Eduskuntavaalit lähestyvät ja gallup-tuloksiin kohdistuu yhä suurempi mielenkiinto. Sekä Hesari että Yle ovat juuri julkistaneet hyvin lähellä toisiaan olevat puoluepuntarin tulokset. Kokoomus porskuttaa yhä myötätuulessa ja joka tapauksessa se on vahvoilla tulevaan hallitukseen. On vain pieni mahdollisuus siihen, että kokoomuksen veto ei jatkuisi vaaleihin saakka. Vain se itse omilla valinnoillaan voi tuhota onnistumisen edellytykset. Enemmänkin mielenkiinto kohdistuu kokoomuksen potentiaalisiin hallituskumppaneihin. Näistä vahvimmilla ovat sdp ja perussuomalaiset täydennettynä jollakin/joillakin pienpuolueilla.
Sdp:n kannatus viime vaaleissa oli 17.7 prosenttia ja se on
säilyttänyt verrattomasti paremmin kannatuksensa vaalikauden mittaan kuin pääministeripuolueet
aiempien vaalien jälkeen. Gallupeissa sdp on jopa lisännyt kannatusta viime
vaaleihin verrattuna. 19.0 prosenttia tuntuu kiven hakatulta, jota se
käytännössä tuskin on. Joitakin kehittämiskohteita olen ollut havaitsevinani
sdp:n toiminnassa: sillä ei ole sellaista talousosaamista (tai esiintymiskykyistä
talousosaamista) kuin johtavilla kilpailijoilla. Kysymys ei ole niinkään
laadusta kuin määrästä. TV:n ajankohtaislähetyksiin tulevat sdp:stä usein samat
hahmot (kuten esim. Matias Mäkynen). Puolueen kannattasi vastuuttaa kyvykkäämpiä
talousosaajia lainkaan Mäkystä vähättelemättä. Missä on valinnanvara?
Luotettava puolueen mies Mika Kari kiinnitti vastikään
huomiota aivan oikein puolueen turvallisuuspoliittisen osaamisen ohuuteen. Siltä se näyttää ulospäinkin. Kari
väittää puoluetta jopa alisuoriutujaksi. Tästä on matkaa johtavaksi
turvallisuuspoliittiseksi osaajaksi, jota Kari puolueelle hahmottelee.
Pääministeri on ottanut reippaasti kantaa - joskus mielestäni turhankin
reippaasti - varsinkin Venäjän toimiin,
ja tarjoutuu näin sateensuojaksi, jos seuraajia ilmenee.
Mistään puolueesta ei ole viime aikoina puhuttu niin paljon
kuin Suomen keskustasta. Kannatus on pudonnut vuoden 2019 vaaleista lähes neljä
prosenttia ja vuoden 2015 vaaleista pitkälti yli 10 prosenttia. Kommentaattorit
ovat kääntäneet kaikki kivet löytääkseen syyn keskustan heikkoon gallup-menestykseen.
Syytä onkin, sillä puolueen kannatus on puolittunut alle 10 vuodessa. Onko nyt tapahtumassa
se paradigman muutos, jota on ennustettu
vuodesta 1965 ja puolueen nimenmuutoksesta
lähtien. Kuihtuuko kepu 5-10 prosentin puolueeksi?
Keskustalla ei ole puutetta osaavista ja sujuvasanaisista
poliitikoista, joten pihvin täytyy sisältyä niihin aiheisiin, jotka keskusta on
pitänyt esillä. Elinkeinorakenteen muutos on varmaankin yksi osatekijä. Puolue
joutuu rimpuilemaan väistämättömien muutosten keskellä. Lisäksi aggressiivinen
esiintymistapa heikentää keskustan imagoa kansalaisten keskuudessa. Puolue ei
osaa päättää haluaako se kuulua hallitukseen vai oppositioon. Riidanhaastajia
harvoin palkitaan kansalaiskeskusteluissa.
Tutkija Johanna Vuorelma kiinnitti Hesarissa 23.12.2022 huomiota mielestäni oleelliseen seikkaan
nimittäin siihen, että keskustapuolueella ei ole ”kunnollista omistajuutta
mihinkään isoon vaaliteemaan”. Näitähän ovat mm. ilmastokysymyskokonaisuus, velkakeskustelu,
sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja maahanmuutto. Ne tarjoavat muille johtaville
puolueille taisteluvälineet.
