Propagandassa ei mitään uutta auringon alla

Ulkopolitiikkalehden toimituspäällikkö Joonas Pörsti on kirjoittanut teoksen ”Propagandan lumo. Sata vuotta mielten hallintaa” (Teos, 2017). Tarkastelen kirjan innoittamana propagandan historian kaarta Hitleristä Donald Trumpiin, siis suhteellisen kapea-alaista osaa kirjasta.

Tarina voidaan aloittaa vaikkapa 1920-luvun Saksasta. Sodan jälkeisissä vallankumouksellisissa myrskyissä sosiaalidemokraatit ja armeija liittoutuivat sosialisteja vastaan ja levottomuuksien yltyessä vallassa olevat tahot ryhtyivät kouluttamaan propagandisteja kitkemään bolsevistisia ajatuksia. Yksi koulutukseen osallistujista oli Adolf Hitler, joka soluttautui Deutsche Arbeiter -pienpuolueeseen. Hitler liukui alkuperäisestä tehtävästään puolueen voimavaraksi erityisesti juutalaisvastaisella ohjelmalla. Pian puolueen nimilyhennys kuului NSDAP.

Hitler kehitti nopeasti hänelle ominaisen tekniikan: puhe koostui karkeista sanoista, ytimekkäistä lauseista ja palavasieluisesta kiihkosta. Puheet peilasivat tarkkaan yleisön reaktioita. Hitlerin mukaan Saksa hävisi ensimmäisessä maailmansodassa marxilais-juutalaiselle liitolle. Saatuaan aseellisesta vallankaappausyrityksestä lyhyen tuomion hän alkoi vankilassa kehittämään propagandaansa sittemmin tutuksi tulleeseen suuntaan.

Hitlerin mukaan Saksalla ei ensimmäisessä maailmansodassa ollut kunnollista propagandakoneistoa. Englanti ja Yhdysvallat maalasivat Saksasta barbaarisen kuvan (joka vastasi sodan todellisuutta), kun taas Saksa ja Itävalta kuvasivat vihollisen koomiseksi. Saksa hävisi ensin propagandasodan ja sitten itse sodan.

Mein Kampfissa kaikki oleelliset propagandan osat olivat jo paikallaan: kansantajuisuus, nationalistisen kansanliikkeen tavoite, rotukysymysten ensisijaisuus, taistelu liberalismia, kommunismia ja kansainvälisyyttä vastaan, ulkomaalaisten vaikutteiden torjuminen ja juutalaisen salaliiton leimaaminen kaikkien ongelmien syyksi.

Hitlerin mukaan propagandan taito on ”suurten massojen emotionaalisen virityksen ymmärtämistä”. Älyllistä väittelyä pitää välttää: ”rationaalinen lähestymistapa ei johda oikeaan tulokseen”. Kysymys on kyvystä suunnata massojen huomio haluttuihin tavoitteisiin. Oikeita iskusanoja toistetaan väsymättä perillemenon varmistamiseksi. Hitlerin taktiikka perustui suurten joukkojen vastaanottokyvyn suppeuteen. Massojen mielenliikkeitä Hitler kuvasi ”naismaisiksi”.

Pörsti tuo esille Hitlerin propagandan kaksi keskeistä tavoitetta: 1) voittaa ihmiset järjestelmän puolelle ja 2) tuhota olemassa olevat rakenteet, jotka ”estävät ihmisiä omaksumasta uutta aatetta”.

Olen edellä referoinut Pörstin tekstiä, joka puolestaan on lainannut ja referoinut Mein Kampfia. Pörsti toteaa, että demokraattiset instituutiot eivät takaa, ettei ”demokratia luisu enemmistön tyranniaksi tai diktatuuriksi”. Hitlerkin pääsi valtaan ainakin periaatteessa vapaiden vaalien kautta.

Donald Trumpin valtaanpääsy oli eräs sovellus vapaiden vaalien mahdollistamasta valtaanpääsystä, jossa tavoitteet on asetettu paljon autoritäärisemmin kuin perinteisessä liberaalissa demokratiassa.

Trumpia ei voi verrata Hitleriin, mutta propagandassa on selviä yhtymäkohtia. Erityisesti Trumpin puheissaan käyttämä toisto on kuin suoraan oppikirjoista – tai kuten joku voisi sanoa, Mein Kampfista. Tietenkin Trumpin toistot ovat hänen persoonastaan lähteviä. Toistoa on kahdenlaista: ensinnäkin samat teemat toistuvat puheesta toiseen. Toiseksi Trump ikään kuin mielessään kerraten toistaa avainlauseen tai sanan ääneen ja tekee sen joskus kolmeenkin kertaan: ”rakennamme muurin, suurenmoisen muurin, rakennamme kauniin muurin….”

Erityisesti Trumpin läheinen neuvonantaja Steve Bannon on korostanut Washingtonin räjäyttämistä taivaan tuuliin tarkoittaen tällä, että uusi trumpilainen tapa hallinnoida korvaa vanhan ”ummehtuneen” järjestelmän. Tämä vastaa Hitlerin ajattelua ”tuhota olemassa olevat rakenteet, jotka estävät ihmisiä omaksumasta uutta (natsilaista) aatetta”.

Syntipukki moniin ongelmiin löytyy oman maan rajojen ulkopuolelta tai sitten vieraaksi koetusta oman maan sisältä nousevasta kulttuurista. Juutalaisia ja muslimipakolaisia en tietenkään konkreettisesti halua verrata keskenään, vertailu ei toimi. Oleellista on vaikeuksien projisoiminen pois omien kansalaisten välittömästä läheisyydestä.

Viholliskuva on tietenkin käytännössä monitahoisempi. Se voi perustua kauppapolitiikkaan tai oman maan kansalaisten työllisyyteen tms. Yhtä kaikki, syylliset löytyvät oman maan rajojen ulkopuolelta.

Autoritäärisen järjestelmän pahin vihollinen on liberaali kansalaismielipide. Siksi tuomio lausutaan vapaalle lehdistölle tai medialle yleensä. Kansalaismielipiteen rajoittamiskeinot ovat moninaiset riippuen yhteiskunnan autoritäärisyyden asteesta. Trumpin osalta kysymys on rankasta hyökkäyksestä presidenttiä kritisoivaa vapaamielistä lehdistöä ja tv-kanavia vastaan.

Diktatuurissa on helpompi sulkea tiedonsaantikanavia, mutta vastustajien vähättely voi ajaa saman asian. Laajan yleissivistyksen edistäminen on yksi avainasioita tuotettaessa moniarvoista tietoa. Diktatuurissa tiedon hankintaa ja saatavuutta pyritään rajaamaan. Natsi-Saksassa tiedon yksisuuntaistaminen vietiin äärimmäisen pitkälle.

Trump on luonut uusia demokratiaan paremmin soveliaita propagandavälineitä. ”Valemedia”-käsite on laajassa käytössä, samoin ”vaihtoehtoinen totuus”. Uudet käsitteet hämärtävät länsimaista tapaa käsitellä tietoa.

Pyrkimys objektiivisuuteen oli hyväksytty periaate kymmenien vuosien ajan länsimaisessa demokratiassa. Nyt se tuupattiin syrjään. Tiedon suvereeni hallinta on leimattu eliitin haluksi päästä hegemoniseen asemaan. Tähän on soveltuvin osin liitetty valemedian käsite, jonka sanotaan olevan sisäänrakennettu eliitin käsitteistöön.

On luotu syvä railo sivistyneistön ja tavallisen kansan välille: sivistyneistön menneinä vuosikymmeninä pitkälle hyväksytty erittelevä tapa käsitellä tietoa on leimattu trumpilaisten taholta huijaukseksi. Oikea tietoa on se, mikä tavallisesta kansalaisesta ”tuntuu” todelta ja rehelliseltä.

Argumentoitu tieto on joutunut propagandan välineeksi ja uhriksi. Ollaanko siis läntisessä maailmassa antamassa periksi yhteisen (fakta)tiedon hyväksymisestä? Koetaanko vanhan maailman vaivalla pystytetyt rakenteet niin, että ne ”estävät ihmisiä omaksumasta uutta aatetta”. Onko yleissivistys rapautumassa?

Natsi-Saksassa projisoitiin vastenmielinen viekkaus osaksi juutalaisuutta. Keinot, joita käytettiin juutalaisia vastaan olivat totalitäärisen yhteiskunnan keinoja. Propagandan säännöt ovat kuitenkin samat aikakaudesta riippumatta. Modernit tiedonkäsittelyn välineet eivät muuta asetelmaa, korkeintaan propaganda tehostuu uusien tietoteknisten välineisen myötä.

Syvällisempi kysymys liittyy Pörstin esille ottamaan muutokseen viimeisten parinkymmen vuoden aikana, kun autoritäärinen hallinnon malli on yleistynyt ja vahvistunut. Pörsti viittaa tutkimustuloksiin, joiden mukaan vanhemmilla ikäluokilla luottamus demokraattiseen järjestelmä on suuri Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa, kun taas nuorilla luottamus kansanvallan ensiarvoisuuteen on romahtanut. Tulokset ovat osin dramaattisia: voimakkaan johtajan tarve on ilmeinen. Jopa armeijan valtaannousun kannatus on kasvanut selkeästi. Jää nähtäväksi onko tässä kysymys pysyvämmästä muutoksesta.

:::::::::::::::::::::::::::

Demokratia lisäsi suosiotaan niiden kymmenien vuosien aikana, jolloin elintaso nousi, mutta kun viime aikoina taloutta on vaivannut anemia ja tuloerot ovat kasvaneet luottamus poliittiseen järjestelmään on rapautunut. Muutos on voimakkainta USA:ssa, mutta Länsi-Eurooppa tulee perässä.

Autoritääristen johtajien kaipuu kaikkine edellä läpikäytyine seuraamuksineen on merkittävä muutos läntisessä maailmassa ja muuallakin. Propagandan voimistuminen on saumaton osa tapahtunutta kehitystä. On taipumusta ajatella, että monimutkaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin löytyy yksinkertaisia ratkaisuja.

Edellä esitettyä taustaa vasten kehitys Suomessa on ollut suorastaan lintukotomainen, mutta haasteelliset ajat ovat pikku hiljaa rantautumassa tännekin.

Tästäkin syystä ei pidä ihmetellä kymmenien vuosien takaisten autoritääristen yhteiskuntien propagandatuotannon yhtymäkohtia tähän päivään.