Amerikan Yhdysvalloissa vallitsee mielenkiintoinen tilanne. G.O.P.:n (Grand Old Party eli republikaanit) oikeaan siipeen on pesiytynyt teekutsuliike ja siihen löyhästi liittyviä muita pienen valtion kannattajia. Presidentin vaaleissa Mitt Romney yritti yhdistää oikean reunan ja keskustan. Ensin hän reivasi playoffseissa oikeiston ehdokkaat ulos ja sitten hän keskittyi finaalissa keskustan valtaukseen. Nokkela taktinen kuvio minunkin mielestäni. Se ei vain toiminut.
Mikä meni pieleen ? Kyllä se oli uskottavuusongelma. Kun ensin joutuu puhumaan oikean reunan äänellä on vaikea pitää ajatukset koossa, kun lähestytään keskustaa. Vastustaja pääsi käsiksi tähän kuiluun.
Suomessa on mielenkiintoinen tilanne, kun kokoomus on julistautunut työväenpuolueeksi ja perussuomalaiset työväenpuolueeksi ilman sosialismia. Oikeaan reunaan muodostuu puolueen mentävä aukko. Vai muodostuuko ?
Näitä asioita mietin, kun tein blogikirjoitusta kokoomusnuorten aatoksista. Teoreettisesti voitaisiin pohtia, että libertaarit, yövartijayhteiskunnan kannattajat, muodostaisivat oman puolueensa. Työnimi voisi olla ”yövartijapuolue”. Sen ongelmana olisi ilman muuta kannatuksen vähäisyys. Todennäköisesti puolue jäisi roikkumaan yhden kansanedustajaan varaan.
Kokoomuksen teekutsuliike on yrittänyt pysytellä amerikkalaisen mallin mukaisesti kiinni kokoomuksen liepeessä. Tilanne on muuttumassa. Ongelma on ollut nähtävissä jo pitkään ja putkahti esille Schubak-kriisin yhteydessä.
Asia muuttuu monimutkaisemmaksi, kun otetaan tarkasteluun kokoomusnuorten maltilliset eli puheenjohtaja Häkkäsen kannattajat. Tämäkin ryhmä on selvästi irti kokoomuspuolueen maltillisista. Uskottavuusongelma on lähellä, jos tämä ryhmä saa lisää kannatusta. Kokoomus joutuu pitämään yleispuolueen statuksesta kiinni ja linjan pitää olla Suomen kaltaisissa olosuhteissa keskustaoikeistolainen.
Toistaiseksi taktiikka, jolla porukka on pidetty yhdessä, on kannattanut . Kokoomuspuolueesta on tullut Suomen suurin puolue. Kokoomus on noudattanut Paasion piirun verran vasemmalle -politiikkaa. Haasteena on, että monet puolueen sisällä ovat asettaneet puolueen päälinjan ajatukset kyseenalaiseksi.
Repeämisvaara on toistaiseksi pieni, mutta ilmiönä mielenkiintoinen. Nuorten ajatus on survoa omaa ajatusmaailmaansa emopuolueen ohjelman sisälle ja emopuolueen – ottaessaan vastaan näitä ajatuksia – täytyy uskoa, että kannattajat seuraavat. Edellytys on, että oikeistolaistumiskehitys jatkuu.
Kysymys on uusliberaalien ajatusten kantavuudesta maailmanlaajuisesti. ”Pieni valtio” on kasvattanut suosiotaan pakon edessä – ei ole varaa enää laajoihin yhteiskunnan palveluihin, jos kilpailukyky ei ole iskussa. Globaali asetelma – kehittyneet maat / kehittyvät maat – suosii vahvasti kehittyviä maita. Haaste on tulevaisuudessa entistä kovempi.
Toisaalta demokraattien voitto USA:ssa näyttäisi osoittavan, että teekutsuliikkeen aallonharja on ainakin toistaiseksi ohi. Suomen teekutsulaiset joutuvat miettimään tulevaisuuttaan , tai jos he eivät mieti, niin ainakin emopuolue joutuu miettimään. Kalifornian vaalitulos – osavaltio on maailman suurimpia talouksia – kertoo ihmisten halusta suurempaan yhteisvastuuseen.
Hallitus natisee liitoksissaan, jos Katainen ei onnistu kompromissihakuisuudessaan. Se olisi melkoinen tappio demokratialle, jossa on viimeiset 30 vuotta lähdetty siitä, että kukin hallitus saa yrittää neljä vuotta ja sitten mitataan kannatus. Järjestelmä on mielestäni lähes ihanteellinen. On päästy eroon itsenäisyyden ajan 60 ensimmäisen vuoden traumasta eli vuosi ja hallitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti