosken laajassa artikkelissa ”Hermopelin juuret ovat 1990-luvulla” 19.2.2022 puitiin lännen ja idän ”välitilaa” 1990-luvulla kaikkien osapuolien hakiessa uutta asemaa tapahtuneeseen kehitykseen (vapautuminen kylmän sodan maailmasta) nähden. Tästä on johdettu ”ikkuna” Natoon, kun todetaan,  että 1990-luvulla Suomelle olivat ovet ja ikkunat avoinna Natoon liittymiselle ja mahdollisuutta olisi pitänyt käyttää hyväksi. Samaa ajattelua kannatti Jussi Halla-aho Yle TV1:n Ykkösaamussa 19.2.2022. Jotenkin jää vaikutelma,  että ihmisille halutaan synnyttää huono omatunto, kun silloin ei liitytty Natoon. Halutaan siis nähdä Nato-kysymys ikään kuin ulkopuolisten muuttujien temmellyskenttänä, johon Suomea hädissään sovitetaan. Nyt ollaan pahoillaan,  kun kansainvälisten jännitteiden vuoksi ei voida tehdä sitä,  mikä 1990-luvulla oli apposen avoin mahdollisuus. Miksi annetaan yhden ajatuskulun ohjata käyttäytymistä? Miksi ei voida ajatella, että Suomi ihan omista syistään ei halunnut/ei halua Naton jäseneksi (ei nyt,  eikä aiemmin!)  riippumatta siitä ovatko ikkunat ja ovet auki tai kiinni?

PS

Edellä esitetty kritiikki ei koske artikkelin kirjottajaa, Heikki Aittokoskea, joka toteaa neutraalisti artikkelinsa lopuksi, että  ”Suomella oli 1990-luvun lopulla tarjolla lukuisia ulko- ja turvallisuuspoliittisia vaihtoehtoja.  Jäljelle jäävät loputtomat jossittelun mahdollisuudet siitä,  tekikö Suomi oikeat valinnat”.