Liberaalin maailmanjärjestyksen loppu?

Foreign Affairs -lehdessä (touko-kesäkuu 2017) John Ikenberryn artikkelissa ”The Plot Against American Foreign Policy” (alaotsake: Can the Liberal Order Survive?) käsitellään Yhdysvaltain ulkopolitiikan muutosta Donald Trumpin kaudella. Samalla asetetaan kyseenalaiseksi liberaalin maailmanjärjestyksen jatkuminen. Olemmeko siis todistamassa USA-johtoisen liberaalin järjestyksen loppua?

Ikenberryn näkökulma on vahvasti amerikkalainen, mutta on sillä toki yleistettävää merkitystä, koska Yhdysvaltain painoarvo maailmanjärjestyksen määrittäjänä on ollut niin vahva.

Olen useamman kerran käsitellyt Venäjän kilpailevaa ”world orderia”. Tosin venäläinen ja amerikkalainen näkemys vain sivuavat toisiaan, niin erilainen lähestymiskulma niillä on. Sen verran voidaan todeta, että Yhdysvaltain mahdollisesti vetäytyessä muut vanhan kaavan mukaan täyttävät tyhjiön. Keskityn tässä amerikkalaiseen itsetilitykseen Foreign Affairsin artikkelin avulla.

Kylmän sodan aikana oli selkeä kuva vihamielisistä voimista jotka uhkasivat Yhdysvaltoja. Yhdysvaltain saavuttama asema etupiiritaistelussa oli vaikuttava. Yhdessä Länsi-Euroopan maiden kanssa Yhdysvallat muodosti yhteisrintaman 70 vuoden ajan. Nyt maailman mahtavin valtio on ruvennut itse sabotoimaan saavutuksiaan, toteaa Ikenberry. Suurin uhka näyttää tulevan Valkoisen talon Oval Officesta! Osa Trumpin tavoitteista ja pyrkimyksistä ei toteudu, mutta aikeet ovat nähtävissä.

Kirjoittaja kummeksuu tapahtunutta – niin kuin hän sanoo - maailmanhistoriallista muutosta: Yhdysvallat itse asettaa itselleen vetäytymistavoitteita solmimistaan sopimuksista. Aiemmin suurvallat joutuivat vetäytymään pakon edessä saavutuksistaan.

Trumpin vetäytyminen maailmalaajuisesti ulottuu kauppaan, aiemmin sovittujen yhteenliittymien purkamisiin, ympäristönsuojelua kskevien sopimusten rajoittamiseen, kidutusten vastaisuudesta vetäytymiseen ja ihmisoikeuksista kiinnipitämisen heikentämiseen….. USA on ollut liberaalin maailmanjärjestyksen takaaja, nyt se on vetäytymässä velvoitteistaan. Kun aiemmat presidentit varjelivat sopimuksia, Trump kuvailee niitä sanoilla ”Horrible Deals”.

Yhdysvallat keskeisessä maailmanjärjestyksessä unohdetaan tietenkin amerikkalaisen ”tukikohtaimperialismin” (Yhdysvalloilla oli vielä 1960-luvulla yli 1000 sotilastukikohtaa ympäri maailmaa ja vieläkin noin 700) kova vastustus. Varsinkin kuusikymmentäluvulla amerikkalainen imperialismi oli ankaran kritiikin kohteena. Mutta siihen aikaan Yhdysvalloissa katsottiin, että maailmalaajuinen hegemonian tavoittelu oli luonnollinen tavoite Yhdysvalloille: se halusi itse määrätä status quon. Yksinvaltaa sillä ei kuitenkaan ollut. Seurauksena oli kylmän sodan varustelukilpailu kaksinapaisine maailmoineen.

Donald Trump voi johtaa Yhdysvallat luopumaan USA-johtoisen liberaalin world orderin takaajan tehtävistä. Tähän liittyen Trump on monin tavoin pyrkinyt poikkeamaan aiemmasta USA:n (liberaalista) politiikasta mm. kannattamalla brexitiä ja tukemalla oikean laidan diktatuureja. Trump on myös moittinut liittolaisiaan, koska nämä eivät ole ”maksaneet velkojaan”.

On syytä huomioida erikoinen tilanne Yhdysvaltain johdossa, kun presidentti ja avustajat edustavat usein eri kantaa asioista. Tilanne voi muuttua vielä world orderinkin suhteen, sillä nyt nähdäkseni on jo tapahtunut liukumista kohti vanhoja puolue-establishmentin periaatteita. Eikä vähiten juuri sen takia, että presidentin avustajat ovat aktivoituneet ja hioneet räikeimpiä särmiä pois presidentin poliittisesta linjasta – jos sitä nyt linjaksi voi sanoa.

Toistaiseksi Trump on pääosin saanut pidettyä isolationalistisen pakkomielteensä. Yhdysvallat ei halua olla osa maailmaa entisen tapaan, vaan kokee osan ympäröivästä maailmasta kavahdettavana pahana. Pax Americana on ohi? Tässä on paradigman muutos 1950-luvn vaihteeseen verrattuna, kun omien muistikuvieni mukaan Paul Nitzen johtama komitea vuoden 1950 raportissa kertoi selkeästi, että Yhdysvalloilla oli resursseja paitsi elintasonsa nopeaan laajentamiseen, niin myös erittäin vahvaan sotilaalliseen läsnäoloon kaikkialla maailmassa.

Liberaaleja arvoja koskien on tapahtunut kaksi selvää muutosta aiheeseen liittyen: ensinäkin Trump on alusta lähtien kyseenalaistanut liberaalit arvot ja hyökännyt liberaalia lehdistöä, perustuslakia ja tuomareita vastaan ja toiseksi myös liberaali demokratia on heikentynyt, osittain finanssikriisin seurauksena, osittain, autoritäärisyyden voimistumisen takia, joka sekin juontaa juurensa 10 vuoden takaisesta taloudellisesta katastrofista.

On syytä huomioida, että globaali epävakaus on horjuttanut USA-johtoista world orderia ilman Trumpiakin. Näyttää siltä, että vakaimmat vanhan järjestyksen tulipilarit ovat Shinzo Abe ja Angela Merkel. Trump ei ajattele liittolaisia yhteisenä voimavarana, kuten edeltäjänsä vaan osin painolastina USA:lle. Ajoittain on jopa näyttänyt, että kauppasota on tulossa aiemman yhteistyön tilalle.

Kaikki toisen maailmansodan jälkeen syntyneet sopimukset ovat - varauksin - vahvistaneet demokratiaa. Olemmeko nyt siirtyneet vaiheeseen, jossa demokratiaa kansojen välisen keskinäisen solidaarisuuden heikkouden takia haurastutetaan?