Juhana Vartiainen jatkaa ikäihmisiä koskevaa keskustelua jälleen tuoreessa kolumnissaan. Hän puuttuu aivan oikein suomalaisten työllisyysasteen voimakkaaseen putoamiseen 60 ikävuoden jälkeen. Vartiainen vertaa kahta ikäryhmää 55-59 vuotiaita ja 60-64 vuotiaita. Edellisen ryhmän työllisyysaste on 73 prosenttia ja jälkimmäisen 43 prosenttia. Vartiaisen mukaan tämä selittää lähes kokonaan Suomen ja Ruotsin välisen eron eläkkeelle siirtymisissä. Ruotsissa ihmiset pysyvät työelämässä paljon pidempään. Suureksi osaksi syy edellä mainittuihin lukuihin on aivan luonnollinen. Juuri tuossa iässä siirrytään eläkkeelle. Mutta muitakin syitä on.
Syvällisempien syiden pohdinta onkin mielenkiintoinen juttu. On ilman muuta selvää, että Suomessa suurempi osa kuin Ruotsissa valitsee henkilökohtaisesti (aiemman) eläkkeelle siirtymisen työssäolon sijaan. Vartiaiseen on tässä helppo yhtyä. Tähän on monta syytä. Suomessa eläkkeelle siirtyminen varsinkin takavuosina oli helppoa. On myös monesti tuotu esille Suomen työelämän huonot viihtyvyystekijät. Tässä on varmaan perää, mutta voi siinä olla myös vahvoja psykologisia seikkoja: kun asiasta on alettu puhua, on siitä kasvanut elämää suurempi asia.
Pitäisi myös ottaa huomioon eliniän keskimääräinen pituus ja sairastavuuden määrä kummassakin maassa.
Toiseksi syyksi Vartiainen esittää vanhan suosikkinäkemyksensä: työnantajat eivät halua palkata yli 60 vuotiaita. Vartiaisen mukaan tässä on kysymys kysyntäongelmasta. Vartiaisen vanha ajatus on, että työntekijöille eläkeiän lähestyessä maksettaisiin nykyistä pienempää palkkaa. Jos näin tehtäisiin työnantajat – Vartiaisen mukaan – palkkaisivat aktiivisemmin ikäihmisiä ja näin kysyntäongelma poistuisi.
Mielestäni työn kysyntäongelma johtuu ensisijaisesti yleisestä kysyntäongelmasta eikä erityisesti eläkeläisiin kohdistuvasta kysyntäongelmasta. Meillä on ollut taantuma, joka on tehokkaasti torjunut kaikenikäisten rekrytoinnin. On erittäin vaikea sanoa, miten korostetusti irtisanomiset kohdistuvat ikäihmisiin. Työmarkkinoilla on vieläkin erittäin suuri joukko suuriin ikäluokkiin kuuluvia ihmisiä. Näin eläkeikää lähestyvien määrä on suuri ja ”tuntuu” siltä, että eläkeikäisiä ei rekrytoida tai sitten irtisanomiset painottuvat eläkeikää lähestyviin. Luulisin, että eläkeikäisten osalta sekä työntävät (työnantajat haluavat ”päästä eroon” työntekijöistä) tekijät että vetävät (eläkeikää lähestyvä haluaa itsekin luopua työelämästä joko kokonaan tai osittain) tekijät vaikuttavat yhtälailla.
Tilastoista voi helposti todeta, että kun kerran on menettänyt työpaikan taloudellisista tai tuotannollisista syistä on erittäin vaikea tulla rekrytoiduksi uudelleen. Pitkäaikaistyöttömyys kohtaa monia eläkeikää lähestyviä.
Kun Vartiainen yrittää tuoda esille, että ikäihmisten palkanalennus olisi lääke kysynnän puutteeseen niin rohkenisin olla eri mieltä. Vartiaisen mukaan palkkamallimme, jonka mukaan palkka kohoaa kokemuksen lisääntyessä olisi syynä torjuntaan. Mielestäni haluttomuus palkata eläkeikää lähestyviä johtuu kyllä pääosin muista syistä, joista vahvimpana on ikärasismi. Meillä on totuttu suurten ikäluokkien johdosta ajatukseen, että nuoria piisaa työmarkkinoilla. Se aika on peruuttamattomasti ohi. Edes nuoret maahanmuuttajat eivät korvaa eläkeläispoistumaa.
Yhteenvetona sanoisin, että eläkeikäisten palkkaamattomuus johtuu 1) yleisestä kysynnän puutteesta, 2) ikärasismista, 3) työntekijöiden itsensä halusta luopua työpaikoista. Eläkeikäisten kokemusta ei haluta hyödyntää työmarkkinoilla läheskään siinä määrin kuin olisi toivottavaa. Ongelman ytimessä on eläkkeelle siirtymisen joustavuuden puute. Meillä ikäjakso (sanokaamme 65-75 vuotiaat) on laajentunut huomattavasti. Samalla työkykyisyys on hajautunut valtavan laajalle ikäjaksolle. Meillä on 60-vuotiaita, joilla ns. vieteri suorana, mutta meillä on myös paljon vanhempia ihmisiä, joiden työkyky on loistavalla tasolla. Ympäristö (ml. työantajat) ja eläkeikäiset itse ovat suggeroineet itsensä tähän ajatukseen, jonka mukaan pidentynyt eläkkeellä oloaika on ”normaalia”. Olen varma - ja tuttujen joukko vahvistaa asian - että työsuuntautuneita ja siihen kykeneviä on todella huomattava määrä. Väittäisin, että helposti 10 prosenttia eläkkeelle siirtyneistä olisi työmarkkinoilla edelleen olevien ihmisten huippua.
Korostaisin nimenomaan elämänkokemuksen merkitystä. Aivan liian usein voi todeta keksityn pyörän uudelleen, kun ei ole jotakuta, joka muistuttaisi asiasta. Valitettavasti myös huonot pyörät keksitään työelämässä uudelleen.
Emme siis tarvitse palkanalennuksia ikäihmisille, vaan joustavuutta eläkkeellesiirtymisessä. Valitettavasti osa-aikaeläkkeelle siirtymisen kynnystä on juuri kiristetty, vaikka muutokseen ei olisi ollut tarvetta. Myös työnantajien sosiaaliturvamaksujen kevennys yli 63-vuotiaiden osalta voisi olla keino työllistää eläkkeellä olevia.
Kun muistutetaan toistuvasti työelämän veteraanien vaikeasta työllistymisestä, niin on syytä painottaa, että meillä tuhansia nuoria, jotka eivät millään tahdo saada töitä työn puutteen (työn kysyntäongelman) takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti