Arvostamani professori Matti Pohjola on arvioinut palveluviennin merkitystä Suomelle digitaalisen liiketoiminnan DiViA-foorumissa 7.3.2013. Myönnän, että olen Hesarin lehtijutun varassa.
Palveluviennistä Pohjolalla on paljon hyvää kerrottavaa. Erityisesti palveluviennin potentiaaliset mahdollisuudet innostavat. Pohjolan mukaan Suomen kymmenestä kansainvälisesti kilpailukykyisimmästä toimialasta kolme on palvelualaa: tietotekniikkapalvelut, rakentaminen ja liike-elämän palvelut. Näistä KIBS-alaan on kiinnitetty valtavasti odotuksia niin kauna kuin muistan. Mukava kuulla, että ala alkaa lunastaa siihen sidottuja odotuksia. Tietotekniikkapalvelujen asema Suomen viennin kolmosena (so. ”toimialan viennin osuus maan koko viennistä jaettuna toimialan kansainvälisen kaupan osuudella koko maailmankaupasta”) on tarjoaa suorastaan loistavia näkymiä.
Pohjola tuo esille pari tärkeää pointtia: Suomen bkt:n kasvun hidastuminen pitkällä aikavälillä johtuu työn tuottavuuden heikkenemisestä eikä liian suurista palkoista. Tässä Pohjola vahvistaa jo aiemmin esille tuomansa käsityksen. Toinen tärkeä seikka on tavaraviennin hidastuminen EU-alueella: jo totutusti Pohjola osoittaa syyksi finanssipolitiikan kiristämisen EU:ssa. Se on aiheuttanut pääosin meneillään olevan taantuman tavaraviennin supistumisen kautta.
Nimenomaan palvelujen viennin osalta palkkakehitys ei ole ratkaisevaa: Suomi pärjää kilpailijamaita (Saksa, Ruotsi, myös euromaat keskimäärin) paremmin. Tämä viittaa siihen - itsekin moneen kertaan esiin tuomaani ajatukseen – että tuotannon (sekä palvelut että tavaratuotanto) innovaatiot ovat ratkaisevassa asemassa. Mitään ihmekeksintöjä tähän ei välttämättä tarvita. Tarvitaan hyvä ja kaikkia kansalaispiirejä koskettava peruskoulutus ja sen päälle maksuton jatko-opiskelu. Tietenkin tarvitaan lisäksi innovaatioita tukeva ja innostava ilmapiiri ja joitakin nyt pohdinnassa olevia veroratkaisuja. Valtion yritystuet ei ole tässä oleellinen asia. Kun kovat asiat – palvelutuotteet – ovat valmiit, tarvitaan kykyä markkinoida ja myydä niitä. Tässä lienee kovin haaste, vaikka parannusta on tapahtunut. Ongelma on erittäin hyvin tiedostettu.
Pohjolan sanoja vahvistaa tieto, että palvelujen ulkomaankauppa on ylijäämäistä samaan aikaan, kun tavarakauppa on alijäämäistä. Sama tilanne on mm. Yhdysvalloissa. Ongelmana molemmissa maissa on, että tavarakaupan volyymi on niin suuri (Suomi: tavaravienti 57 miljardia euroa ja palveluvienti 20 miljardia euroa) verrattuna palveluihin.
Erikseen on sitten huomioitava viennin ja tuonnin ja tavaroiden ja palvelujen monimutkainen kiinnittyminen toisiinsa. Kun tähän lisätään globaalit vaikutukset ei käy kateeksi niitä, jotka selvittävät tätä cocktailia kansantalouden tilinpäätöksen näkökulmasta. Lukulistallani oleva Etlan selvitys ”Mysteeri avautuu – Suomi globaaleissa arvoverkoissa” avannee osan arvoituksista.
Väitän, että suuri osa palveluviennistä on teollisuustuotannosta johtuvaa: markkinointi, tuotekehitys, johtaminen ym. ovat riippuvaisia, miten tuotanto saadaan säilytetyksi Suomessa. Onko arvioita siitä kuinka suuri osa tuosta palvelujen viennin 20 miljardista eurosta on teollisesta tuotannosta aiheutuvaa?
Yhdysvaloissa on herätty teollisuuden ahdinkoon ja pyritty viime aikoina piristämään tavaravientiä monilla tavoin. Toivottavasti Pohjolan tutkimus ei häivytä tietoisuudestamme tosiasiaa, että teollisuus on edelleen viennin selkäranka, myös palvelujen osalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti