Blogikirjoituksessa ”Suomi haasteiden edessä – Pertti Haaparannan teesit” (16.3.2013) pohdin suomalaisten mahdollisuuksia menestyä uusien innovaatioiden ja uusien tuotteiden maailmassa.
Viittaan kirjoituksessa tuotteeseen Nokia N95, joka oli kiistämätön menestystuote juuri ennen Applen kosketusnäytöllisten puhelimien läpimurtoa. Vaikka N95-puhelin tehtiin suurimmaksi osaksi ulkomailla, sen arvonmuodostuksesta 40 prosenttia tuli Suomeen. Syy on siinä, että kansainvälisillä markkinoilla ei kilpailla enää tuotteilla vaan tuotantoprosessin osilla. Nokian puhelimien arvokkaimmat tuotantoprosessin osat tehtiin Suomessa. Kunkin maan tavoitteena oli ja on tuottaa mahdollisimman paljon arvonlisää johonkin tuotteeseen, kuten professori Haaparanta toteaa.
Nyt Intian verottaja yrittää saada Nokialta 300 miljoonaa euroa maksamattomia veroja. Nokia vastustaa jyrkästi yritystä periä veroja. Mistä on kysymys? Lehtitietojen mukaan kiistassa on kyse ohjelmistojen lähdeverosta. Nokian mukaan kyse on suomalaisen emoyhtiön ulkomaiselle konserniyhtiölle myymistä ohjelmistoista. Intian ja Suomen verosopimuksen mukaan lähdevero on maksettava Suomeen eikä Intiaan, sanoo Nokia.
Kysymys ei ole pelkästään Nokiasta, vaan Intian veroviranomaiset yrittävät käryttää myös esim. Shellin ja monia muita globaalisti toimivia yrityksiä. Yrittääkö Intian valtio nyt perustaa verotusoikeuden sille, että menestystuotteiden jotkin merkittävät ”tuotantoprosessien osat” on tosiasiassa tehty Intiassa eikä Suomessa vai onko kysymys vain verotusteknisestä jippoilusta?
Tämä on periaatteelliseltakin kannalta mielenkiitoinen asia. Kehittyvät maat eivät ehkä jatkossa suostu siihen, että tuotantoprosessin bulkkiosat tehdään esim. Intiassa. Verotusoikeus tulee siis laajenemaan siitä, mihin tähän mennessä on totuttu. Tällöin kysymys tuotantoprosessien arvokkaimmista osista joutuu aivan uuteen valoon. Kehittyneet maat yrittävät omia myös tärkeimmistä innovaatioista hyödyt itselleen. Eikö tätä toisaalta voitu odottaakin?
Miten paljon Nokialle merkitsee se, että verotus suoritetaan Suomeen? Ainakin Suomelle sillä on merkitystä, kuten Haaparanta ja monet muut, jotka näihin asioihin ovat perehtyneet, ovat kirjoittaneet.
Vai jääkö Suomen valtio nuolemaan näppejään, kun (tai jos) se ei saa verohyötyjä itselleen? Välittääkö Nokia lopulta, mihin se maksaa veronsa? Ainakin toistaiseksi Nokia haluaa taistella oman näkemyksensä puolesta sopimuksiin viitaten.
Myös kehittyneet valtiot ovat rahapulassa ja yrittävät hyötyä suuryrityksistä, jotka ovat ensin houkutelleet alhaisilla palkoilla maahan. Entä muuttuuko kehittyneiden maiden yritysten suhtautuminen tuotantoon kehittyvissä maissa?
Joissakin tapauksissa länsimaiset yritykset ovat vetäneet jo tuotannon pois idän tiikereiltä. Tämä on herkkä asia, kun kehittyvien maiden palkkataso nousee nopeasti ja työn tuottavuus ei ole länsimaisella tasolla. Kehitys tähän suuntaan tapahtuu hitaasti, mutta saattaa toimia herätteenä joillekin Kaukoidän maille: mikään ei ole enää itsestään selvää.
Samaan aikaa tapahtuu toinen ilmiö, jossa esim. kiinalaiset yritykset ostavat länsimaisia yrityksiä. Tuotantoa ei välttämättä enää siirretä Kiinaan. Ehkä tavoitteena on teettää arvokkaimmat osat ainakin aluksi Euroopassa ja bulkki Kiinassa. Mutta verot maksetaan Kiinaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti