Mika Maliranta ja Niku Määttänen kirjoittavat Hesarin Vieraskynässä 22.2.2013, että pohjoismainen malli lisää tehokkaasti työn tuottavuutta ja luovaa tuhoa. He ovat oikeassa.
Asia ei ole aivan uusi, sillä Rudolf Meidner ja Gösta Rehn totesivat jo 1940-luvun lopulla esitellessään solidaarisen palkkapolitiikan avainkohtia, että palkkaus tappaa heikot työpaikat ts. työpaikat, jotka eivät pysy (solidaarisissa) palkankorotuksissa mukana. Jostakin syystä Maliranta ja Määttänen eivät tuo kirjoituksessaan tätä puolta juurikaan esille. He kyllä toteavat että ”kilpailun ansiosta tuottavuuskasvun hyödyt jäävät pääosin palkansaajille ja kuluttajille”, mikä sinänsä on totta. Mutta se kova juttu tässä on suhtautuminen palkankorotuksiin. Meillä on juuri nyt menossa kova draivi palkkojen jäädyttämisen puolesta (ja vähän aikaa sitten palkkojen alentamisen puolesta).
Palkkojen alentaminen tai jäädyttäminen olisi luovan tuhon vastainen toimenpide. Se ”luova” -sana siinä tarkoittaa, että uusia innovaatioita ja uusia työpaikkoja synnytetään riittävän ripeässä tahdissa ja sana ”tuho” taas tarkoittaa, että yritys ei ole kilpailukykyinen maksaakseen sopimusten mukaisia palkkoja. Iskukykyisimmät yritykset selviävät.
Tietenkin skandinaavinen malli pitää sisällään monia yhteiskunnan toimenpiteitä, joilla kilpailukyvylle luodaan edellytykset. Näitä ovat mm. koulutus, asuntojen saanti (ml. vuokra-asunnot) ja yhteiskuntarauha. Hyvinvointiyhteiskunnan parhaita piirteitä ei varmaan kukaan yritysjohtaja kiistä.
Kirjoittajat ottavat esille hyvän tuottavuuden maana myös Yhdysvallat. Kun Yhdysvalloissa ei ole voimassa skandinaavista mallia, joku voi ihmetellä, miksi maa niputetaan samaan yhteyteen Ruotsin ja Suomen kanssa. Yhdysvallat on antanut palkkojen mukautua kilpailutilanteeseen. Lyhyellä aikavälillä on saatu työn tuottavuus nousemaan, mutta pitkällä aikavälillä tämä ei ole kannattava ajatus. Ei ihme, että Obama ajaa minimipalkan korotusta. Sitä paitsi Yhdysvaltain teollisuudessa palkat ”mukautuksista” huolimatta ovat jääneet liian korkealle tasolle, jolloin työpaikkoja on siirtynyt kaukoitään. Myös USA:ssa olisi syytä pyrkiä kilpailemaan hyvillä palkoilla eikä huonoilla palkoilla.
Entä jatkossa? Skandinavian maissa on vastassa globalisaation tuomat ilmiöt. Korkeat palkat syövät työpaikkoja Kiinan ja muiden maiden hyväksi. Tietenkin tämäkin on osa luovaa tuhoa, se on globaalia luovaa tuhoa. Maliranta ja Määttänen aivan oikein toteavat, että asuntotuotannon tehostaminen, ulkomaiset työntekijät ja yritysten rahoitusympäristön toimivuus ovat must-juttuja.
On pakko luoda uusia tuotteita, jotka ovat kilpailukykyisiä markkinoilla. Tämä on avainasia, jos halutaan menestyä eli luoda ainakin yhtä paljon kuin tuhotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti