Spede: elokuva elokuvan tekemisen vaikeudesta

 

 

”Spede” on Aleksi Delikourasin elokuva elokuvan tekemisen (ja varsinkin komedian tai farssin tekemisen) vaikeudesta. Keskushenkilö on kaikkien tuntema Pertti Pasanen eli Spede, joka harjoitti koomikon vaativaa työtä 1950-luvulta lähtien, aluksi radiossa ja sitten TV:ssä. Mukana elokuvassa ovat tietenkin myös Vesku, Simo, Marjatta, Ere Kokkonen ja Jukka Virtanen. Spedeä näyttelee Riku Nieminen ja selviytyy kohtalaisen hyvin vaativasta roolista, jonka esikuvasta melkein kaikilla suomalaisilla on jokin käsitys.

Speden henkilöhahmon kuvaamisen haaste on siinä, ettei ole yhtä Spedeä vaan monta. On tuottaja Spede, ohjaaja Spede, näyttelijä Spede ja taiteilija Spede, elokuvien rahoittaja Spede, rahamies ja rahanahne Spede, naistenmies ja avioliiton rikkoja Spede, keksijä Spede, työnarkomaani Spede, kriitikoita vastaan taisteleva Spede, omia turhaumiaan väkivaltaisesti ulkopuolisiin purkava Spede, suuria instituutioita (esim. Yle) vastaan taisteleva Spede ja kunnianhimoisempia kollegoja vastaan kamppaileva Spede,  vain muutaman mainitakseni.

Elokuvassa Speden elämä pyritään ”siivuttamaan” eri tehtäviin ja se on todella haastava tehtävä. Tämä johtaa siihen, että kukin edellä luetelluista ambitioiden kohteista ohenee aivan silmissä.

Aivan klassisia ovat Speden taistelut julkisia apurahakoneistoja vastaan, joista Spedelle useimmiten jäi luu käteen. Spede taisteli samalla itsekunnioituksen säilyttämisen puolesta vaihtelevalla menestyksellä. Hänen omintakeinen taiteellisuutensa  jäi paitsi arvostuksesta, jonka se objektiivisestikin arvioiden olisi ansainnut.

Minkä Spede valitsi elämäntehtäväkseen useista vaihtoehdoista? Sanoisin suorasukaisesti, että hauskana olemisen ja sen avulla rahan tekemisen. Koomikon luonnetta on vaikea määrittää, sillä koomikko saattaa ”kotioloissa” olla varsin sulkeutunut ja vakava, ehkä tuskainenkin. Henkilöä arvioitaessa voi siis kohdattaessa tulla vastaan odotuksiin nähden poikkeavia piirteitä. Elokuvassa Speden synkkää puolta – verbaalista ja fyysistä väkivaltaisuutta – vain ohuesti sivutaan. Speden pinna lienee ollut hyvin usein  kireällä, jopa katkeamispisteessä riittämättömyyden tunteiden kalvaessa mieltä.

Häntä piinasi hauskan miehen maine. Piti esittää koko ajan jotain muuta kuin sisimmässään oli. ”Kaikkihan Speden tuntevat” -iskulause sisältää suuren väärinymmärryksen. Viihdyttäjä-juontaja Heikki Hietamies taisi kerran sanoa, ettei hän ole koskaan tavannut niin tosikkomaista miestä kuin Spede oli.

Spede sisimmässään halusi tehdä hauskoja laatuelokuvia, mutta siitä tavoitteesta hän  ei yksin pystynyt selviämään. Hän tarvitsi ”kavereita”. Elokuvien tekeminen oli keskinäisriippuvuuden sanelema työnteon laji. Jos Spede-elokuvassa haluaa nähdä syvällisempiä ihmissuhdemekanismeja, niin Ere Kokkosen ja Speden ihmissuhde täyttää vaatimuksen. Speden kaksinkamppailu Ere Kokkosen kanssa liittyy mitä intensiivisimmin elokuvan teon organisointiin ja päätöksenteon ristiriitoihin, ja tietenkin elokuvan tekemisen taiteellisiin päämääriin. Se on ainoa osa Spede-elokuvassa,  jossa keskitytään johonkin teemaan pitkäjänteisemmin. Kokkonen pyrkii luomaan taiteen tekemisen tasolle määreet, joita kiireisen Speden on vaikea omaksua. Käsittääkseni Kokkonen tavoitteli elokuvamaisempaa otetta ja vähemmän sketsikokoelmaa.

Speden ja Kokkosen kaksinkamppailu on kuvattu elokuvassa  suhteellisen uskottavasti. Jos elokuvassa esitetty näkemys pitää paikkansa, oli Kokkosen osuus huomattavasti aiemmin kuvattua intensiivisempi ja vahvempi.  

Spede halusi luoda omien sääntöjensä mukaisia elokuvia. Ajattelu tulee hyvin esille eräässä Jörn Donnerin johtamassa  vanhassa keskusteluohjelmassa, jossa mukana ovat Spede ja Lenita Airisto. Spede julistaa lähes 10-kohtaisen  ohjelman elokuvataiteen tukemisen ja tekemisen koko prosessin kuvaukseksi. En tiedä pystyikö hän saamaan asettamansa tavoitteet läpi, nimittäin mukana painoi arvioijan subjektiivinen näkemys. Speden ja Yleisradion suhteet samoin  kuin muut yhteydet rahoittajiin ja palkitsijoihin olivat kauttaaltaan rasitteiset.                                                                                                                                                    

Speden yksi etu ja haaste oli, että hän oli onnistuneimmillaan sketsiviihteen tekijä, ja siinä  hän oli parhaimmillaan loistava. Speden vanhoissa elokuvissa saattoi käydä niin, että vitsit loppuivat puolen tunnin kohdalla, suurin piirtein samassa ajassa, jossa päättyivät TV:n puolen tunnin pituiset Spede-showt. Speden elokuvien tekeminen vaikutti kaaosmaiselta, vaikka väitettiin, että käsikirjoitusta noudatettiin tunnontarkasti.

Työnarkomaanina Spede laiminlöi tärkeitä ihmissuhteita. Hän ajautui tilapäisiin suhteisiin ja palasi – silloin kun palasi - kotiin huonon omantunnon saattelemana. Vaimoon suhde rapistui ajan kanssa, mutta raha liene poissulkenut kokonaan irtautumisen.

Speden ylivoimainen  menestyksen sinetti oli elokuvien katsojamäärät, parhaimmillaan liki miljoona katselijaa/elokuva. Hän todella osasi luoda elokuvia,  jotka vetosivat Suomen kansaan. Pahaksi onneksi meikäläisen kaltaisiin ihmisiin hänen elokuvansa tehosivat vain kohtuullisesti. Väitän, että vähemmällä kiireellä jäljestä olisi tullut vielä parempaa ja mietitympää. Katsojilta Spede sai lyömättömän mandaatin hänen elokuviensa tasoa arvostelevia tahoja vastaan.

Yksi Spede-elokuvan pinnalle liimatuista lyhyistä teemanpätkistä oli Edvin Laineen lyhyt piipahdus elokuvassa jonka tarkoituksena lienee ollut Speden vastaisen liittouman edustajan - siis Laineen - esiinmarssi, jossa hän tuomitsi viihteen tekemisen elokuvien pohjana perusteellisesti. Tämäkin episodi osoittaa, miten tiukoille Spede joutui oman elokuvan genreä  puolustaessaan.

Elokuvanteon hahmoista eniten toisiaan vastaavina tyyppinä nähdään Ere Kokkonen ja Vesa-Matti Loiri , jonka ohjaaja antaa käyttää pari ehkäpä ohjaajan mieltymyksiä vastaavaa kommenttia komedian/farssin  tekemisestä.

Spede oli riippuvainen Vesa-Matti Loirista ja hänen henkilöhahmoistaan, varsinkin Uuno Turhapurosta. Loirin lähtö Turkuun teatterintekijäksi kehittämään ammattitaitoaan Holmbergin ja Långbackan johdolla oli Spedelle ankara isku vasten kasvoja. Ilmat pakenivat miehestä ja Spede lysähti kasaan silmissä. Tämä kohta elävimmin kuvaa näyttämötaiteilija Vesa-Matti Loirin korkeatasoisia suorituksia Turussa verrattuna Speden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Speden rahat eivät pystyneet viemään pohjaa Loirin ambitioiden täyttymiseltä Turussa, joka oli Loirin uran kannalta ainoa oikea ratkaisu hänen irtautumisekseen Speden otteesta. 

::::::::::::::::::::::::

Elokuva Spedestä ei ole ollut menestys. Miksi?

Spede jää Suomen kulttuurihistoriaan viihteen tekemisen jättiläisenä. Hän oli brändi, josta riitti palanen monille muillekin. Spede halusi itse johtaa kaikkia työn alla olevien teosten osa-alueita. Hän jopa halusi omistaa yhteistyökumppaninsa.

Elokuva paitsi pönkittää Speden mainetta, niin myös esittelee ihmisen nimeltä Pertti Pasanen hyvine ja kelvottomine piirteineen.

Sketsiviihteen taitajana (sekä käsikirjoittajana että esittäjän ominaisuudessa) Spede nousee omaan luokkaansa.

Ps

Pienenä sivujuonteena tartun Spede-elokuvan hahmojen tupakointiin. Speden kaverit olivat ketjupolttajia. Tässä mielessä elokuva oli rehellisempi kuin esimerkiksi aiemmin arvostelemani ”Oppenheimer”, jossa totaalinen polttamattomuus oli mielestäni ”ohjelmallista”.