Onnellisuusraportti 2023

 

 Tätä kirjoitettaessa 20.3.2023 on tullut kuluneeksi 10 vuotta ensimmäisestä kansainvälisestä ”Onnellisuuden päivästä” (20.3.2013).

Taas on liki tieteellisesti todistettu, että Suomi on maailman onnellisin kansakunta, nyt jo kuudennen kerran peräperää. Tämän kertoo YK:n perustaman Sustainable Development Solutions Network-järjestön julkaisema raportti. Se on  vakiinnuttanut asemansa onnellisuuden de facto mittarina.

The World Happiness Reportin maiden onnellisuutta käsittelevä lista perustuu onnellisuuden tasoa mittaavan kyselytutkimuksen  tuloksiin. Tutkimuksesta johdettu maiden välinen vertailu tehdään käyttäen kuutta faktoria, jotka ovat Tulot (bkt/capita), Terveys, Sosiaalinen tuki, Vapaus tehdä keskeisiä omaa elämää koskevia päätöksiä, Hyväntekeväisyys/anteliasuus, Korruption vähäisyys.

Olen näissä kirjoituksissani käsitellyt raporttia ainakin kolme kertaa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Niinpä en käy uutta raporttia läpi pohjiaan myöten, vaan nostan esille muutamia keskeisiä kohtia siitä. Mielenkiintoisinta tuoreimmassa raportissa on, miten maailma ravisuttaneet koettelemukset (koronapandemia, voimakas inflaatio, korkeat korot ja julma Ukrainan sota) seuraamuksineen heijastuvat raportista. Kysymys raportissa oli tällä kertaa maailmaa kurittaneiden onnettomien tapahtumien sietokyvystä. Tutkimus osoittaa, että ihmiset ovat sopeutuvia ja pyrkivät maksimoimaan onnellisuuden vallitsevissa olosuhteissa. Niinpä onnellisuuspisteet eivät romahtaneet.

Tutkimuksen johtaja, tunnettu pankkimies Jeffrey Sachs totesi uuden raportin  julkaisemisen yhteydessä, että hyvinvointi (jonka pitäisi olla ehdoton politiikan päämäärä) ei ole luonteeltaan ”pehmeä” tai ”epätarkka” , vaan fokuksessa tulisi olla  toimeentulo, henkinen ja fyysinen terveys sekä hyvä kansalaisuus. Näiden viisauksien pitäisi realisoitua käytännössä, jotta saavutetaan onnellisuus.

Sachs huomioi Suomen moninkertaisen menestyksen tuoden myös esille rikkirevittyjen Libanonin ja Afganistanin sijoituksen rankingissa: ne ovat kaksi onnettominta valtiota. Valtioiden sijoittumista rankingissa  eivät ole ohjanneet katastrofit vaan pitkäkestoiset trendit.

Tosiasiaksi jää, että onnellisuus jakautuu epätasaisesti ihmisten kesken. Vaikka dramaattiset onnellisuuden muutokset lähihistoriassa ovat harvinaisia, voidaan puhua onnellisuuskuilusta sekä kansakuntien sisällä että välillä. Onnellisuuskuilun olleessa pieni kasvaa onnellisuus herkemmin.

Nostan vielä esille joitakin yksittäisiä huomioita raportista:

Raportista selviää ilahduttava seikka, että ihmisten auttamishalu on herätteenä toimineen pandemian jälkeen jäänyt kohonneelle tasolla.

Raportissa vihjataan sosiaalisen median käyttömahdollisuuksien lisäämiseen onnellisuuden mittauksissa jatkossa.

Yllättäen on voitu todeta, että hyvinvointi Ukrainassa laski Venäjä hyökkäyssodan (2022) seurauksena vähemmän kuin mitä tapahtui vuonna 2014 Venäjän anastaessa Krimin. Tämän on arvioitu johtuneen lisääntyneen kansainvälisen tuen saannista nykysodan aikana. Mutta taustalla voi olla osittain kansakunnan terästäytyminen kuolemanvaran lisääntyessä.

Vaikuttaa siltä, että jos onnellisuus on arvo, niin se on varsin pysyvä arvo, kuten arvot yleensäkin. Viittaan maakohtaiseen onnellisuusrankingiin jopa 10 vuoden perspektiivillä.  Saavutettua ”yhteiskunnallista onnellisuutta” ei ilmeisesti horjuteta helposti isollakaan kriisillä. Eli jos on päässyt kadun aurinkoiselle puolelle, onnellisuudesta pyritään pitämään kiinni viimeiseen saakka.

::::::::::::::::::::::::::::::::::

 

 

Ihmisiä kiinnostaa  kovasti onnellisuuden ranking enkä tässäkään sitä sivuuta. Ykkössija nappasi Suomi  arvosanalla 7,8 (olen pyöristänyt tarkat indeksit). Kakkosena ja kolmosena olivat tutut Tanska (7,6) ja Islanti (7,5). Mutta neljänneltä sijalta löytyy  yllättäjä Israel (7,5). Viidennestä sijasta eteenpäin arvosanat muotoutuivat seuraaviksi: 5) Hollanti (7,4), 6) Ruotsi (7,4), 7) Norja (7,3), 8) Sveitsi (7,2), 9) Luxenburg (7,2), 10) Uusi Seelanti (7,1).

Tarkka ero Suomen ja Tanskan välillä oli 0,218.

Muita mielenkiintoisia sijoituksia: 15) USA (6,9), 16) Saksa (6,9), 21) Ranska (6,7), 31) Viro (6,5), 33) Italia (6,4), 47) Japani (6,1), 64) Kiina (5,8), 92) Ukraina (5,1).

Yhteensä mukana oli 109 maata. Kaikki Pohjoismaat sijoittuvat siis seitsemän parhaan joukkoon!

Mikä tekee Pohjoismaiden kansalaiset niin poikkeuksellisen tyytyväisiksi elämäänsä? Siihen antaa vastauksen onnellisuusraportissa kolme vuotta sitten tehty erittely  Pohjoismaiden menestyksestä. Lainaan sitä tässä.

Lainaus alkaa…. 

Tarkemassa selvityksessä käy ilmi, että keskeisimmät selitykset liittyvät instituutioiden laatuun, joiden kautta Pohjoismaissa hoidetaan tai pidetään yllä edellisessä kappaleessa mainittuja hyvinvoinnin tekijöitä. Pohjoismaista tyytyväisyyttä eivät selitä tai määritä kylmä sää, pieni väestömäärä, kansojen homogeenisuus tai itsemurhaluvut. Sen sijaan avaimena toimii korkea korrelaatio eri selittävien tekijöiden välillä eli kysymys on positiivisten asioiden kokonaisuudesta. Erilaiset selittävät tekijät muodostavat ”luuppeja”, jotka ovat aiheuttaneet positiivisen kehän.

Historia selittää paljon Pohjoismaiden onnistumisesta. Ne ovat onnistuneet rakentamaan kehittyneet yhteiskunnat viimeisen 100 vuoden aikana rauhanomaisin keinoin lukuun ottamatta Suomea, jossa käytiin katkera sisällissota vuonna 1918. Raportissa kiinnitetään huomiota kuitenkin aivan oleelliseen asiaan eli Suomen hämmästyttävän nopeaan toipumiseen kansakuntaa repineestä veljessodasta. Seuranneella lainsäädännöllä estettiin syvien luokkarakenteiden syntyminen.

Massiivinen panostus koulutukseen yli 100 vuoden ajan on ratkaiseva tekijä kehittyneiden yhteiskuntien muodostumiselle Pohjolaan.

Toisaalta historiassa on paljon myyttejä, jotka eivät pidä paikkansa. Myytteihin kuuluu Pohjoismaiden suosiollinen ilmanala, joka kumoutuu monien mielestä, kun puhutaan talvesta…….. Pikemminkin tyytyväisyydessä ja sitä kautta onnellisuudessa on kysymys Pohjoismaiden ihmisten hyvästä sopeutumisesta haastaviin olosuhteisiin.

Toinen myytti on korkea itsemurhien määrä Pohjolassa ja varsinkin Suomessa, joka on ristiriidassa onnellisuuden tason kanssa. Itsemurhaluvut ovat kuitenkin vuosien varrella alentuneet jyrkästi Pohjolassa (ml. Suomi) ja ovat nykyään lähellä Euroopan keskiarvoa.

Raportissa ei käsitellä sitä mahdollisuutta, että monilla alueilla itsemurhat koetaan häpeällisinä, jolloin suhteessa rehellisesti lukunsa ilmoittavat näyttäytyvät todellisuutta negatiivisemmassa valossa.

Kolmas myytti on, että on helpompi rakentaa hyvinvointivaltio (ja sitä kautta onnellisuutta) pieneen ja väestöltään homogeeniseen maahan – kuten Pohjoismaihin - kuin väestötihentymiin. Mitään tällaista yhteyttä ei ole tutkimuksissa kuitenkaan todettu, ei suuntaan eikä toiseen. Itse asiassa Pohjoismaat ovat väestöltään hyvin heterogeenisiä ja silti onnellisuusrankingin kärjessä. On jännittävää nähdä heijastuvatko Ruotsin etniset ongelmat jossain vaiheessa kansakunnan onnellisuuteen (nyt Ruotsi on Pohjoismaiden heikoin sijalla kuusi).

Monien mielestä pahin on toteutunut: lähiöiden etniset ongelmat ovat 2020-luvulla kaatuneet päälle. Mutta onnellisuudesta puheen olen: miksi Ruotsi sijoittuu hienosti kuudenneksi?/PT 21.3.2023

Juuri nyt tilanne on sellainen, että yleensä onnellisimmissa valtioissa on myös onnellisimmat maahanmuuttajat (kärjessä tässä kategoriassa on ollut Suomi!). Raportti näkee syyn tähän olevan onnistuneissa yhteiskunnan instituutioissa. Pitääköhän tämä vielä paikkansa…../PT 21.3.2023?

Raportissa katsotaan, että koska Pohjoismaissa ei ole ollut monien muiden maiden kaltaista ”alaluokkaa”, orjista tai halpatyövoimasta puhumattakaan, on tämä fakta ollut omiaan luomaan edellytyksiä hyvinvointipolulle. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan (”anteliaat hyvinvointipalvelut”) yhteys onnellisuuteen on raportin mukaan selviö, samoin työntekijöitä suojaava työmarkkinoiden säätely.

Useaan otteeseen raportissa kiitellään laadukkaiden instituutioiden merkitystä onnellisuuden takaajina. Tässä Pohjoismaat ovat erityisesti onnistuneet. Perustana ovat toisaalta sananvapaus, kokoontumisvapaus ja poliittinen vakaus ja toisaalta hallinnon tehokkuus, sen korkea taso ja korruption vastaisessa työssä onnistuminen.

Pohjoismaat ovat kuuluisia tulonjaon tasaisuudesta, mutta raportti ei yksiselitteisesti näe vähäisiä tuloeroja sellaisenaan tyytyväisyyden ehtona. Pikemminkin eräät muut muuttujat ovat vaikuttamassa hyvinvoinnin herkkään tasapainoon. Niinpä voidaan sanoa, että jos suuret tuloerot johtavat heikkoon luottamukseen, reiluuden alhaiseen tasoon yhteiskunnassa ja sosiaalisten etenemismahdollisuuksien puutteeseen, on tuloerojen vaikutus negatiivinen. Voidaan jopa sanoa, että tuloeroja siedetään, jos hyvinvointivaltio on tasokas.

Elämän valintojen tekeminen itsenäisesti ja vapaasti kytkeytyy kansalaisten onnellisuuden tasoon. Yksilöllisyyden suvaitseminen on siis yksi hyvinvoinnin edellytys. Pohjoismainen hyvinvointi koostuu onnistuneesta modernisaatiosta, varallisuuden maksimoinnista, yhteiskunnallisesta solidaarisuudesta ja poliittisesta ja henkilökohtaisesta vapaudesta. Kaikissa näissä Pohjoismaat ovat johtavia valtioita. Tähän liittyen sosiaalinen koheesio (liikkuvuus) on yksi pohjoismaisen onnellisuuden kivijaloista; raportin kärkikolmikon muodostavat tässä asiassa Tanska, Suomi ja Ruotsi.

Luottamus toisiin ihmisiin on jo vanhastaan tunnettu hyvinvoinnin ehdoton edellytys (kokeissa kadotettu lomapakko palautettiin omistajalle!). Pohjoismaisen turvallisuuden korostuminen on oleellinen tekijä myös kansakuntaa koskevissa kriiseissä.

Edellä olevaa ”listaa” Pohjoismaiden paremmuudesta vuoden 2000 raportissa kuvataan ”hengästyttäväksi”. Muutakin perustetta menestymiselle löytyy: esimerkiksi Pohjoismaat ovat vähemmän haavoittuvia kuin muut taloudellisille ja hyvinvoinnin menetyksille. Nyt (v. 2000/PT 21.3.2023!) hiipumassa oleva koronakriisi oli varsinainen onnellisuuden ja hyvinvoinnin testi, mutta sen vaikutus nähdään vasta tulevissa kyselyissä. Kuten nyt voidaan havaita koronapandemia ei ole heilauttanut kärkimaiden järjestystä. Ihmisten taipumus vertailla itseään toisiin ihmisiin toimii hyvinvoinnin eduksi Pohjoismaissa, joissa hyvinvoinnin tasaisuus vähentää ”huonommuuden tuntemusten ” eroja. Tanskan köyhien ero vastaaviin amerikkalaisiin on melkoinen.

Kun mitataan onnellisuutta henkilökohtaisen kokemuksen kautta tunnetasolla, monet meitä vähemmän kehittyneet maat nappaavat kärkisijat Pohjoismaiden nenän edestä. Monet ovat olleet yllättyneitä, kun Pohjoismaat kaappasivat kärkisijoja YK:n onnellisuusmittareilla. Niinpä ihmiset hieraisivat silmiään: olemmeko oikeasti näin onnellisia? Pohjoismaiden asukkailla oli itsetuntemuksen perusteella paljon ”pessimistisempi” käsitys itsestään kuin YK:n raportit ovat 2010- ja 2020-luvulla osoittaneet, ajatellaan ilmeisesti, että ”hymyilyn määrä” kertoo todellisesta onnellisuudesta enemmän kuin tilastonumerot onnellisuuden edellytyksiä arvioitaessa. Voihan se niin ollakin! Vuoden 2020 raportissa todetaankin, että tyytyväisyys elämään yksilö- tai kansallisella tasolla ei ole tae positiivisten tunteiden tiheälle ilmenemiselle. Onnellisuus on monitahoinen asia…..

Lainaus päättyy tähän….

Jäämme odottamaan seuraava onnellisuuskartoitusta ja Suomen sijoittumista siinä.