Suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs Heikki Talvitie (s.1939) on antanut haastattelun espanjalaiselle La Vanguardia -lehdelle sekä yhdysvaltalaiselle Fox5-kanavalle. Merkittäviksi haastattelut tekee se, että niissä selkein sanoin arvostellaan Suomen Nato-ratkaisua. Seuraavassa referoin ja arvioin haastattelulausuntoja Ylen niistä tehdyn uutisoinnin (9.6.2022) perusteella.
Aika vähän on kuultu kriittisiä
näkemyksiä Nato-hakuprosessin käynnistämisestä sen jälkeen, kun vyöry myönteisen
Nato-ratkaisun puolesta löi läpi.
On tietenkin syytä panna merkille,
että Talvitie on entinen Suomi-Venäjä-seuran puheenjohtaja. Hänen
mielipiteitään tulee lukea ja ymmärtää tätä taustaa vasten.
Monissa suomalaisissa lausunnoissa
on vähätelty Natoa Venäjän todellisena vihollisena. Putinin on katsottu löytäneen
Natosta yhden tekosyyn vallansokaisemalle interventiolleen. On jopa sanottu
syiden löytyvän aivan muualta. Talvitie ei sivuuta Natoa näin keveästi,
päinvastoin. Hänen asiantuntemustaan ei ole syytä aliarvioida, siksi merkittävä
ura ja kokemus hänellä on takanaan. Olen toki pannut merkille joskus tietyn
itsetietoisuuden hänen mielipiteissään, joka
on saattanut ärsyttää muitakin kuin minua.
Nytkin hän herättänee arvostelua, koska
pyrkii näkemään Ukrainan tapahtumat Venäjän
kannalta hyväksymättä sinänsä Venäjän menettelyjä. Selväksi tulee Talvitien
kantana, että Venäjä ei ole - eikä ole ollut – liittoumattomalle Suomelle uhka.
Rajalla ei ole ollut Suomea uhkaavia joukkoja. Venäjän johtajien puheet suurvaltaideologiasta
hän sivuuttaa.
Samalla hän tulee myötäilleeksi
Vladimir Putinia, joka totesi presidentti Niinistölle puhelimitse – Nato-haun realisoiduttua - että ”teitä ei uhannut mikään”, ja että
Nato-haku oli virhe. Näin ajateltuna - Nato-haun myötä - Venäjän aiheuttama uhka lankeaa liittoutumaan
pyrkivän Suomen kontolle, joka muutoin olisi jäänyt realisoitumatta.
Oleellisen tiedon äärellä ollaan,
kun Talvitie toteaa, että Suomen ja Ukrainan vertaaminen on hänen mielestään
”hölynpölyä”. Toisin sanoen hän torjuu ns. München 1938 -syndrooman nykyiseen
tilanteeseen siirrettynä, jonka mukaan ensin viedään käsi sitten koko… Ylivoimainen enemmistö suomalaisista ja myös
kansainvälisesti ajattelee asiaa München 1938 -hengessä. Talvitie on kuitenkin vakaa
mielipiteessään, että uhkaa ei ole, eikä ole ollut Suomen pysyessä liittoutumattomana.
Itsekin kiinnitin huomiota eduskunnan
hyväksymään turvallisuusselontekoon, joka myötäili vahvasti Natoon liittymistä arvioissaan. Se ei siis ollut aspekteissaan
riittävän erittelevä. Erityisesti Talvitietä
kiusaa Ukrainan tapahtumien historiaton tarkastelu. Kaikki dramaattinen tuntuu alkaneen 24.2.2022. Mihin on jäänyt
viimeisten 70-80 vuoden aikainen tapahtumien kulun tarkastelu? Tavallisten matti meikäläisten historianäkemysten
puutteellisuus saattaa selittää nopean mielipideilmaston muutoksen 24.2.2022
jälkeen, mutta asiantuntijoiden piti olla paremmin informoituja.
Talvitie on hämmästynyt
sdp-johtoisen hallituksen nopeasta Nato-kannan muutoksesta. Lyödäänkö nyt vetoa
tulevan hallituskokoonpanon pohjasta – kaikki kynnelle kykenevät haluavat olla
valtavirrassa mukana - eikä haluta jäädä ihmettelemään sivusta, mitä tapahtuu?
Talvitie antaa tunnustusta
presidentille hänen tilannetajunsa takia,
mutta itse jäin aprikoimaan Niinistön hyvin varovaisen ja perustellun liittoutumattomuuskannan
lopulta melko nopeaa muutosta Nato-liittoutumisen hyväksi. Presidenttiin kohdistuvan
paineen on täytynyt olla valtava. Kun sanon näin, vertaan rivipoliitikon muutoksille
altista mielipiteenmuodostusta presidentin kaiken kattavaan vastuuseen.
Oma pohdiskeluni median (ml. sosiaalinen
media) massiivisesta johdattelusta Naton hyväksi vastaa Talvitien kantaa (vrt.
esim. Helsingin Sanomat). Median roolia kannan muodostuksessa on syytä tutkia
tarkemmin, kun pöly on laskeutunut.
Talvitie kiinnittää huomiota
Ukrainan vanhastaan kiistanalaisiin rajoihin. Ei ole ihme, että ensin syttyi konflikteja
ja sitten laajamittainen sota. Talvitien mielestä Putin ei ole mielenvikainen
vaan hänen käytöstään leimaa uskollisuus Venäjää kohtaan. Uskollisuudella on
kutenkin jättimäinen hinta. Talvitie arvioi Putinin nyt erityisen
vaaralliseksi, koska ”Putin on häviämässä”.
Putinilla on vimmainen halu laajentaa
etupiiriään Venäjän reuna-alueilla. Hänessä on minun käsitykseni mukaan suuruudenhulluja
piirteitä. Talvitie päätyy kahteen pääväittämään: (1) mitä enemmän Putin on
häviöllä, sitä enemmän hän harkitsee
ydinaseiden käyttöä. Ja edelleen (2) mitä enemmän Putin on häviöllä, sitä
enemmän hän haluaa kytkeä amerikkalaiset mukaan sotaan.
Vaikka en olekaan läheskään kaikissa
asioissa Heikki Talvitien kannalla, on hänen mielipiteensä huomiota herättävä ja
osin hätkähdyttävä jo sen takia, että hän
opponoi ”virallista” - ja valtaenemmistön
- kantaa vastaan.
En pysty olemaan yhtä varma nykytilanteen
arvioista kuin Talvitie. Vasta tulevaisuus näyttää suunnan, johon edetään. Kaiken
kattava jälkiviisaus – puhumattakaan vahingonilosta – toivottavasti ei määritä tulevaisuudenkuvaa.
Ano Turtiaisen puhe eduskunnassa natokeskustelussa on osoittautunut suorastaan profetaaliseksi,hän totesi että maamme päättäjät saavat viellä vetää narrinhatun päähänsä ja joutuvat viellä, yleismaailmallisen pilkan kohteeksi.
VastaaPoistaMaamme polittiikasta on ollut liikaa vastuussa idealistinen koulukunta, realistt, kuten Talvitie on jätetty täysin huomioimatta.
Nykyisen katastrofin tulisi kyllä osua, esimerkiksi Ulkopolittiseen instituuttiin, minkä on täysin vallanneet,aglosaksisen maailman asiamiehet.
Talvitien olen valmis lukemaan harvoihin realisteihin.
Poista