Jan Hurri ottaa Taloussanomien kolumneissaan ansiokkaasti kantaa talouden eri ilmiöihin. Kirjoitukset ovat asiantuntevia ja niissä pyritään löytämään viisasten kivi totuuden paljastamiseksi. Viimeisimmässä kirjoituksessaan ”Saksako muka talousveturi? Ennemmin kasvurohmu”, hän jatkaa tutulla linjallaan. Joudun kuitenkin käsittelemään kirjoitusta kriittisesti. Kolumnin pääsisältö näyttää olevan Saksan ja muun EU:n keskinäisissä suhteissa ja kilpailutilanteessa. Annetaan ymmärtää, että Saksa on selvinnyt voittajana talouskilpailussa ja osin sen takia muut maat, varsinkin Etelä-Euroon maat ovat kärsineet. Tässä on paljon perää: saksalaiset ovat laskeneet hyötynsä tarkkaan. Silti jotkin asiat kirjoituksessa vaivaavat.
Kirjoituksessa tarkastellaan teollisuustuotannon laskua yksipuolisesta näkökulmasta. Se on ikäänkuin Euroopan sisäinen nollasummapeli. Tarkastelu on aivan liian kapea-alainen. Teollisuustuotannon ”alasajo” on paljon laajempi globaali ilmiö. Esimerkiksi Yhdysvalloissa teollisuustuotantoa on lyöty laimin vuosikymmeniä ja vasta aivan viime aikoina on herätty panostamaan muutokseen. Tunnetusti voimasuhteet teollisuustuotannossa ovat muuttuneet idän hyväksi lännen kustannuksella. Pidän tätä kehitystä paljon oleellisempana kuin EU:n sisällä tapahtunutta kehitystä. Kysymys ei siis ole ensisijaisesti Euroopan sisäisestä nollasummapelistä, vaan pikemminkin kehittyvien maiden ja kehittyneiden maiden nollasummapelistä. Myöskään Saksa ei voi kehua suurella menestyksellä, jos sen teollisuustuotanto on vuoden 2008 tasolla. Enemmänkin kysymys on Saksan torjuntavoitosta.
”Saksan ja parin muun vahvan maan teollisuus kasvoi sen, minkä Ranska ja muut maat menettivät. Euro ei auttanutkaan taloutta yhdentymään niin kuin piti. Kävi päinvastoin.” Mitenkähän on? Kuvitelma siitä, että EU:n yhdentyminen olisi ollut ratkaisu kilpailukykyongelmiin on ehkä alunpitäenkin ollut väärä. Globaalit heilahtelut saattoivat/saattavat kumoavat EU:n vaikutuksen, vaikka yhdentymisellä olisikin ollut alun perin tarkoitettu positiivinen vaikutus. Se, että Saksan teollisuus on pystynyt pitämään pintansa ei ole yllätys. Jälleen viittaisin Saksan menestyksen viennissä jo Länsi-Saksan ajoilta asti. Kysymys ei ole mistään uudesta ilmiöstä, ei ainakaan EU:hun liittyvästä ilmiöstä.
Hurri vertaa Saksaa Kiinaan talouden kasvussa. En vertaisi. Kiinan luvut ovat omaa luokkaansa. Sitä paitsi sen lähtöluvut ovat niin erilaiset, että tästäkään syystä en suorittaisi rinnastusta. Saksa on onnistunut parhaiten taistelemaan idän vyörytystä vastaan. Siinä kaikki. Yhdentymisen peruspilarit, yhteinen korkotaso ja valuuttariskin poistuminen, eivät ole johtaneet integraation syvenemiseen. Euroopan maiden kulttuurierot ovat päinvastoin aiheuttaneet eri maiden kehityksen loitontumisen toisistaan. Tässä Hurri on aivan oikeassa.
Kilpailukykymuutosten lisäksi haluaisin kajota toiseenkin Hurrin kirjoituksen pääteemaan, nimittäin kuplatalouteen. Hurri kirjoittaa: ”Euro tuskin yksin synnytti kriisimaiden velkakuplaa ja Saksan ”säästökuplaa”, mutta ilmeisesti euro oli yksi keskeisistä vaikuttimista epäsuhtaisen talousilmiön taustalla”. Kysymys on painotuksesta. Kiinteä valuuttakurssi on tietenkin osasyy siihen, että oman valuutan kautta saatavia joustoelementtejä ei pystytty hyödyntämään. Talouskupla käsitteenä on kuitenkin monisyisempi. Yhdysvalloissa ja monissa muissa maissa on viime vuosikymmeninä syntynyt kuplia, vaikka mailla onkin ollut oma valuutta.
Uusliberaalin ideologian mukanaan tuoma sääntelyn purku, eksoottiset rahoitusinstrumentit ja kuvitelma, että tehokkaat markkinat kumoavat talouden heilahteluja ovat aivan oleellisia asioita, jos halutaan ymmärtää viime vuosikymmenien talouskehitystä. Edellä mainitut ilmiöt eivät rajaa mitään maantieteellistä aluetta vaikutuspiirinsä ulkopuolelle. Sanalla sanoen kysymys on globaalista ilmiöstä.
Kriisin syitä pohdittaessa on siis syytä nähdä euroalueen ongelman sisäiset syyt, mutta ei sovi myöskään unohtaa laajempia syitä. Minusta näyttää, että euron piikkiin pannan nyt paljon enemmän kuin se ansaitsee. Eurosta on tullut sylkykuppi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti