Hallituksen kehysriihi vahvisti aiemman käsityksen siitä, että ns. asiantuntijat joutuvat todella koville arvioidessaan tulo- ja menokehyksiä. Kaikkea toimintaa haittaa kiire. Kuuden puolueen hallitusta voidaan syyttää osin päätösten venymisestä. Toisaalta, jos kaivataan kapeamman pohjan hallitusta, tarkoittaa se sitä, että niiden edunvalvonta heikkenee, jotka eivät ole hallituksessa. En siis osoita sormella hallituspohjan laajuutta. Onnistuessaan päätökset palvelevat hyvin suuria kansanosia, vaikka päätökset ovatkin kompromisseja.
Haluaisin nostaa esille asiantuntijoiden roolin. Kehysriihen yhteydessä on noussut esille asiantuntijoiden esittämien faktojen tai arvioiden luotettavuus. Mutta eikö tämä ole tuttua jo monesta aiemmasta päätöksentekovaiheesta? Ministereillä on kiireensä, mutta sitä varten heillä on avustajat. Paljon tärkeämpää on että pysyvästi ministeriöissä toimivat asiantuntijat hallitsevat asiat. Minulle on jäänyt käsitys, että he eivät aina ole ehtineet perehtyä riittävästi asioihin. Epäilen myös, että monimutkaisissa verotukseen liittyvissä kysymyksissä virkamiesten osaamisessa on aukkoja.
Yhdysvalloissa on valtiovarainministeriön laatima budjetti, jonka mukaan tulot ja menot jaetaan. Mutta lisäksi on kongressin ns. puolueeton budjettitoimisto (CBO), jonka tehtävänä on esittää esim. verotuloja ja liittovaltion menoja koskevia arvioita. Samoin luonnollisesti arvioidaan budjettivajeita ja velan määrää. CBO tekee myös pitkälle tulevaisuuteen suuntautuvia arvioita. Yhdysvaltain kahtiajakautuneessa puoluekentässä, jossa subjektiiviset näkemykset pyrkivät jatkuvasti pintaan, CBO on välttämättömyys. Olen hyvin usein käyttänyt CBO:n lukuja arvioidessani USA:n taloutta ja sivuuttanut täysin valtiovarainministeriön luvut.
Suomessa ajatus puolueettomasta budjettitoimistosta kaadettaisiin monenkin argumentin voimalla: meillä on totuttu puolueettomiin, korkeatasoisiin virkamiehiin ja sitä paitsi eduskunnan oma budjettitoimisto olisi lisä byrokratiaan. Jollakin keinoin asetelmaa pitäisi kuitenkin tasapainottaa, koska hallitus toisaalta pyrkii tekemään oman näköisensä talousarvion (jota keskinäinen riitely ryydittää) ja toisaalta meillä on eri edunvalvontatahojen asiantuntijaelimiä, jotka ovat sidoksissa taustayhteisöjensä tavoitteisiin.
Opposition tehtävänä on kyseenalaistaa hallituksen esitykset, mutta ei opposition kautta saada välttämättä objektiivista tietoa. Usein käy niin, että sitä, mitä oppositiossa vastustetaan ollaan hallituksessa – sitten kun sinne päästään – tukemassa.
Selvää on, että tietoa tarvitaan hyvin monista lähteistä, koska asiantuntijuus on niin hajallaan. Sen jälkeen pitää vielä sulattaa eri lähteiden antama tieto yhdeksi kokonaisuudeksi.
Tulevaisuudessa voisi olettaa haasteen edelleen kasvavan, sillä maailmalla oleva tieto ei vähene, vaan lisääntyy. Ennen vanhaan ”kansallisvaltiomaailmassa” voitiin toimia paljon selkeämmässä ympäristössä kuin nykyisessä globalisoituneessa maailmassa. Talouden kriisit ovat sitten vielä oma lukunsa ja niitähän on viime aikoina piisannut.
Paljolti siis taloudessa toimitaan tilassa, josta voisi käyttää nimeä fog of war, sodan sumu. Vasta kun pöly on laskeutunut voidaan arvioida, mikä on lopputulos – jos silloinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti