Kuka dominoi politiikassa haja-asutusalueita nyt?

 

Lapsuuteeni ja nuoruuteeni kuuluivat Suomenniemen kunnan Suomenkylässä vietetyt kesät heinätöineen, viljankorjuineen… Oltiin Suomen ”syvässä etelässä”. Suomen keskusta oli maalaisliitto ja sen asema oli vankkumaton maaseudulla.  Presidentit olivat Kekkosia….

Kaikki oli niin suurta ja avaraa 1960-luvun vaihteessa peltojen ympäröimän navetan ollessa täynnä lehmiä. Metsän tummanvihreä nauha siinsi kaukana peltojen takana taivaanrannassa. Modernia aikaa edusti telkkari, joka tuli taloon Rooman olympialaisia varten. Kylän ihmiset kokoontuivat illalla tupaan näköradiota tiirailemaan. Monet jäivät katsomaan myöhäisillan sarjafilmejä vielä isäntien painuessa unten maille. Avoimet ovet olivat osa sen aikaista luottamusyhteiskuntaa!

Kotiimme - naapurikunnan kirkonkylään - televisio tuli monta vuotta myöhemmin. Moderni saattoi tulla todellakin vauraaseen maalaistaloon traktoreineen ja autoineen ennen taajamia.  Silloin TV:n tuijottaminen aloitettiin virityskuvan katselulla.

Kun katselin 40 vuotta sitten järven toiselta puolelta mökiltäni kylämaisemaa,  näkyi se vielä hyvin, mutta on nyttemmin peittynyt puiden taakse aivan kuin muistuttaen vanhan elämänmuodon katoamisesta. Siitä ei todellakaan ole juuri mitään jäljellä. Kesäasukkaat ovat luoneet uuden kunnan omine palvelutarpeineen.

Joskus kysyin, milloin sähköt tulivat kylään. Niin, ei siitä ollut kovinkaan kauaa, joskus 1940-luvun lopulla. Miten ihmeessä sitä ennen pärjättiin? Kehitys kiihtyi varsinkin maaseudun vaurauden päivinä 1960-luvulla.  

Tupa oli kaiken keskus ja vaitelias nuorempi isäntä dominoi tätä kaikkeutta, vai oliko se sittenkin emäntä, joka ruokki meidät kaikki….. Me naskalit vierittelimme kuulalaakereita tuvan leveillä lattialankuilla kaataaksemme toisen osapuolen tinasotilaita. Vähän varttuneempana luin iltaisin puolihämärässä talon vintillä Pekka Lipposen seikkailuja ja isännän Jalluja….

Vaikka maatila oli vauraanpuoleinen hankittiin leivän jatkeeksi kalaa. Olin nuotanvedossa mukana, kuten olin heinänteossakin. Ruislyhteet ja -kuhilaat syntyivät itsestään selvinä asioina (isäntä tosin naureskeli, että Pekka se köyttää vasikkaa, kun olin hajareisin lyhteen päällä). Työsuojelumääräykset eivät olleet esteenä, kun olin se viimeinen kaveri navetan vintillä, joka tunki heinää katonrajassa pärekaton naulojen raapiessa päätä ja lämpötilan ollessa tukahduttava.

Tuon miljöön poliittisia valtasuhteita on vavahduttanut paradigman muutos: Suomen keskusta on syrjäytetty johtavan puolueen paikalta ja perussuomalaiset ovat tulleet joka vaalipiirissä  tilalle. Etenevätkö he jatkossa kylä- ja savutasolle saakka? Pystyykö perussuomalaiset politiikallaan luomaan vanhan hyvän ajan tunnelman ja silti sopeutumaan nykypäivän ilmastonmuutos-, polttoaine- ja kustannuskriisihaasteisiin?

Miten tähän on päädytty?

”Maaseutu pettyi keskustaan” kirkuu otsake Helsingin Sanomissa (8.4.2023) pyyhkäisten syrjään nostalgiset muistoni vanhasta maaseutu-Suomesta. Hesari jatkaa: ”(Keskustaa) vastaan tulivat turve, bensan hinta ja Tiktok”.

Vaalien tuloksia kuvaavan kartan värejä on tutkittu hartaasti ja näyttää siltä, että kirjoitukseni johdannossa kuvattu maaseudun toimeentulon edunvalvoja on lopullisesti vaihtunut keskustasta perussuomalaisiin. Enää ei puhuta vauraasta maaseudusta. Nyt sinnitellään. Perussuomalaiset on parannettu painos SMP:stä. Sen oikeistolainen konservatismi on tehonnut myös kaupungeissa.

Tulkintani  mukaan Juha Sipilän yritys liberalisoida keskusta meni pieleen. Keskusta sai vuonna 2015 21,1 prosentin kannatuksen, josta pudottiin 13,8 prosenttiin vuonna 2019 ja edelleen 11,3 prosenttiin vuonna 2023. Sipilän kaudella (2015-2019) kannatus putosi siis 7,3 prosenttia ja Annika Saarikon kaudella edelleen 2,5 prosenttia. Prosentit puolittuivat. Nyt keskustassa on suosittua leimata vihervasemmistohallitus virheeksi suhteellisen pienen tappion takia. Kukaan ei näytä muistavan Marinin hallituksen merkittäviä saavutuksia vaikeiden haasteiden keskellä. Entä keskustan porvarihallituksen aikana kärsimä lähes kolminkertainen tappio verrattuna tähän tuoreeseen tappioon? Mistä se kertoo? Keskustan mennessä Rinteen-Marinin hallitukseen ministeri Antti Kurvinen kehui, että kymmenestä keskustan vaatimuksesta saatiin yksitoista läpi!  Juuri nyt tuntuu siltä,  että keskusta yrittää tehdä - jälleen kerran - haaksirikolleen syntipukin muista. Mistä on kysymys, jos politiikka pyrkii vastaamaan modernin haasteisiin, mutta kannattajat haluavat säilyttää menneen maailman ja hakea turvaa siitä?

Myös sellaisen johtopäätöksen olen tehnyt,  että viime hetken etujen tuottaminen vaalien alla jollekin ryhmälle ei tuo tulosta (puolueesta riippumatta). Nyt Saarikko yritti ylimääräisellä lapsilisällä houkutella kannattajia, mutta ilman vastakaikua. Samoin taktikoiva saamelaiskäräjälain jarruttelu ei sekään hyödyttänyt puoluetta. Aitoihin kannatuksen muutoksiin täytyy ilmeisesti olla trendinomaisia syitä. Temput harvoin onnistuvat. Tätä alleviivaa keskustan pyrkimys parantaa asemiaan muita hallituspuolueita ärsyttäneellä tempoilulla.

Sen sijaan oleellinen vaikutus kannatukseen oli keskustaväen  tyytymättömyydellä useisiin perusasioihin, kuten turpeentuotantoon kohdistuneeseen ”alasajoon”, maatalouden kustannuskriisin hoitamiseen, polttoaineiden jakeluvelvoitteen liian tehokkaaseen käyttöönottoon, polttoaineveron suuruuteen, sähköautojen hankintatukeen (hyödyn saavat hyvätuloiset), ilmastonmuutostoimien jarruttamisen hitauteen, tuulisähköpuistojen massiiviseen käyttöönottoon (hyödyt kohdistuvat muille seuduille kuin niille, jonne tuulisähköä rakennetaan).

Kovaa kritiikkiä kohdistui myös Marinin hallituksen arvopohjaan, joka oli liian vapaamielinen (huumeet, kasvatuksen arvot, kouluväkivallan uhka ja monet muut lainsäädännön sallivuudet).

Haluttiin siis periaatteessa konservatiivisempaa toimintaympäristöä ja säännöstöä, mutta toisaalta sallivampaa suhtautumista ihmisiä lähellä oleviin elämäntapakysymyksiin (esim. torjuva suhtautuminen metsästyksen liian tiukkoihin rajoituksiin).

Keskusta pyrki asemaansa parantaakseen lainsäädännön lievennyksiin/tiukentamiseen asiasta riippuen, mutta äänestäjien tuomio oli jyrkkä:  liian vähän, liian myöhään.