Onko nyt toteutumassa usein ennustettu keskustan putoaminen
pienten puolueiden joukkoon, vai vieläkö se nousee? Uskon sen vielä nousevan ja
jatkossa pystyvän parhaimmillaan 15 prosentin kannatukseen.
Perussuomalaisten kohdalla mielenkiinto kohdistuu siihen
saako puolue aikaiseksi ”jytkyn” vai tyrehtyykö sen nousu kilpailijoiden lisätessä
höyryä. Toisaalta perussuomalaisia hyödyttäviä herkullisia teemoja aivan vilisee
silmissä: ilmastokysymykset, jengiväkivalta, energiakysymykset, maahanmuutto….
Perussuomalaiset panostaa edelleen populismiin ja
protestiäänien keräämiseen. Ihmisiä, jotka eivät ole tyytyväisiä
nykypolitikkaan ruokitaan yhä uusilla aiheilla, jotka hyödyttävät perussuomalaisia.
Nykyinen maailmantilanne taas on sellainen, että uusia ristiriitoja synnyttäviä
teemoja syntyy alinomaan. Etulinjassa kriisien kanssa taistelee tietenkin hallitus, jonka tekosia perussuomalaiset repostelevat eturiviin
tunkeutuen. Puolueella on kyllä politiikan osaajiakin selvästi enemmän kuin 2010-luvulla.
Suurin piirtein tasajalkaa käyvät kannatusmittauksissa
vihreät ja vasemmistoliitto. Molempien kannatus on vakiintunut 8-10 prosentin
välille. Puolueet jäävät historiaan tämän ns. vihervasemmistohallituksen tunnusomaisina
voimina. Vihervasemmistohallitus sinänsä on porvariston haukkumanimen tulosta.
Erityisesti keskusta on harjoittanut liioittelevaa leimaamista. Aivan turhaan, sillä keskustan kannatus putosi porvarihallituksen
aikana (2015-2019 ) jyrkemmässä kulmassa kuin nykyisen punamultahallituksen
aikana (2019-2022(03).
Koko globaali ympäristö on kriisiytynyt. Vanhojen teemojen rinnalle
nousee koko ajan uusia suuria aiheita, kuten energiakysymykset. Vielä on
ratkaisematta kenen kaikkien laariin energiaproblematiikka ja -puheet satavat. Jää
nähtäväksi yhdistääkö energiakriisi joidenkin tiettyjen puolueiden intressejä.
Tuleva hallituspohja? Tähän saakka on pidetty luultavimpana,
että kokoomus ja perussuomalaiset
löytävät toisensa, mutta aivan viime aikoina myös sosialidemokraattien ja
kokoomuksen väliltä jäät ovat alkaneet sulaa. Haasteena on, että tarvitaan
laajojen kansalaispiirien suostumus ennen kuin yhteisiä menoja saadaan rajoitettua
niin paljon, että käytettävissä olevat resurssit saadaan riittämään. Velkakysymys
on yksi näistä taustalta esiin
nousseista teemoista, jotka ovat saaneet poliitikot panikoimaan.
Uskon, että parlamentaariset ratkaisut yli
hallitus-oppositiorajan tulevat yleistymään yksinkertaisesti siitä syystä, että
haasteet ovat kasvaneet niin suuriksi, ettei niistä selvitä normaalilla puoluekoneistoasetelmalla.
Esimerkiksi turvallisuuspolitiikasta ei ole seurannut eripuraa, vaan pikemminkin
yksimielisyys on vahvistunut.
Mitä ilmeisemmin seuraava hallitus on Kokomuksen vähemmistöhallitus,silloin oikeastaa parlamentarismi vasta pääsee oikeuksiinsa.
VastaaPoistaNyt kun olemme luopuneet omasta ulko ja turvallisuuspolitiikasta,skä aiemmin rahapolitikasta, niin tuolla ei enää ole oikeastaan enää väliä.
Seuraavassa uudistuksessa presodentin asematäytyy nimetä uudelleen, kenraalikuvernööriksi, jonka Europan komissio asettaa, silloin ympyrä on sulkeutunut ja pääsemme jälleen autoomian asemaan.