Suurlähettiläs Heikki Talvitien Venäjä-teesit arvioinnin kohteena

 

Suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs Heikki Talvitie (s.1939) on antanut haastattelun espanjalaiselle La Vanguardia -lehdelle sekä yhdysvaltalaiselle Fox5-kanavalle. Merkittäviksi haastattelut tekee se,  että niissä selkein sanoin arvostellaan Suomen Nato-ratkaisua. Seuraavassa referoin ja arvioin haastattelulausuntoja Ylen niistä tehdyn uutisoinnin (9.6.2022) perusteella.

Aika vähän on kuultu kriittisiä näkemyksiä Nato-hakuprosessin käynnistämisestä sen jälkeen, kun vyöry myönteisen Nato-ratkaisun puolesta löi läpi.

On tietenkin syytä panna merkille, että Talvitie on entinen Suomi-Venäjä-seuran puheenjohtaja. Hänen mielipiteitään tulee lukea ja ymmärtää tätä taustaa vasten.

Monissa suomalaisissa lausunnoissa on vähätelty Natoa Venäjän todellisena vihollisena. Putinin on katsottu löytäneen Natosta yhden tekosyyn vallansokaisemalle interventiolleen. On jopa sanottu syiden löytyvän aivan muualta. Talvitie ei sivuuta Natoa näin keveästi, päinvastoin. Hänen asiantuntemustaan ei ole syytä aliarvioida, siksi merkittävä ura ja kokemus hänellä on takanaan. Olen toki pannut merkille joskus tietyn itsetietoisuuden  hänen mielipiteissään, joka on saattanut ärsyttää muitakin kuin minua.

Nytkin hän herättänee arvostelua, koska pyrkii näkemään Ukrainan tapahtumat  Venäjän kannalta hyväksymättä sinänsä Venäjän menettelyjä. Selväksi tulee Talvitien kantana, että Venäjä ei ole - eikä ole ollut – liittoumattomalle Suomelle uhka. Rajalla ei ole ollut Suomea uhkaavia joukkoja. Venäjän johtajien puheet suurvaltaideologiasta hän sivuuttaa.

Samalla hän tulee myötäilleeksi Vladimir Putinia, joka totesi presidentti Niinistölle puhelimitse – Nato-haun realisoiduttua  - että ”teitä ei uhannut mikään”, ja että Nato-haku oli virhe. Näin ajateltuna - Nato-haun myötä -  Venäjän aiheuttama uhka lankeaa liittoutumaan pyrkivän Suomen kontolle, joka muutoin olisi jäänyt realisoitumatta.

Oleellisen tiedon äärellä ollaan, kun Talvitie toteaa, että Suomen ja Ukrainan vertaaminen on hänen mielestään ”hölynpölyä”. Toisin sanoen hän torjuu ns. München 1938 -syndrooman nykyiseen tilanteeseen siirrettynä, jonka mukaan ensin viedään käsi sitten koko…  Ylivoimainen enemmistö suomalaisista ja myös kansainvälisesti ajattelee asiaa München 1938 -hengessä. Talvitie on kuitenkin vakaa mielipiteessään, että uhkaa ei ole, eikä ole  ollut Suomen pysyessä liittoutumattomana.

Itsekin kiinnitin huomiota eduskunnan hyväksymään turvallisuusselontekoon, joka myötäili vahvasti Natoon liittymistä  arvioissaan. Se ei siis ollut aspekteissaan riittävän erittelevä.  Erityisesti Talvitietä kiusaa Ukrainan tapahtumien historiaton tarkastelu. Kaikki dramaattinen  tuntuu alkaneen 24.2.2022. Mihin on jäänyt viimeisten 70-80 vuoden aikainen tapahtumien kulun tarkastelu?  Tavallisten matti meikäläisten historianäkemysten puutteellisuus saattaa selittää nopean mielipideilmaston muutoksen 24.2.2022 jälkeen, mutta asiantuntijoiden piti olla paremmin informoituja.

Talvitie on hämmästynyt sdp-johtoisen hallituksen nopeasta Nato-kannan muutoksesta. Lyödäänkö nyt vetoa tulevan hallituskokoonpanon pohjasta – kaikki kynnelle kykenevät haluavat olla valtavirrassa mukana - eikä haluta jäädä ihmettelemään sivusta, mitä tapahtuu?

Talvitie antaa tunnustusta presidentille hänen tilannetajunsa  takia, mutta itse jäin aprikoimaan Niinistön hyvin varovaisen ja perustellun liittoutumattomuuskannan lopulta melko nopeaa muutosta Nato-liittoutumisen hyväksi. Presidenttiin kohdistuvan paineen on täytynyt olla valtava. Kun sanon näin, vertaan rivipoliitikon muutoksille altista mielipiteenmuodostusta presidentin kaiken kattavaan vastuuseen.

Oma pohdiskeluni median (ml. sosiaalinen media) massiivisesta johdattelusta Naton hyväksi vastaa Talvitien kantaa (vrt. esim. Helsingin Sanomat). Median roolia kannan muodostuksessa on syytä tutkia tarkemmin, kun pöly on laskeutunut.

Talvitie kiinnittää huomiota Ukrainan vanhastaan kiistanalaisiin rajoihin. Ei ole ihme, että ensin syttyi konflikteja ja sitten laajamittainen sota. Talvitien mielestä Putin ei ole mielenvikainen vaan hänen käytöstään leimaa uskollisuus Venäjää kohtaan. Uskollisuudella on kutenkin jättimäinen hinta. Talvitie arvioi Putinin nyt erityisen vaaralliseksi, koska ”Putin on häviämässä”.

Putinilla on vimmainen halu laajentaa etupiiriään Venäjän reuna-alueilla. Hänessä on minun käsitykseni mukaan suuruudenhulluja piirteitä. Talvitie päätyy kahteen pääväittämään: (1) mitä enemmän Putin on häviöllä,  sitä enemmän hän harkitsee ydinaseiden käyttöä. Ja edelleen (2) mitä enemmän Putin on häviöllä, sitä enemmän hän haluaa kytkeä amerikkalaiset mukaan sotaan.

Vaikka en olekaan läheskään kaikissa asioissa Heikki Talvitien kannalla, on hänen mielipiteensä huomiota herättävä ja osin hätkähdyttävä jo sen takia,  että hän opponoi ”virallista” -  ja valtaenemmistön - kantaa vastaan.

En pysty olemaan yhtä varma nykytilanteen arvioista kuin Talvitie. Vasta tulevaisuus näyttää suunnan, johon edetään. Kaiken kattava jälkiviisaus – puhumattakaan vahingonilosta – toivottavasti ei määritä tulevaisuudenkuvaa.