Tässä ei ole kaikki. Syntyy vaikutelma, että on kaksi Suomea: konservatiivinen perinne-Suomi ja liberaali kansalaisvapauksia suosiva Suomi, joiden välillä on liki umpeenkuromaton ero. On kyseenalaista olisiko keskusta pärjännyt millään kompromisseilla Marinin hallituksessa, olisiko se itse asiassa pärjännyt missään kokoonpanossa?  Kilpailija perussuomalaiset tunnisti toimivan keinovalikoiman sekä kaupunki- että maaseutuinterventioon. Uusia perussuomalaisia vaikuttajia ei voi leimata pintasuosion tavoittelijoiksi. Heissä on - varsinkin nuorissa – ennakkoluulottomuutta, joka poikkeaa perinteisestä nostalgia-populismista.  

Keskusta joutuu miettimään tästä eteenpäin, mihin yhdistelmään se kuuluu tai pääsee voidakseen itse vahvistua. Juuri nyt vaikuttaa siltä, että muut haluavat sen vankistamaan porvarienemmistöä, mutta lähteekö keskusta taas uuteen seikkailuun? Ei taida kannattaa, ensin sen on löydettävä itsensä ja sitten ne, jotka uskovat puolueeseen. Mitä on olla keskellä?

::::::::::::::::::::::::::::::

Perussuomalaisten edeltäjän Suomen maaseudun puolueen, SMP:n nostalgia perustui yhteiskunnan modernisoitumisen ja kaupungistumisen vastustamiseen Yhteiskunnan nopea rakennemuutos 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa satoi SMP:n laariin. Puolueen kannatuspohja lepäsi pientilojen varassa. Tässä oli ongelma: ne eivät enää elättäneet maaseudulla sinnittelijöitä kuin osaksi ja tilat muuttuivat vähitellen elinkelvottomiksi. SMP katosi puoluekartalta.

Perussuomalaiset edustaa populismin toista polvea Suomessa. Ensimmäisen sukupolven SMP:llä oli parhaimmillaan 18 kansanedustajaa. Perussuomalaiset teki läpimurron vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, jolloin se sai 19,1 prosentin kannatuksen.  Puolue on puolustanut saamaansa menestystä sitkeästi monien vaiherikkaiden vuosien aikana 2010- ja 2020-luvulla. Samalla se on muuttunut populismipainotteisesta puolueesta yleispuolueen suuntaan.

Vuoden 2018 presidentinvaaleissa puolueen ehdokas Laura Huhtasaari otti käyttöön nostalgisen iskulauseen ”Suomi takaisin”. Hän tarkoitti tällä, että ”suomalaiset ensin” amerikkalaisen vastineensa ”America First” mukaisesti. Huhtasaari jätti presidentinvaaleissa taakseen ns. vanhojen puolueiden ehdokkaita. Haluttiin korostaa paluuta vanhaan turvalliseen Suomeen (”Turvallinen Suomi takaisin”). ”Perusasiat” (mitä ikinä niillä tarkoitettiinkaan) nostettiin tikunnokkaan. Kokonainen perinteinen  elämänmuoto oli vaaravyöhykkeessä perussuomalaisten mielestä (vrt. Suomenniemi-takaumat).

Vastustettavina kohdetahoina olivat liberaalit tahot ja korostuneen vihreät arvot. Suosittuja puolueen sivistyneistön käyttämiä ilmauksia olivat ”kulttuurimarxilaisuus” ja ”Frankfurtin koulukunta”, johon niputetaan kaikki vasemmistolaisuuteen vivahtava, kuten akateeminen vasemmistolaisuus, ympäristöpolitiikka, liberaali suhtautuminen maahanmuuttoon sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden kategorioiden rikkominen. Myös kommunismi haukkumasanana on yleistynyt. Perinteiset instituutiot, kuten avioliitto ovat perussuomalaisten mielestä uhanalaisia. Puolueen  mukaan niitä pyritään liberaalien vastustajien taholta määrittämään uudelleen.

Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa nähtiin perussuomalaisten osittainen uudistuminen. Se lienee ollut välttämätöntä koko maan ja varsinkin kaupunkikannatuksen varmistamiseksi. Joiltain osin perussuomalaiset ovat luopuneet laurahuhtasaarelaisesta umpipopulistisesta propagandasta ja raivanneet etenemisväylän kehityksen kärkeen mm. asiakeskeisessä netin hyödyntämisessä vaalikamppailuissa ja  vaalien välillä.