Pilvi Torstin tutkimusta "Suomalaiset ja historia" olen jo aiemmin tarkastellut blogikirjoituksessa ”Kyllä kansa tietää” (3.10.2012).
Suomen puoluekentän uusi tulokas Perussuomalaiset (PS) kiinnostaa heidän historianäkemyksensä takia. Miten he sijoittuvat eri mittareilla ? Torstin tutkimus antaa tähän hyvät mahdollisuudet, koska ihmisten käsityksiä on arvioitu myös puolueittain. Tarkastelen perussuomalaisia lähinnä heidän arvojensa näkökulmasta.
Silmiinpistävää on suhtautuminen uskontoon. Perussuomalaisten mielestä uskonto on tärkeydeltään vähäinen, kun esimerkiksi Suomen Keskustalle merkitys on tutkimuksen mukaan varsin tärkeä.
Arvioni: Wikipedian mukaan puolue tukeutuu kristillissosiaaliseen arvopohjaan. Mitenkähän on ? Perussuomalaisissa on paljon työväentaustaisia ihmisiä , joille uskonto ei kuulu keskeisimpiin elämänarvoihin. Ehkä uskonto liitetään osaksi itselle vierasta establishmenttia. Perussuomalaisille kohtalonusko on ehkä vallitsevampaa kuin uskonnollisuus perinteisessä mielessä?
Suhtautuminen vähäosaisista huolehtimiseen omassa maassamme on toki myönteinen, mutta kaikista mitatuista ryhmistä kriittisin. Köyhien auttaminen muualla maailmassa saa odotetun tuomion. Perussuomalaiset olivat ainoa ryhmä, joiden vastaukset menivät tärkeydessä miinusmerkkisiksi.
Arvioni: Maailman köyhiin suhtautuminen saa odotetun vastauksen, mutta että myös oman maan köyhiin suhtaudutaan vähiten empaattisesti on tietyllä tavalla yllättävää. Tulee mieleen ajatus, että tärkeintä on oman hyvinvoinnin takaaminen. Niukkatuloisuusko saa ihmiset ajattelemaan, että myötätunnon on tultava parempituloisilta? Perussuomalaiset itse olisivat siis tästä näkökulmasta - heidän omasta mielestään - myötätunnon kohde. Ehkä tässä suhtautumisessa näkyy myös kova konservativismi: ollaan kaikkea ”hyysäämistä” vastaan.
EU ja eurooppalainen yhteistyö saa odotetusti kaikkein kriittisimmän arvion perussuomalaisilta.
Arvioni: EU (ja etenkin Etelä-Eurooppa) on perussuomalaisten mielestä lähinnä resurssien syöjä. EU:lle menevät rahat ovat pois suomalaisilta itseltään ja ehkä eniten juuri perussuomalaisten kannattajilta.
Suhtautumisessa Suomen itsenäisyyteen perussuomalaisten mielipiteet eivät poikkea muiden suurten puolueiden kannoista.
Arvioni: Odotetusti muukaisviha näkyy kääntäen Suomen itsenäisyyden merkityksen korostamisena, vaikka tässä suhteessa ero muihin ryhmiin on pieni.
Historia ja menneisyys kiinnostivat perussuomalaisia jopa kaikista puolueista eniten.
Arvioni: Kiinnostus kohdistuu nimeomaan oman maan historiaan. Kiinnostus on patrioottista, nationalistista, Suomen omaa kansallista ominaislaatua korostavaa.
Kaikista ryhmistä kaikkein myönteisimmin perussuomalaiset suhtautuvat väitteeseen ”Suomalaiset ovat kautta aikojen olleet ahkeria ja työteliäitä” ja kaikkein negatiivisimmin (yhdessä vasemmistoliiton kanssa) väitteeseen ”Tavalliset ihmiset pystyvät vaikuttamaan Suomen tulevaan kehitykseen”
Arvioni: Jälleen oman suomalaisen heimon ainutlaatuisuuden korostamista. Toisaalta hyvä kansa - pahat johtajat on silmiinpistävä näkymä. Kysymys on ikäänkuin uskonpuutteesta: demokratian toimivuuteen ei luoteta.
Väitteeseen ”Suomalaiset voivat suhtautua luottavaisesti maansa tulevaisuuteen” perussuomalaiset suhtautuvat kaikkein kriittisimmin.
Arvioni: Usko päättäjiin ja päättäjien kyky luotsata Suomi eteenpäin ja ylöspäin on perussuomalaisten mielestä hyvin rajallinen. Vallitsee ikäänkuin pessimistinen kohtalonusko, että omasta hyvyydestä huolimatta maailma heittelee Suomea kuin lastu laineilla ilman, että omat päättäjämme pääsevät vaikuttamaan asioihin.
Yhteenvetona toteaisin seuraavaa:
Perussuomalaisia on mahdotonta sijoittaa oikeisto-vasemmisto akselille. Työväenpuolue ilman sosialismia toimii hyvänä iskulauseena.
Tietääkö puolue itsekään, mikä se on, mikä on sen arvopohja? Jos sanotaan että "tukeudumme kristillissosiaaliseen arvopohjaan" ja sitten tutkimus osoittaa, että perussuomalaiset ovat kaikkein vähiten uskonnollisia, ollaan melkoisessa arvotyhjiössä.
Puolueessa ollaan mukana hyvin eri syistä ja voi olla, että yhteisen arvopohjan löytäminen on mahdotonta.
Puolueelta puuttuu selkeärajainen myönteinen tavoite. Sen ohjelma muodostuu "vastustusprojekteista" (maahanmuuttajat, EU-vastaisuus, vanhojen puolueiden vastaisuus....). Johtolanka puolueen olemukseen on eräänlainen syntipukkiajattelu: yhteiskunnassa on paljon mätää ja kritiikki ohjautuu useaan erilliseen kohteeseen, joille ei löydy hevin yhteistä nimittäjää. Mutta syyllinen on jossakin, ja jos sitä ei ole, se täytyy löytyä.
Perussuomalaiset on hyvin konservatiivinen puolue. Hyvinvointiyhteiskunta on mahdollistanut kannattajille kohtuullisen elintason. Siteet halutaan katkaista sosiaalidemokraattien ideologissävytteiseen suureen kertomukseen. Kiitollisuuden velkaa ei tunneta. Toisaalta "työväenpuolue" kokoomus koetaan liian herraskaisena.
Konservatiivisuuskytkentä vahvistuu, kun ajatellaan suhtautumista patriotismiin. Puolueessa patriotismi ulottuu aina suvaitsemattomaan nationalismiin saakka.
Vertaisin perussuomalaisia Yhdysvaltain republikaanien punaniskasiipeen. Paradoksaalisesti he - köyhimmät amerikkalaiset - ovat eniten sosiaaliturvan laajentamista vastaan. Perussuomalaisten tavoin he pyrkívät pelkistämään maailman äärimmilleen. Tästä ajattelusta syntyy rasismi ja sosialismin vainoharhainen pelko.
On tyypillistä, että tällaisiin "kansanliikkeisiin" liittyy älypäitä (vrt. Lapuan liike), jotka vielä tuovat oman ulottuvuutensa puolueeseen yrittäessään älyllistää puolueen sekavat tavoitteet.
Tietenkin puolue on myös "suuri johtaja" -puolue. Sen yhteensitova lenkki on puheenjohtaja Soini. Hän on saanut puolueen pysymään vaivoin kasassa. Jos Soini irrotettaisiin puolueesta, sen eri fraktiot joutuisivat keskinäiseen, radikalisoituvaan taisteluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti