Barack Obama sai siis toisen tilaisuuden voittamalla presidentinvaalit. Kun ensimmäinen kausi kului republikaanien virheitä korjatessa – itseasiassa oikeampaa on sanoa, että hän yritti korjata niitä – toisen kauden piti olla nousevan talouden hyödyntämistä. Itse asiassa emme tiedä vielä onnistuuko talouden käynnistäminen nousu-uralle. Ehkä.
Mutta tämä ei olekaan pääteema tällä kertaa. Ensimmäisellä kaudella republikaanit järjestivät historiallisen vastustuskampanjan. Esitti presidentti mitä tahansa, hänet pyrittiin nujertamaan. Toinen kausi on alkanut pahaenteisesti: sama peli jatkuu!
On korkea aika sanoutua irti väitteestä, että Yhdysvaltain sisäpolitiikka on polarisoitunutta, so. kummankin puolueen ehdottomat kannat estävät kompromissien synnyn. Ei, ei, ei. Kysymys on siitä, että toinen johtavista puolueista tahallaan sabotoi politiikkaa. Ei siis ole mitään syytä nähdä tilannetta ”tasapuolisuusongelmana”, vaan sabotointiongelmana.
Historiasta voi olla vaikeaa oppia suoraan, mutta jos kerrankin hyväksyttäisiin ajatus, että Bush nuoremman (ja osin Bill Clintonin) virheistä pitäisi oppia. On vaikeaa ymmärtää asioita pelkältä faktapohjalta. Voimme käydä loputonta kiistaa pitääkö elvyttää vai pitääkö säästää. Tästä ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole kysymys, vaan ideologisen kaanonin tunkeutumisesta politiikan dogmaattiseksi välineeksi. Mihin tätä ideologiavillitystä pitäisi verrata? Ainoa, jonka keksin on sosialismi.
Mistä seikoista tämä republikaanien versio sosialismiin verrattavasta ideologiasta koostuu? Otan tässä esille vain kaikkein oleellisimmat argumentit.
1)Vanhat uusliberaalien hokemat: tehokkaiden markkinoiden teoria, trickle-down theory (valumateoria) ja tarjonnan taloustiede (alusta pitäen epäonnistunut ideologia).
2)Asuntokuplaa ei pitänyt syntyä, koska vapaiden, sääntelystä purettujen markkinoiden fundamentalismin mukaan markkinoiden itsensä piti torjua kuplat (eivät torjuneet).
3)Kun asiat menivät pieleen, keksittiin jälkiselitys: hallitus aiheutti lainakuplan pakottamalla ihmiset velkaantumaan (suuri osa velkakuplasta syntyi pankkien omien eksoottisten rahoitusinstrumenttien seurauksena, Bush aiheutti osittain velkaongelman omistajuusideologiahaihattelullaan).
4)Liittovaltion pelastusohjelma esti yksityisten yritysten työllistämispyrkimykset (tosiasiassa pelastustoimet estivät työttömyyden muodostumisen vielä koettuakin pahemmaksi).
5)Liittovaltion harjoittama elvytyspolitiikka aiheutti vajeet, joiden paikkaamiseen verorahat menevät tuottavien investointien sijasta (vajekehitys käynnistyi paljon aiemmin suruttoman – korkea-suhdanteessa toteutetun - verokevennysohjelman seurauksena). Liittovaltion oli pakko kuluttaa, Obaman ensimmäisellä kaudella, koska yksityisten kulutus tyrehtyi.
6)Republikaanien mukaan piti aiheutua hallitsematon inflaatio (ei aiheutunut).
7)Republikaanien dogmatia on yhtä vääjäämättömällä pohjalla kuin neuvostososialismi oli.
Mitä siis tehdä, jos virheistä ei opita? Ainoa mahdollisuus on saada järkeville ajatuksille kansalaisten tuki. Vaaleja on tiheään, mutta nyt tuntuu siltä, että kongressivaalit pitäisi pitää juuri nyt. Välivaalit ovat kuitenkin vasta parin vuoden päästä. Ainoa mahdollisuus on ehkä suora vetoaminen ihmisiin. Ehkä kansalaisten enemmistö vihdoin ymmärtäisi, että tuhoisa politiikka ei voi jatkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti