Jyväskylässä tapahtuneen järkyttävän puukotuksen seurauksena (”Äärioikeisto Suomessa” - teoksen julkistamistilaisuus) on annettu lausuntoja, joihin on syytä kiinnittää huomiota. Tarkemmin sanottuna kolme niistä on herättänyt erityistä huomiota. Vesa Puuronen panee merkille Hesarin yleisöpalstalla 2.2.2013 aivan oikein, että maahanmuuttajiin kohdistuvat väkivallanteot eivät saa niin suurta huomiota osakseen kuin Jyväskylän tapauksessa valkoiseen mieheen kohdistunut väkivallanteko. Tasapuolisuus on varmaan siinä vaiheessa edennyt, kun kaikkia väkivallantekoja arvioidaan - kohderyhmästä riippumatta - lehdistössä ja viranomaislausunnoissa samalla tavalla.
Samaisessa lehdessä mielipidesivuilla Tanja Kallioinen aivan oikein panee merkille, että suojelupoliisin ylitarkastaja ”tasapuolisesti” nimeää Jyväskylän tapauksen ”ääriliikkeiden yhteenotoksi”. Vielä merkillisempi on Alexander Stubbin twitter-viesti: mitä eroa on äärioikeistolla ja äärivasemmistolla? Tietyillä tahoilla on siis taipumusta tasoittaa poliittiset argumentit vasemman ja oikean välillä.
Edellä olevasta tulee mieleen Paul Krugmanin tasapuolisuuskommentti New York Timesin kolumnissa, kun hän veikeästi määrittää nykyaikana usein noudatettavan tasapuolisuuden seuraavasti: oletetaan, että meillä on TV-dokumentti maapallon muodosta. Ohjelmassa haastatellaan sekä pyöreän maapallon, että litteän maapallon kannattajia. Lopputulemana todetaan, että ”maapallon muodosta on erilaisia käsityksiä”. Tämä on varmaan hyperkorrektiuden mestarisuoritus.
Tietenkin tuohon yllä olevaan sananvaihtoon liittyy ideologinen viesti: jos sanotaan, että oikeisto on tehnyt väkivallantekoja, niin samaan yhteyteen pitää tasapuolisuuden vuoksi tuoda ”ääriliikkeet” yleensä tai se Stubbin vasen sivusta, jottei oikea reuna yksin tahriinnu vereen.
Olen kuviossa ”Demokratia ja kansanvallan vastaiset voimat” pyrkinyt määrittämään kansanvallan kyseenalaistajat (sattumalta juuri Jyväskylän puukotuksen edellä). Minusta todellakin näyttää siltä, että viimeisten parinkymmenen vuoden aikana hallitusvastuussa Suomessa olleet tahot (poliittiset ja ideologiset suuntaukset) ovat olleet demokratian itsepuolustuksen tukipilareita.
Joku voi sanoa, että eihän Suomessa ole ollut vielä todellista demokratiatestiä. Kaikki tarkoitukselliset tai näennäisesti sattumalta tapahtuneet teot on kuitenkin syytä huomioida. Oikeistopopulismin ja äärioikeistoväkivallantekojen välillä on toki enemmän kuin hajurako, mutta kuinka kauan? Ennaltaehkäisevä työ väkivaltaa vastaan on varmaan oikea tavoite. Tähän ei tarvita erityisiä tasapuolisuuslausuntoja viranomaisilta eikä poliitikoilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti