Päivi Uljaan teoksessa ”Hyvinvointivaltion läpimurto” (Into Kustannus Oy, 2012) on mielenkiintoisella tavalla hahmotettu hyvinvointiyhteiskunnan syntyä/kehittymistä 1950-luvun loppuvuosina ja 1960-luvun alkuvuosina. Olen muodostanut oman näkemykseni tältä pohjalta oheisessa piirroksessa ja täydentänyt sitä nykypäivään ulottuvalla arvioinnilla hyvinvointiyhteiskunnan ja demokratian haasteista.
Uljas korostaa taistelun merkitystä niiden etujen saavuttamisessa, jotka nyt saattavat kuulostaa itsestään selvyyksiltä. Sitähän ne eivät tietenkään olleet.
Uljas tuo esille eliitin tavan ajatella, että nykyinen malli on ylhäältä päin taiten suunniteltu, vaikka tosiasiassa useimmista sosiaalisista uudistuksista on saatu taistella kadulla mielenosoituksissa. Taistelu on ollut rauhanomaista, mutta aikaansaavaa. On hienoa, että tuo taistelun aika on nostettu esille.
Näen asian niin, että edellä kuvattu taistelu olisi epäonnistunut, jos meillä ei olisi ollut nykyisen kaltaista kansanvaltaista järjestelmää jo itsenäisyyden syntyvaiheessa. Esimerkkejä toisenlaisesta kehityksestä on lukuisa määrä ympäri Eurooppaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti